Pysähdy hetkeksi

Sillä minun oli nälkä…

Viime sunnuntaina avattiin jälleen Yhteisvastuukeräys. Vuosittaisella keräyksellä halutaan nostaa esiin piiloon jäävää hätää ja tuoda heidän ääntään kuuluviin, jotka eivät siihen itse kykene. Tänä vuonna keräysvaroilla halutaan turvata riittävää ravinnon saantia sekä Suomessa että maailman katastrofialueilla. Yhteisvastuu on paitsi varojen keräämistä myös halua nostaa esiin piilossa olevaa hätää ja avuntarvetta. Keräys tarjoaa helpon tavan kantaa vastuuta lähellä ja kaukana olevista lähimmäisistämme.

Nälän tunne on tuttu jokaiselle ihmiselle asemasta riippumatta. Mutta suuri ero on siinä, kuinka kukakin saa tämän tarpeen täytettyä, vatsansa kylläiseksi. Monenkaan meistä ei asialla tarvitse juurikaan mieltään vaivata. On vain ajettava kauppaan, lastattava kärry täyteen ruokaa ja täytettävä vatsansa. Päätä vaivaa korkeintaan se, että on vaikea keksiä helppoja ja hyviä joka makuun sopivia arkiruokia. Toisin on niillä ihmisillä, joilla ruokaa ei ole riittävästi. Jotkut elävät päivästä toiseen, kuukaudesta seuraavaan vailla riittävää ravintoa ja lohduttavat nälkäisinä nukkumaan käyviä lapsiaan. Esimerkiksi Afrikassa ja Lähi-idässä yli 20 miljoonaa ihmistä kärsii nälänhädästä. Sodat tai luonnonkatastrofit ovat voineet pakottaa jättämään kodin ja viljelysmaat.

Nälkä on todellista myös Suomessa, vaikka yltäkylläisyydessä elävä ei sitä helposti tulekaan ajatelleeksi. Viime aikoina otsikoissakin olleet leipäjonot ovat elintärkeitä yhtä useammille ihmisille.  Esimerkiksi sairastuminen ja työttömyys aiheuttavat pitkittynyttä toimeentulon äärirajoilla sinnittelyä. Ihmiset joutuvat tekemään vaikeita valintoja, kun raha ei riitä kaikkeen; on mietittävä, ostaisiko tässä kuussa ruokaa vai lääkkeitä.

Raamatusta löytyy monia kehotuksia rakastaa lähimmäistä ja kantaa yhteistä vastuuta heikoimmista. Jopa tarpeessa olevalle vihamiehelle kehotetaan antamaan ruokaa. Matteuksen evankeliumista löytyy kuvaus viimeisestä tuomiosta, jossa ilmenee, että jokainen rakkauden teko – nälkäiselle ruuan antaminen, janoisen juottaminen, kodittoman luokseen ottaminen, sairaan tai vangin muistaminen – ovatkin todellisuudessa mahdollisuus palvella itse Herraa.

Vastuun kantaminen lähimmäisestämme ei tietenkään rajoitu vain tähän keräykseen. Joku voi antaa keräykseen setelin, toinen kolikon. Jollakin ei ole antaa kumpaakaan, mutta ehkäpä hän voi antaa palasen ajastaan, ojentaa lähimmäiselleen auttavan käden tai tarjota kuulevan korvan. Sveitsiläisen kirjailijan Jakob Bosshartin sanoin: Käsi on sydämen näkyvä osa. Ihmisen sydän sykkii tauotta lävitse koko elämän viidestäkymmenestä kahteensataan kertaan minuutissa. Olkoon meidän kätemme yhtä väsymättömiä auttamaan siellä, missä toinen ihminen apuamme tarvitse.

Älä köyhyyttä. Älä rikkautta minulle anna;

Anna minulle ravinnokseni määräosani leipää,

Etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?”

Ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

(sananlaskut 30:8-9)

Suvituuli Messi

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan vt. diakoniatyöntekijä

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>