Vahva ääni Viialasta

Kun Viialan Yksityisyrittäjiä 28. tammikuuta 1947 perustettiin, oli Suomi kokonaan toisenlainen maa kuin tänään. Hyvinvointivaltiosta ei voitu puhuakaan. Takana oli hävitty sota ja hyvin ankarat välirauhanehdot. Maata tosiasiassa johti liittoutuneiden valvontakomissio, jossa valtaa käytti Neuvostoliitto. Vaikka Suomi toivoi Pariisin lopullisissa rauhanneuvotteluissa huojennuksia, niitä ei saatu. Valvontakomissio poistui maasta vasta syyskuussa 1947, jolloin presidentti J.K. Paasikivi julisti myös sotatilan Suomessa päättyneeksi.

Vaikka yleinen ilmapiiri oli jälkeenpäin ajatelleen tukahduttava, uskottiin Suomessa voimakkaasti tulevaisuuteen. Siitä yrittäjäyhdistyksen perustaminenkin Viialaan on hyvä esimerkki. Viiala oli tuolloin jo kolmen suuren teollisuuslaitoksen kunta – kolmen piipun kylä – jossa yksityinen yrittäminen ei heti tullut mieleen. Tehtaat toivat leivän ja tuolloin toimineet yrityksetkin olivat tehdastyöväestön tarpeita tyydyttäviä palveluyrityksiä. Toimintansa aloitti 1947 muun muassa A. Alhainen, joka ilmoituksessaan Toijalan Sanomissa kertoo myyvänsä huonekaluja, kuten senkkejä, lipastoja, kirjakaappeja, keittiökaappeja, tupakka- ja radiopöytiä ym. Viialan Huonekaluliike täyttää aivan kohta 70 vuotta.

Kun leipä tulee suurteollisuudesta, on otettava huomioon aina Suomen asema kansainvälisillä markkinoilla. Kun vienti ei vedä, näkyy se työttömyytenä. Viialassa suhdanteita tasasi kolmen tehtaan olemassaolo. Lama ei kohdellut kaikki samalla tavalla. Myös devalvaatiota käytettiin usein viennin vauhdittamiseen. Ongelmiin Viialassakin ajauduttiin vasta 1990-luvun alussa, jolloin Neuvostoliiton romahdettua myös monen suuryrityksen markkinat sortuivat. Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvun lopulla ja iloinen kulutusjuhla ajoivat Suomen pankkikriisiin, joka näkyi Viialassakin isojen ja pienten yritysten kaatumisina.

Yrittämiseen suhtauduttiin Viialassa kaksijakoisesti. Toisaalta yrittäjiä tarvittiin, mutta toisaalta heidän pelättiin rikastuvan. Pieniä yrityksiä vähättelevä politiikka näkyi ajoittain valtuustossakin. Kun suuryritysten olemassaolo takasi kunnan kohtalaisen toimeentulon, ei pieniä yrityksiä haluttu suuria linjoja sotkemaan. Viialan kunnan elinkeinopolitiikka muuttui todella vasta 1980-luvun lopulla, kun havaittiin, että suuren tehtaan olemassaolo ei olekaan ikuista. Lisääntyneet lomautukset ja toimintojen reivaamiset ahdistivat.

Tosiasiassa pienet ja keskisuuret yritykset huomataan Viialassa vasta tänään, kun tehtaista ovat jäljellä vain piiput ja Viialan kuntakin on historiaa. Toivottavasti edes joku miettii, olisiko pitänyt pelata aikaisemmin toisenlaista peliä, ehkä samaa peliä kuin Valkeakoski, joka ei ole kaupunkina romahtanut suurteollisuuden vaikeuksiin.

Viialan Yrittäjät on ollut koko toimintansa ajan yrittäjien äänitorvi. Milloin on toivottu lisää katuvaloja, milloin bussipysäkkejä. Yrittäjien äänen on haluttu kuuluvan myös kunnan päätöksenteossa. Yhdistys on toiminnallaan vaikuttanut myös nuoriin niin, että hyvän ammatin hankkimisen jälkeen myös yrittäjänä toimiminen on hyvä vaihtoehto. Ja tällä hetkellä lähes kaikki työpaikatkin syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Akaan kaupungissa Viialan Yrittäjät jatkaa toimintaansa Viialan taajaman puolesta puhujana. Akaan ratkaisuissa tarvitaan myös ääniä Viialasta. Viialan Yrittäjät saivat aikanaan kannanotollaan muun muassa Akaa Point-yritysalueen kehittämisen liikkeelle.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?