Pysähdy hetkeksi

Suojatieltä on lyhyt matka hautausmaalle

Nuori nainen ajaa uutuuttaan kiiltelevää autoaan kauniina kesäpäivänä. Ilo pulppuaa mielessä, ja odotus kipristelee vatsanpohjassa. Mielessä on poikaystävä, kesäinen ranta ja yhteiset hetket. Ajatus ja katse herpaantuvat tästä hetkestä pois, viestit lentelevät, kunnes… BÄNG!

Annamari Marttisen kahdeksas romaani vie mukanaan ja jättää pitkäksi aikaa muistijäljen. Kunpa jokainen, joka ajaa autolla ja käyttää samanaikaisesti älypuhelinta, lukisi sen. Romaani kertoo yhdestä hetkestä, sekunnista, silmänräpäyksestä, jolloin kaikki muuttuu. On vain aika ennen ja aika jälkeen tapahtuneen.

Lehdistä voi usein lukea, kuinka autoilija törmäsi pyöräilijään suojatiellä. Toisinaan selvitään ilman naarmuja, mutta joskus käy pahemmin. Marttisen romaanissa toinen auton kolhaisemaksi joutunut nuori kuolee, toinen loukkaantuu vakavasti.

Kirjailija kertoo tarkasti eri henkilöiden näkökulmista tapahtumista parin viikon aikana. Millaiseen kiirastuleen päälle ajaja joutuu kolarin jälkeen ja miten yksin hän lopulta onkaan tunteineen. Entä miltä päälle ajajasta tuntuu kohdata uhrinsa ja toisen uhrin vanhemmat onnettomuuden jälkeen?  Miten ulkopuoliset ja läheiset suhtautuvat päälle ajajaan? Romaani on häkellyttävä, sitä lukee kuin trilleriä. Ja koko ajan mielessä ajatus: Minäkin voisin olla tuo päälle ajaja.

Onneksi vain harvan elämä pysäyttää noin traagisella tavalla kuin Marttisen romaanin nuorelle naiselle kävi. Elämän tärkeysjärjestykset menivät hetkessä sekaisin romaanin henkilöillä. Miten jatkaa elämää, kun syyllisyys seuraa mukana?

Kun pyhäinpäivänä katselin Kylmäkosken kirkossa sytytettyjä kynttilöitä kuolleiden rakkaiden muistoksi sekä kynttilämerta hautausmaalla, ajattelin, että onneksi on toivo jälleennäkemisestä. Lisäksi ajattelin, että elämä on todella arvokas lahja. Valitettavasti arjen kiireiden keskellä ihminen saattaa turtua arkeensa niin, ettei ymmärräkään mitä lahjaa saa elää todeksi joka hetki.

Elämä on valintoja. Elämä on ohikiitävien hetkien summa. Kunpa voisikin elää niin, että olisi tyytyväinen tehtyihin ratkaisuihinsa eikä ainakaan joutuisi katumaan jotain sellaista, jota ei voi myöhemmin muuttaa.

Usein katumuksen aiheet liittyvät ihmissuhteisiin. Siksi voikin olla hyvä hetki silloin tällöin miettiä, kenen kanssa viettää aikaansa, miten viettää aikaansa, mihin aikansa käyttää ja muistaako sanoa ja elää todeksi rakkauttaan ja välittämistään toisiin ihmisiin.  Aika ei koskaan sano näkemiin, menneet hetket eivät enää palaa. Siksi on hyvä miettiä, miten elämänsä elää ja mitä valintoja tekee. Lapset ovat pieniä hetken, vanhat vanhemmat vielä elossa, ystävyys ja rakkaus tarvitsee yhdessäoloa.

Mikä muu voisi olla tärkeämpää kuin rakas ihminen?

”Opeta meille, miten lyhyt on aika, jotta saisimme viisaan sydämen.” (Ps. 90)

 

Riina Saastamoinen

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan Kylmäkosken kappalainen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?