Raskaita aikoja 1917-1918

Järjestyskaarteista punakaarteihin

Maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen Pietarissa perustettiin punakaarti. Esimerkki vaikutti suomalaisiin vuosien 1906–1907 punakaartilaisiin, jotka alkoivat myös kokoontua. Akaassakin oli 1906 ollut punakaarti, mutta porvarien peloista huolimatta se toimi lähinnä järjestyksenvalvojana.

Monet seikat johtivat kaartien nopeaan perustamiseen lokakuun lopulla. Hämeen Voiman kirjoitukset kertovat tunnelmista:

Hallituksen ja koko porvariston elintarvepolitiikka tähtää varakkaille hyvinvoinnin varaamiseen varattomien elämän ja hengen kustannuksella, työväenluokan nälkiinnyttämiseen porvariluokan yltäkylläisyyden hyväksi…  Porvariluokka nyt kuumeisesti järjestäytyy ja aseistautuu ilmeisesti työväkeä vastaan ja niiden tärkeimpiä edistyspyrkimyksiä tukahduttaakseen.” HV 23.10.1917

Lisäksi tiedot tulevasta bolševikkien kaappauksesta pakottivat ammattijärjestön esittämään 20.10.1917 uhkavaatimuksen hallitukselle sekä vaatimaan puolueen ja ammatti-yhdistyksen paikallisjärjestöjä itsepuolustukseen ja kaikkien tapausten varalta muodostamaan työväen järjestyskaarteja.

Jo 28.10. Akaan sos.dem. kunnallisjärjestö päätti, että perustetaan järjestyskaarti järjestön keskuuteen ja pysytään erillään porvarien lahtarikaarteista. Kahden ja puolen viikon aikana kaartien lukumäärä koko maassa nousi 37:stä 237:ään ja eniten niitä syntyi Hämeeseen. Kunnallistoimikunta tuntee vain yhden kaartin, mutta varmasti Toijalan ja Viialan kaartit toimivat alusta lähtien toisistaan erillään. Mitään perusteluja ei esitetty eikä kukaan liene täysin selvillä kaartien kaikista käyttötarkoituksista.

Kylmäkosken kaartista on vähän tietoja eikä tutkimuskaan sitä tunne. Sodan jälkeen pidätetyt – ja surmatut – kertoivat, että punakaarti perustettiin 4.11.1917 Tahvo Reunasen toimesta. Jo kolme päivää myöhemmin kaartilaiset etsivät aseita Savikosken kylästä ja löysivät neljä haulikkoa. Se kuului siis anarkistiseen siipeen. Vuoden 1919 ”terroritilastossa” kerrotaan, että punakaarti perustettiin 28.1.1918 ja siinä oli 300 miestä. Ehkä se silloin muutti nimensä punakaartiksi.

Kaartien perustamisen tarkoitus oli pitää ne puoluejohdon valvonnassa. Siihen tähtäsi myös niiden kutsuminen edustajakokoukseen Tampereelle 16.–18.12.1917.  Mukana oli myös Akaan kaartit. Siellä vaadittiin, että kaartien oli ehdottomasti noudatettava puolueen ja ammattijärjestön määräyksiä, mutta jo kolmannes osanottajista vaati niiden irrottamista kokonaan puolueen otteesta. Kaarti määriteltiin työväenliikkeen tarkoitusperien täytäntöön panevaksi voimaksi, mikä mahdollisti niiden käyttämisen myös kumouksellisiin tarkoituksiin.

Tammikuussa järjestyskaartit muuttuivat punakaarteiksi. Toijalan punakaartin helmikuun 1918 palkkalistassa oli 336 miestä, Kylmäkosken 103. Myöhemmän muistelon mukaan Viialan kaartissa oli jo suurlakon aikaan yli sata miestä.

Martti Favorin

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>