Pysähdy hetkeksi

Junassa(kin) saa puhua

Akaasta on kätevää hypätä junaan. Siksi valitsenkin usein kulkuneuvoksi junan, kun kohteena on Helsinki tai Tampere. Kun paljon liikkuu, on edullisempaa ostaa juniin sarjalippu. Harmi vaan, kun lippu-uudistuksen myötä sarjalippulaisen pitää varata erikseen paikka junaan.

Hiljattain hyppäsin junaan Tampereelta. Matkakaverillani oli ennen lippu-uudistusta ostettu sarjalippu eli ei paikkaa, joten istuimme satunnaisesti valitussa vaunussa.

Pian viereemme seisahtui kaksi ihmistä, jotka kävivät seuraavan dialogin:

Henkilö 1: Oletko aivan varma?

Henkilö 2: Joo-o.

Aikaa kului hetki. Dialogi jatkui:

Henkilö 1: Siis oletko aivan varma?

Henkilö 2 (puhelintaan edelleen tuijottaen): Joo.

Käännyin katsomaan puhujia ja sanoin: ”Onko teillä liput näille paikoille?”

Henkilö 2 vastasi: ”Joo, on.”

Minä: ”Mitäpä jos aivan reilusti sanoisitte, että ’hei, anteeksi, meillä on liput näille paikoille’. Silloin asiat hoituisivat sujuvasti eikä tarvitsisi arvailla.”

Henkilöt eivät vastanneet enää mitään…

Myöhemmin jäin miettimään tilannetta – ja siitä syntyi tämä hartauskirjoituskin. Milloin puhumisesta on tullut niin vaikeaa? Muistelen hartaudella vuosia Wienissä, jolloin puhumista ei pantattu, vaan sekä asioiden hoitaminen että small talk kaupan lihatiskillä sujuivat tuossa kahviloiden kaupungissa. Ei ole jäänyt mieleen yhtäkään mumisijaa. Normaali kanssakäyminen oli osa arkea.

Asioiden hoitamista  helpottaa puhuminen, ja ylipäänsä elämässä tarvitaan puhumista.

Toinen juttu onkin sitten se, mihin sävyyn asiansa esittää ja mitä sanoja suustaan valitsee. Pidin hiljattain päivänavauksen mukanani hammastahna. Koululaiset saivat ruutata tahnan ulos hammastahnaputkilosta – tahnaa tuli paljon! – ja sen jälkeen yrittää saada tahnat takaisin putkiloon. Ei onnistunut. Niin se on meillä ihmisilläkin. Suustamme tulee helposti sitä sun tätä puhetta ulos, mutta sanoja ei saa enää takaisin, jos on sanonut toiselle jotain ikävää ja loukannut toista. Anteeksi voi pyytää, mutta silti loukkaukset voi muistaa vuosikymmenten jälkeenkin. Siksipä onkin viisautta miettiä, mitä suustaan päästelee.

Joka päivä voit päättää, mitä ja miten puhut: Ilahdutatko, kehutko, rohkaisetko? Vai parjaatko, arvostelet, loukkaat?

Yksi etevä sanankäyttäjä oli Jeesus, joka osasi valita oikeat sanat tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tervetuloa kirkkoon sunnuntaisin kuulemaan hänestä lisää.

Voimia oikeiden sanojen löytämiseen!

Riina Saastamoinen

Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?