Yksin

Tietokirjailija, toimittaja Maarit Tyrkkö vieraili Kylmäkosken kulttuurikirkossa viime sunnuntaina. Tyrkön kirjoittamat kaksi kirjaa Tyttö ja nauhuri ja Presidentti ja toimittaja kertovat elämästä presidentti Urho Kekkosen lähellä vuosina 1974–1981.

Vanhemmat suomalaiset muistavat virallisen Urho Kekkosen. Hän oli suvereeni sisä- ja ulkopolitiikassa, päätään pitempi muita. Hän teki mitä halusi, runnoikin. Kaiken lisäksi Kekkonen hiihti ja kalasti. Vuodesta 1956 tosiasiallisesti syksyyn 1981 tasavallan presidenttinä toimineesta Kekkosesta tuli kansakunnan ikoni. Ja ikonia kiillotettiin kiitettävästi, kärjessä Kekkosesta asiantuntevan kirjasarjan tehnyt Juhani Suomi.

Totta kai Kekkosen kuoltua myös kritiikki hänen toimintaansa kohtaan kiihtyi. Viimeksi Kekkosen ja Väinö Tannerin välejä setvi Tanner-elämänkerrassaan tohtori Lasse Lehtinen, ja syyllisen arvaattekin. Ajoittain kritiikki Kekkosen elämäntyötä ja saavutuksia kohtaan on niin rajua, että luulee miehen olevan vielä virassa. Haamu taitaa jossakin liikkuakin ja ainakin Kremlin arkistoista toivotaan löytyvän vielä jotakin makeaa ja suolaista.

Maarit Tyrkkö kertoo kirjoissaan toisenlaisesta Kekkosesta, sittenkin hyvin tavallisesta vanhenevasta suomalaisesta miehestä. Tästä Kekkosesta suomalaiset eivät ennen Tyrkön kirjoja tienneet mitään. Ilmassa oli vain joitakin arvailuja, muutamia kuvia ja filmejä. Kekkosen yksityisyys oli piilossa yli 30 vuotta. Toki kirjoja Kekkosen läheltä ehtivät tehdä ainakin miniä Brita Kekkonen ja rakastettu Anita Hallama.

Urho Kekkonen oli hyvin yksinäinen mies. Puolisonsa Sylvi Kekkosen kuolemasta 2. joulukuuta 1974 vanheneva presidentti ei näytä toipuvan ollenkaan. Tähän aikaan kuvaan astuu Maarit Tyrkkö, ensin toimittajana, sitten kirjojen kokoajana ja lopulta luotettuna – tyttönä. Presidentti toivoi, että Tyrkkö kirjoittaisi hänestä ihmisenä. Sen hän tekee ja Presidentti ja toimittaja-teos on tarkka kuvaus Urho Kekkosen yksityisyydestä miltei loppuun asti.

Maarit Tyrkön sävy on kunnioittava, ihailevakin. Kaikesta huolimatta hän on kuitenkin toimittaja, joka merkitsee muistiin kaiken ja nauhoittaakin lähes kaiken. Aluksi tarkoitus on tehdä Urho Kekkosen muistelmat ja Tyrkkö ryhtyy presidentin avustamana kokoamaan aineistoa sekä tekemään taustanauhoituksia. Syntyy muun muassa järkälemäinen haastattelukokoelma Kekkosta lähellä olleista henkilöistä. Muistelmista ei tule mitään, muita kirjoja toimitetaan kyllä. Maarit Tyrkkö toimittaa Kekkosen poliittisen testamentin Tamminiemenkin.

Yksinäinen mies kaipasi seuraa. Presidentti pakeni Tamminiemestä omiensa joukkoon aina kuin vain pystyi. Kekkosen omat eivät olleet poliitikkoja. He olivat opiskelu- ja urheilukavereita, ihmisiä joiden odotettiin puhuvan suoraan, mutta silmille ei saanut hyppiä. Näistä kaikista hetkistä kertoo Maarit Tyrkkö. Osansa, mutta ei niin kauniin, saa myös puolijulkinen rakastajatar Anita Hallama.

Älä jätä vanhenevaa miestä yksin. Tämä kai on Maarit Tyrkön kirjojen opetus. Samalla kirjat riisuvat vihdoin maskin Kekkosen kasvoilta. Suomalaiset tietävät nyt, että hänkin vanheni ja aika raadollisella tavalla. Älä jätä valtaa yksin. Se voisi olla opetus niille, jotka haikailevat presidentin valtaoikeuksien kasvattamisen perään. Urho Kekkosen aikana hänen ja hänen tekojensa arvosteleminen oli majesteettirikos, eikä se aikanaankaan aina antanut kovin hyvää kuvaa demokratiastamme.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>