Kurisjärvelle nousi valoisa ja avara navetta

Markus Kiviranta, Salla Rautio

Kivirannan ja Raution navetassa robotti hoitaa lypsyhommat.

Kurisjärvellä maitotilaa pitävän Markus Kivirannan maille alettiin rakentaa uutta pihattonavettaa viime vuoden huhtikuussa. Viimeistelyjä myöten valmiiksi rakennus saatiin tämän vuoden keväällä, ja lopputarkastus tehtiin kesäkuussa. Lehmät tosin pääsivät muuttamaan uuteen kotiinsa jo vuoden 2016 marraskuun lopussa.

Tätä nykyä lehmiä majailee navetassa reilut 100, ja lisääkin asukkaita sinne mahtuu. Kokonaispinta-alaa navetalla on noin 2000 neliömetriä. Maitoa Kivirannan maatilalta lähtee meijeriin noin 5000 litraa joka toinen päivä. Lisäksi tilaan kuuluu noin 100 hehtaaria peltoa, jolla kasvaa rehua tilan lehmille.

Markus Kiviranta, Salla Rautio

Modernissa navetassa lehmillä on tilaa lepäillä.

Kivirannan ja hänen puolisonsa Salla Raution pääasiassa kahdestaan pyörittämä navetta on yleisilmeeltään moderni. Lehmillä on paljon tilaa pötkötellä sekä kuljeskella ympäriinsä, ja rakennukseen tulee runsaasti valoa sen kahdella pitkällä sivulla olevista verhoseinistä, jotka kesäisin ovat kokonaan auki. Navetan päädyssä on tilava parvi, josta avautuu näkymä lehmien puolelle.

Osa Kivirannan ja Raution lehmistä pääsee kesällä laitumelle, mutta lypsävät lehmät pysyvät sisätiloissa.

– Vanhanaikaisiin navettoihin verrattuna täällä on avaraa ja ilmavaa. Rakennuksen idea on se, että seinät ovat auki, jotta lehmistä tuntuisi, että ne ovat laitumella, Kiviranta kuvailee.

Markus Kiviranta, Salla Rautio

Harja-automaatti rapsuttaa jos jotakin kohtaa kutittaa.

Lisämukavuutta lehmille tuovat joustinpatjoja muistuttavat makuualustat, joiden kovuus on samaa luokkaa kuin pehmeän laidunmaan. Mikäli korvantaustaa tai hännänjuurta sattuisi kutittamaan, pääsevät lehmät harja-automaattiin rapsutettaviksi.

Robotti antaa lypsyluvan

Kivirannan ja Raution navetassa lehmien lypsäminen tapahtuu koneellisesti. pariskunnalla on käytössään kaksi lypsyrobottia. Lehmät kävelevät robotin sisään tarjolle, jonka jälkeen robotti tarkistaa, että lehmällä on lypsylupa.

Markus Kiviranta, Salla Rautio

Markus Kivirannan ja Salla Raution mukaan uuden navetan rakentaminen oli välttämätöntä tilan kannattavuuden ja jatkuvuuden vuoksi.

– Jos lehmä on äskettäin käynyt lypsettävänä, robotti ei lypsä sitä. Lypsyjen välillä täytyy olla tietty aika, Rautio kertoo.

Lehmän maito kertyy lypsyrobotin säiliöön, josta se jatkaa letkuja pitkin matkaansa 12 000 litraa vetävään tankkiin, joka on sijoitettu navetassa omaan tilaansa.

Robotti kertoo lehmän kaulassa olevan tunnisteen avulla muun muassa lehmän saaman ravintomäärän, painon ja lypsetyn maidon määrän. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä vihjeitä eläimen terveydentilaa arvioitaessa.

Markus Kivranta, Salla Rautio

Pikkuvasikka Onnenkukka oli kuvaa varten poseeratessaan vasta alle vuorokauden vanha.

– Vanhaan verrattuna tiedon seuraaminen on paljon helpompaa, Kiviranta toteaa.

Mikäli tekniikka pettää, on pariskunnalla turvanaan 24 tuntia vuorokaudessa päivystävä huoltopalvelu. Huolto saapuu paikalle muutamassa tunnissa, mikäli Kiviranta ei saa vikaa korjattua itse.

Kaupungilta ei herunut neuvoja

Kivirannan mukaan navetan rakentaminen ei sujunut täysin ilman yllätyksiä. Erityisesti Akaan kaupungin toimintaan hän toteaa olevansa tyytymätön.

Markus Kivranta, Salla Rautio

Onnenkukka on nuorin Kivirannan ja Raution vasikoista. Kuvaa otettaessa sillä oli ikää alle vuorokausi.

– Kaikenlaistahan siinä oli. Navetan paikka olikin yhtäkkiä kulttuurimaisemaa, ja rakennuslupaa ei meinannut saada. Kun noin 8 000 euroa maksanut lupa viimein tuli, ei Akaan kaupungilta juuri herunut neuvoja eikä ohjausta. Rakennusvalvonnassa kehottivat katsomaan ohjeita netistä. Onneksi saimme asiantuntevaa apua muualta, Kiviranta toteaa.

Ongelmalliseksi Kiviranta mainitsee Lupapiste.fi-palvelun. Lupapiste on asiointipalvelu, jossa asiakas voi hakea rakennuslupia sekä hoitaa niihin liittyvän viranomaisasioinnin sähköisesti. Akaan kaupungin rakennusvalvonnassa siirryttiin 1.3.2016 alkaen sähköiseen verkkoasiointiin Lupapisteen kautta.

– Enhän minä ymmärrä sellaisista Lupapisteistä mitään, eivät tosin tuntuneet ymmärtävän kaupungin päässäkään. Tämä oli Akaassa ensimmäinen hanke, joka meni Lupapisteen kautta. Ymmärrän kyllä, että siellä itsekin vasta opeteltiin Lupapisteen käyttöä, mutta minulta vaadittiin, että kaikki olisi pitänyt tietää, Kiviranta ihmettelee.

Markus Kivranta, Salla Rautio

Näkymä navetan parvelta. Kivirannan ja Raution navetassa on valoa ja avaruutta.

Rautio kertoo toivoneensa Akaan kaupungilta kannustavampaa suhtautumista yrittäjyyttä kohtaan.

– Sellainen tunne jäi, että navetan rakentamista hidastettiin ja tehtiin vaikeaksi, Rautio sanoo.

Kiviranta puolestaan toteaa, että alkutuotantoa ylipäänsä tulisi arvostaa enemmän.

Vaihtoehtoina rakentaminen tai lopettaminen

Markus Kivranta, Salla Rautio

Uusi pihattonavetta komeilee Kurisjärventien varressa.

Kivirannan ja Raution mukaan uuden navetan rakentaminen oli välttämätöntä tilan kannattavuuden ja jatkuvuuden kannalta. Kiviranta toteaa, että vaihtoehtona oli lehmistä luopuminen ja muualle töihin hakeutuminen.

– Vanha navetta oli myös raskastöinen. Tässä uudessa saatiin sekä hoitajille että lehmille paremmat olosuhteet. En olisi pidemmän päälle pystynyt tekemään töitä vanhassa, se oli minun kropalleni liian raskas, Rautio sanoo.

Vanhassa navetassa asui loppuvaiheessa kolmisenkymmentä lehmää. Sen työolosuhteita Kiviranta kuvailee orjatyöleiriksi.

– Tässä uudessa navetassa on työskentely ihan erilaista, paljon vapaampaa. 24 tuntia vuorokaudessa tässä on kiinni, mutta robotti ilmoittaa jos tulee jokin häiriö, Kiviranta kertoo.

Navetan rakentaminen on Kivirannalle ja Rautiolle taloudellinen riski, mutta Kiviranta toteaa, että laskelmien mukaan navetan pitäisi ajan kuluessa maksaa itsensä takaisin.

– Täytyy toivoa, että maidon hinta ei kauheasti laskisi. Saisi oikeastaan vaikka nousta, Kiviranta tuumii.

 

Kommentti

Asiakas on aina oikeassa

Rakennusvalvonnan tehtävät ovat muuttuneet viime vuosina ja varsinkin viime vuosikymmeninä. Eräs kokenut rakennusmies tiesi kertoa, että ”60-luvulla rakennustarkastajat suunnittelivat suurimman osan rakennettavista rakennuksista, ja huolehtivat rakennustyön tarkastuksista”.

Ehkä osittain kieli poskessa muisteltua, mutta kuvaa kuitenkin hyvin eroa nykyiseen rakennusvalvonnan toimintamalliin, joka on lähes päinvastainen. Nykylainsäädännön mukaisesti (maankäyttö- ja rakennuslaki) rakennushankkeeseen ryhtyvällä on hyvin selkeästi kokonaisvastuu rakentamisesta. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on huolehtimisvelvollisuus siitä, että rakentaminen tapahtuu lain ja asetusten mukaisesti. Jos ja kun ryhtyvällä ei ole riittävää pätevyyttä tätä vastuuta kantaa, tällöin pätevät ja kelpoiset suunnittelijat sekä työnjohtajat ovat rakennushankkeeseen ryhtyvän tärkeimmät kumppanit.

Rakennusvalvonnan yhtenä tärkeänä tehtävänä on valvoa, että nämä kumppanit ovat riittävän päteviä (=kokeneita ja koulutettuja), eli kelpoisia kyseiseen tehtävään. Pätevyysvaatimukset ovat nykyään varsin selkeät ja hyvin ohjeistettu, eikä niissä juurikaan ole tulkinnan varaa. Rakennushankkeen suunnittelu tulee tapahtua vain ja ainoastaan kelpoisten suunnittelijoiden toimesta ja kelpoisten työnjohtajien vastuulle jää tarkastusten avulla huolehtia siitä, että rakennustyöt toteutetaan suunnitelmien mukaisesti.

Rakennustarkastaja ei siis suunnittele eikä varsinkaan tarkasta rakennustyön toteutusta, vaikka virkanimike antaa muuta ymmärtääkin.

Rakennusvalvonnan asiakaspalvelu on yhtä tärkeä kuin meidän täsmäosaamisemme maankäyttö- ja rakennuslain, maankäyttö- ja rakennusasetuksen, Suomen rakentamismääräyskokoelman tai muiden rakennusteknisten asioiden suhteen. Asiakkaan tulee kokea saavansa asianmukaista ja laadukasta palvelua rakennusvalvonnastamme.

Yhtä tärkeää on myös se, että jos tarjoamamme palvelu koetaan epäasiallisena ja/tai puutteellisena, meille kerrotaan siitä mitä kanavaa pitkin tahansa. Tällöin saamme aidon hetken katsoa peiliin ja tutkia, onko toiminnassamme kuitenkin jotain kehitettävää, sillä kehitettävää on aina.

Tähän hetkeen mennessä meille on tullut helmikuusta 2016 lähtien Lupapisteen kautta lähes 800 hanketta (neuvontapyyntöjä, ilmoituksia ja hakemuksia) käsiteltäväksi. Eri asiakkaita tai muita osapuolia on vähintäänkin tuplasti asiakaskunnan ollessa varsin monipuolista.

Työssämme pyrimme asettumaan jokaisen asiakkaan asemaan sekä pyrimme ymmärtämään heidän tarpeensa ja (elämän)tilanteensa. Joskus se on haastavaa, mutta vain tällä tavalla pystymme palvelemaan asiakasta siten kuin hän haluaa tulla palvelluksi.

Byrokratiaa ja lain tulkintaa emme voi välttää. Niihin tulee suhtautua tämän mukaisesti. Jos poliisilta kysyy, saako kuudenkympin alueella ajaa kahdeksaakymppiä, vastaus lain tulkinnasta liittyen turvallisuuteen lienee selvä.

Lupapisteen käyttö ei sekään ole aina mutkatonta, vaikka jo puolen Suomen rakennusvalvonnat sähköisten hakemusten vastaanottamisessa sitä käyttävätkin. Lupapiste muuttuu, kehittyy ja leviää kunnasta toiseen kuukausitasolla koko ajan, ja me viranomaisetkin opimme koko ajan lisää. Asiakkaiden etua ajatellen olemme pyrkineet kokoamaan monenlaista ohjeistusta rakennusvalvontamme nettisivuille. Samalla sivusto toimii oman työmme ohjenuorana ja muistilistana. Kaikilla ei ole aikaa, mielenkiintoa tai osaamista selata nettisivuja, ja jotkut haluavat asioida pelkästään kasvotusten, mikä on varsin inhimillistä ja tietysti mahdollistakin. Ainoa asia, jossa voimme todeta olevamme ehdottomia, on sähköinen palvelu, paperittomuus. Uusien hankkeiden osalta emme käsittele paperia enää lainkaan, vaan kaikki hakemusmateriaali on olemassa pelkästään sähköisesti, hakemuksen avaamisesta loppukatselmukseen saakka. Tulevaisuudessa myös rakennusvalvontamme arkistot tulevat olemaan sähköisiä, ja aineistoa voi hankkia sähköisen kauppapalvelun kautta kuin mistä tahansa verkkokaupasta.

Maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohtana on, että rakennusvalvonnan taksojen tulisi kattaa toiminnasta aiheutuvat kulut. Isoissa kaupungeissa tämä toteutuu helposti, sillä isot rakennuslupahankkeet tuovat suhteessa työmäärään paremmin tuloja kuin pienempien kuntien pienemmät hankkeet. Toki taksatkin ovat isommissa kaupungeissa suurempia.

Akaassa taksoilla saadaan tällä hetkellä katettua vain noin 70 prosenttia kuluista. Vaihtoehdoiksi jää kasvattaa taksoja tai pienentää kuluja. Laskutettavien lupien ja päätösten määrään emme suoranaisesti voi vaikuttaa.

Poliittinen päätös kertonee tulevaisuudessa kumpaa vaihtoehtoa sovelletaan, vai molempia. Neliöperusteinen taksa on käytössä maanlaajuisesti periaatteella mitä enemmän rakennat, sitä enemmän maksat. Toki yläraja tässäkin on, mutta vasta tuhansissa neliöissä. Tulisiko jossain vaiheessa taksaa peilata siihen, mitä rakennusvalvonnassa todella tehdään tai pitäisi tehdä hankkeiden eteen? Kuinka lähelle on mahdollista verrata yrityksen ja kunnan toimintaa? Asiat ovat vaikeita… vai ovatko?

Jokainen palaute ja kommentti, erityisesti kriittinen sellainen, on tärkeä oman toimintamme kehittämisen ja parantamisen kannalta. Olemmehan asiakaspalveluammatissa ja haluamme kaupunkimme rakennuksineen olevan tulevaisuudessakin turvallinen, terveellinen sekä houkutteleva paikka työskennellä, opiskella ja asua.

 

Rakentavin terveisin,

Akaan kaupunki

Henri Salonen

Vastaava rakennustarkastaja

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?