Hele Ali-Löytylle Suomen Partiolaisten korkein kunniamerkki

Mänkijät ovat viritelleet tulta Viialassa jo 80 vuotta

”Ali vii voo, ali vei voo, ali vii voo vei voo vum, vili met, vili sän, vili kä, vili vi, vili jät, vili metsänkävijät!! HEI!

Partiolippukunta Viialan Metsänkävijöiden 80-vuotisjuhlaa vietettiin kirkossa ja työväentalolla sunnuntaina 11. helmikuuta. Monesta pienestä hienosta yksityiskohdasta koottu partiojuhla huipentui todellisen mänkijän, partiojohtaja Hele Ali-Löytyn palkitsemiseen Hopeajoutsenella. Naisille myönnettävä Hopeajoutsen on Suomen Partiolaisten korkein kunniamerkki miehille myönnettävän Hopeasuden rinnalla.

Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria Ruohola on juuri nostanut Hopeajoutsenen partiojohtaja Hele Ali-Löytyn kaulaan. Palkitun ilme kertoo tunnelman, savolainen on sanaton.

Partiotoiminta on sitkeää Viialassa. 15.21938 Perustettu Viialan Metsänkävijät on kokenut 80 vuodessa monta laaksoa, ylittämätöntä esitettäkin, mutta nuotio ei ole päässyt sammumaan, vaan aina on löytynyt hiillokseen puhaltajia. Turun Metsänkävijä Kaino Jalonen toi Viialaan partion erähenkisimmän muodon, metsäkävijäaatteen, ja tässä ollaan. Sunnuntaina juhlittiin pippurista lippukuntaa.

Metsänkävijöitä kutsutaan mänkijöiksi. He nimittävät leiripaikkaansa karhunlaaksoksi, jonne tavallisesti rakennetaan sammalesta suurikokoinen karhupatsas. Leirit ovat useimmiten pystymetsäleirejä, jolloin kaikki leirin tarvitsemat rakennelmat tehdään leirin aikana, koska kiinteitä rakennuksia ei ole. Mänkijöiden mukana on partiolaisille tullut sinivalkoinen leirilakki väiski, jota on olemassa myös maakuntien värein.

Tehdään yhdessä

Partiojohtaja Kukka Salmiovirta saarnasi juhlajumalanpalveluksessa yhteistyön merkityksestä. Narunpätkä ei ole yksin mitään, mutta kun sen solmii – tai pleissaa – toiseen kiinni naruun, syntyy pitempi naru, jolla voi tehdäkin jo jotakin. Partio on parhaimmillaan ryhmätyötä, jossa jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Partiopolku on tavoitteellinen ihmisenä kasvamisen polku.

Kukka Salmiovirta kyseli Viialan kirkossa, mitä narunpätkällä voisi tehdä.

Jumalanpalveluksesta siirryttiin kulkueena Suomen lipun ja lippukunnan jäljessä Viialan työväentalolle ruokailuun ja juhlaan. Viialan Metsänkävijöiden lipun on suunnitellut Esko Lehmus ja sen on lahjoittanut Viialan Lions Klubin ladyt.

Mitä partio antaa?

Juhlapuheen pitänyt partiojohtaja Erja Pentti jatkoi yhdessä tekemisen idean pohdintaa, vastaamalla kysymykseen, mitä partio on Viialan kylälle antanut.

– Yhteistyötä osaavia ja toisen ihmisen näkökulmaa ymmärtäviä lapsia. Partio on kaiken kaikkiaan auttanut kasvamaan aikuisuutta kohti siten, että he toimivat kautta linjan tilanteissa kuin tilanteissa fiksusti ja pärjäävät elämässään.

Metsänkävijöiden merkityksestä Viialalle löytyy Erja Pentin mielestä monta tarinankertojaa. Takavuosina radio tai television väritkään eivät saaneet mänkijöitä pysymään kotona. Nikkaroiminen ja omintakeiset leikit vetivät partioon.

–  Muistuuko kellään mieleen rakennetut puujalat, joilla pääsi muita pikkupoikia päätä pidemmäksi. Tai yhteiset pelilaudat, joiden ääressä tähtäili yksi jos toinenkin. Entä yhteiset leikit, lipunryöstöt ja arvoitukset, muisteli Pentti.

Juhlapuheen Viialan Metsänkävijöiden 80-vuotisjuhlassa piti partiojohtaja Erja Pentti. Hänen mielestään partion merkitys on Viialassa suuri.

Tavataan puhelimella

Kaverit vetävät partiolaisia vetää koloiltoihin, retkille ja leireille tänäänkin. Useimmiten keskiössä on puhelin. Ennen puhelimessa ei voinut ennen liikoja höpöttää. Lankakone oli nykyistä huomattavasti arvokkaampi laite, joka sijaitsi kodin tärkeimmällä paikalla. Puhelut olivat kalliita ja partiokaverin kanssa juoruamisen olisi kuulleet kaikki. Tänään asia on päinvastoin.

– Ennen teltoista kuului sipinä ja supina hiljaisuuden jälkeen, ja johtajilla oli melkoinen työ saada jokainen nukkumaan. Nyt sieltä kajastavat neliskulmaiset valot ja kaikki hiiren hiljaa keskustelevat keskenään puhelimien avustuksella.

Tosin Pentti muistutti myös, että leireillä saatetaan puhelimet kerätä poiskin pirisemään varastopaikassaan johtajien iloksi. Jos ennen partiossa pääsi rakentelemaan, ylittämään itsensä ja kokemaan asioita, joista muut ikäiset vain unelmoivat. Entä nyt?

– Nykyään partiossa pääsee rakentelemaan, kokemaan, ylittämään itsensä ja puuhastelemaan hyvän kaveriporukan kanssa sellaisia juttuja, joista muut ikätoverit eivät osaa edes unelmoida. He kun näet eivät näe siinä mitään ihmeellistä, että joistakin lankunpätkistä rakennetaan muutaman kaverin kanssa sormien nahat rullalla keinuhevosta, joka ei kestä edes yksivuotiaan keinumista selässään, tunnelmoi Pentti.

Partio on tänäänkin erilainen harrastus. Se kutsuu yhteen, useimmiten epämukavuusalueen ulkopuolelle. Jos haluaa istua yksin omassa huoneessa pelaamassa netissä tuntematonta vastaan, partio ei ole hänelle Erja Pentin mielestä oikea harrastus.

On vain yksi Hele

Suomen Partiolaisten Hopeajoutsen voidaan myöntää naispuoliselle partiojohtajalle, joka on vuosikausia toiminut partiojohtajatehtävissä keskusjärjestössä tai partiopiirissä ja lippukunnassa ja on saavuttanut arvoaseman laajalti tunnettuna partiopersoonana.

– Saaja on omalla poikkeuksellisen suurella panoksellaan vienyt partiotoimintaa eteenpäin. Hopeasusi on järjestön korkein aatteellinen ansiomerkki, joten on vaikea kuvitella sille sopivampaa saajaa kuin sinut Hele, joka olet pyyteettömästi vuosikymmeniä tehnyt työtä partioaatteen ja -kasvatuksen puolesta niin monella taholla.

Näin kuvaili Suomen Partiolaisten puheenjohtaja Maria Ruohola partiojohtaja Hele Ali-Löyttyä luovuttaessaan hänelle tätä korkeaa kunniamerkkiä.

Helen Ali-Löytyn partioura alkoi 1970-luvulla Savossa – Enossa ja Kuopiossa. Hän on ollut uudistamassa muun muassa seurakunnan partiotyötä tekevien työntekijöiden Seppo-käsikirjaa. Ali-Löytyn panos niin lippukunta-, piiri- kuin järjestötasollakin on ollut merkittävä kehitettäessä kirkon ja partion yhteistyötä. Myös Helen panos johtajahuollossa muun muassa viime suuleireillä on ollut merkittävä.

– Vain henkilö, joka toimii näin laajasti kaikilla toiminnan tasoilla sekä käytännön partiotoiminnassa että hallinnossa, voi saada aikaiseksi niin suuren vaikutuksen kuin sinulla on Suomen Partiolaisten uskontokasvatukseen ollut. 2000-luvulta on vaikea löytää hanketta tai suurtapahtumaa, jonka uskontokasvatuksessa sinulla ei olisi ollut merkittävää roolia. Pestejäsi hoitaessasi olet tavoitteellinen, innokas ja helposti lähestyttävä. Työssäsi olet aina tuonut aktiivisesti esiin partiolaisuuttasi, sanoi Ruohola.

Viialan Metsänkävijöiden juhlallisuuksiin osallituivat myös Hämeen Partiopiirin entinen piirinjohtaja Riina Aspila, nykyinen johtaja Tytti Lindroos ja SP:n puheenjohtaja Maria Ruohola.

 

Karhunkynsiä ansioituneille

Viialan Metsänkävijöiden 80-vuotisjuhlassa luovutettiin Hämeen Partiopiiriin pronssinen ansiomerkki lippukunnanjohtaja Teppo Tuhkaselle. Lippukunnan viirin saivat Tuija Haavisto (Tuikku), Viivi Ali-Löytty, Kukka Salmiovirta, Kaisa Karema, Elina Jouppi, Hele Ali-Löytty, Hanna Tuomo, Hillevi Peltola ja Tuija Haavisto (Tupu). Pronssisen karhunkynnen ja metsänkävijämerkin saivat Elina Jouppi, Hanna Tuomi, Jarno Virtanen, Karoliina Laine, Milja Patana, Pekka Karjalainen, Petra Berg, Petri Heikkinen, Teppo Tuhkanen ja Terhi Heikkinen. Rautainen karhunkynsi metsästäjämerkillä annettiin Annika Hanski, Anttoni Reinikka, Elli Tuomi, Heidi Nieminen, Maija Kiviranta, Sallamari Tervonen ja Sanni Karra.

Hämeen partiopiirin piirinjohtaja Tytti Lindroos luovutti Metsänkävijöiden lippukunnanjohtaja Teppo Tuhkaselle Hämeen Partiopiirin prosonssisen ansiomerkin.

 

 

 

 

 

 

HEI, LÖYSIT TIMANTIN!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.

Uusi käyttäjä, luo itsellesi tunnukset, niin pääset aloittamaan ilmaisen kokeilujakson.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>