Raskaita aikoja 1917-1918

Viialassa noudatettiin sääntöjä

Viialan punakaartin nimi oli kirjoitettu venäjäksi väärin.

Tampereen tyttölyseon oppilas, 17-vuotias Elma Matinheimo tuli koulun sulkemisen jälkeen kotiinsa Viialaan ja kirjoitti puoli vuotta myöhemmin: Kotiin saavuttuani oli siellä vielä jokseenkin rauhallista, mutta muutaman päivän perästä alkoivat kotitarkastukset ja takavarikoimiset, joita kesti sitten koko punaisten ajan. Taloista vietiin sängyt vaatteineen, pitovaatteet, vihdat, saavit ja kaikki mitä vaan irti saivat. Kotiini tulivat myöskin punaiset tarkastamaan, koska meillä piti olla oikein paljon sarkahousuja valkoisten sotilaille. He kävivät vinnin ja kaikki huoneet läpi, mutta eivät löytäneet mitään. Talojen isäntiä käytettiin melkein joka päivä esikunnassa, koska punaiset pelkäsivät heidän menevän valkoisten puolelle. Eräänkin talon pihassa oli vahdit yöt ja päivät vartioimassa. Tällä tavalla takavarikointeja yleensä kuvattiin. mutta oli ainakin yksi poikkeus.

Pakko-otot ovat armeijan arkipäivää, jota ilman huoltotoiminta harvoin onnistuu. Siitä oli annettu tarkat ohjeet, ja Viialan punakaarti yritti noudattaa niitä mitä parhaimmalla tavalla ja saada jopa takavarioitavilta todistuksia hyvästä käytöksestään. Olen tänään luovuttanut Wiialan punaiselle kaartille 1den amerikkalaisen revolverin N:o 811 ja sapelin N:o 8681. Kaartilaiset käyttäytyivät minun luonani arvokkaasti. Lempäälässä 30. pn. tammikuuta 1918. J.A. Noro poliisikonstaapeli.

Vastalauseista huolimatta olemme tänä päivänä vieneet poliisikonstaapeli K. Hanhiselta kruunulle kuuluvan revolverin. Wiialassa 30.1.1918 K. Hanhinen.

 Että Viialan punakaarti, joka tänä päivänä toimitti talossani tarkan kotitarkastuksen, sanoivat aseita etsivänsä, käyttäytyivät tässä tilaisuudessa tyynesti ja ystävällisesti, eivätkä mitään ottaneet mukaansa, aseita kun ei talossa ole. Jonka täten todistan Viialassa tammikuun 30 päivänä 1918 Oskari Jaakkola

Olivatpa nämä todistukset kirjoitettu vapaaehtoisesti tai painostuksesta, ne kertovat punakaartilaisten halusta todistaa asiallisesta käyttäytymisestä joko esimiehille tai myöhempää tilannetta varten. Maaliskuun alkuun saakka on paljon kuitteja, joissa Viialan punakaarti maksoi saamastaan tai takavarikoimastaan voista ja maidosta rajahinnan mukaan. Kaartilta on luettelo 29.1.–28.2.1918 punakaartin ottamasta 669 kilosta voita ja 2806 litrasta maitoa, jotka olisi maksettu Kylmäkosken ja Urjalan meijereille sekä 19 talolliselle. Yksittäisiä kuitteja on myös talollisten punakaartille tuoduista maidosta, jotka johtuivat tietysti saaduista käskyistä. Samanlaisesta toiminnasta Toijalassa tai Kylmäkoskella ei ole mitään tietoa.

Viialan punakaartin päällikkö oli Venäjän armeijassa palvellut Lambert Grönroos, joka oli ehkä siellä oppinut järjestelmällisen työskentelyn merkityksen. Ehkä hän pystyi estämään turkulaisen sakin toimet, kun nämä olivat tulleet tekemään lahtareista selvää. Jos yhdenkään ammutte, menetätte itsekin henkenne, muisteltiin myöhemmin. Muutos tapahtui, kun Grönroos lähti rintamalle 28.2.1918. Sodan jälkeen hänestä ei ole mitään merkkejä. Ehkä hän palasi Venäjälle, jossa hänen veljensä Brynolf Grönroos oli kuollut armeijassa vuonna 1916.

Kirjoittaja on historioitsija Martti Favorin.

martti.favorin@pp.inet.fi

Yksi kommentti

  1. Stikkans Affärer

    Tammikuussa vietiin vielä voita leivän päälle, helmikuussa enää leipää ja maaliskuussa oli enää tuhkaa pesässä. Huhtikuussa sitten huomattiin, että kakusta ei ole enää mitä jakaa; säkin pohjassa on reikä, josta päivä paistaa! Kevät on tullut!

    Sitä juhlistetaan Tampereella Milavidassa ilotulituksin. Verkkopaitaan tulee viimeinen reikä, jota lähdetäänpaikkaamaan Neuvostoliittoon. Elämää suuremmasta tarinasta tehdään vuonna 2017 menestynyt kotimainen draamaelokuva.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?