Haavoittunut enkeli

Yksi suomalaisten rakkaimmista taidemaalauksista lienee Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli vuodelta 1903. Sykähdyttävä kuva kahdesta synkkäkasvoisesta pojasta, jotka kantavat paareilla nuorta loukkaantunutta enkelityttöä, on piirtynyt vahvasti mieliimme. Taideteos löytyy sekä Ateneumin taidemuseosta että freskona Tampereen tuomiokirkosta. Maalauksen on ajateltu muun muassa symboloivan Simbergin vakavaa sairastumista, kansakuntamme synkkää mielenmaisemaa tai Tampereen sisällissodan tapahtumia vuodelta 1918. Taiteilija ei nimennyt aluksi teostaan lainkaan saati selitellyt sitä. Hänelle tärkeintä oli, että maalaus sai aikaan ihmisissä jonkin tunteen.

Viime sunnuntaina vietettiin kirkoissa enkelien sunnuntaita. Alun perin mikkelinpäivä omistettiin  arkkienkeli Mikaelille, mutta myöhemmin siitä on tullut kaikkien enkelien päivä. Raamatun mukaan enkeleillä on erilaisia tehtäviä. He ovat taivaallista sotaväkeä, Jumalan apureita, sanansaattajia ja palvelijoita. Enkelit eivät ole täydellisiä, sillä hekin ovat luotuja olentoja. Heillä ei ole kaikkea viisautta, tietoa eikä hyvyyttä. Hekin voivat hairahtua, langeta ja haavoittua. Simbergin maalauksen haavoittunut enkeli on tällainen epätäydellinen enkeli. Hän on vain arkinen tyttö, kuin kuka tahansa ihminen, siipeensä osuman saanut.

Monesti tänä päivänä enkeleitä nostetaan jalustalle. Heidän kanssaan keskustellaan ja heiltä pyydetään apua. Ehkä he tarjoavat helposti lähestyttävän reitin näkymättömään todellisuuteen. Raamatun mukaan enkelien tehtävä on kuitenkin ensisijaisesti ohjata ihmisiä Jeesuksen luo. Taivaalliset joukot työskentelevät, jotta jokainen ihminen kuulisi, että Jumala rakastaa häntä, hänen kaikki virheensä on annettu anteeksi ja tie taivaaseen aukaistu.

Enkelit kulkevat toki näkymättöminä keskuudessamme suojellen ja auttaen arjen keskellä. Erityisesti lapset ovat heidän silmäteriään, sillä he ovat Jumalalle erityisen rakkaita. Mutta enkelit eivät toimi omissa nimissään eikä heitä tule siksi palvoa. Enkelitkin kumartavat Jumalan poikaa ja antavat kaiken kunnian hänelle, joka ei koskaan hairahtunut tai langennut. Hän kyllä haavoittui – meidän tähtemme – mutta voitti sillä lopullisesti synnin, kärsimyksen ja kuoleman. Jeesuksen haavat parantavat meidän haavamme. Hän jaksaa kannatella meitä silloinkin, kun omat voimamme uupuvat. Hänen suojissaan meillä on todellinen, pettämätön turva.

Kun katson kuvaa Haavoittuneesta enkelistä, mieleeni tulee lapsuus. Miten syvältä tuo maalaus riipaisi jo pienenä tyttönä, kun sen ensi kertaa näin. Ehkä maalaus on niin koskettava, sillä minulle se kertoo maallisen elämän hauraudesta. Enkelikin voi loukkaantua. Jotain sanomatonta on maalauksen kokonaisuudessa: veren värisissä valkoisissa siivissä, enkelin sidotuissa silmissä, poikien katseissa. Parempi kai ettei liikaa tulkitse. Mutta se puhuttelee. Käyhän katsomassa maalausta Haavoittuneesta enkelistä. Mitä se tahtoo kertoa sinulle?

Kaikkivaltiaan Jumalan siunausta ja enkeleitä elämääsi.

Sirpa Piirto

Kirjoittaja on seurakuntapastori Akaan seurakunnassa.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>