Täytetyt eläimet esittäytyvät Kinnarin kotimuseon kesänäyttelyssä

Näyttelyssä voi tutustua muun muassa Rauno Paavolan (vas.) lapinharakkaan ja Timon Kinnarin kädessä olevaan silkkiuikkuun, joka on saatu näyttelyyn kokoelmista.

Kinnarin kotimuseolla Sotkialla on kesäkuun ajan esillä 51 täytettyä eläintä. Suurin osa näyttelyeläimistä on lintuja, mutta joukkoon mahtuu myös muun muassa villisian pää, hain poikanen, minkkejä, kettuja ja näätäeläimiä. Kokoluokka on ilveksestä Suomen pienimpään lintuun hippiäiseen. Pääasiallisena näyttelytilana toimii vanha navettarakennus, minkä lisäksi eläimiä on esillä päärakennuksessa.

Eläimet ovat kotimuseon isännän Timo Kinnarin sekä kahden muun akaalaisen Rauno Paavolan ja Simo Jokisen sekä urjalalaisen Ilpo Hynnisen ja forssalaisen Markku Tuomolan kokoelmista. Suurin osa eläimistä on hankittu koulujen huutokaupoista. Timo Kinnarin mukaan parhaimmillaan kouluhuutokaupassa on ollut tarjolla yli 30 täytettyä eläintä.

Rauno Paavola on lainannut näyttelyyn kaksi pohjoisen lintua, taviokuurnan ja lapinharakan eli isolepinkäisen. Paavola on saanut linnut Kaamasentieltä lappalaiselta kalakaveriltaan.

– Lapinharakka on erikoinen lintu. Se syö hiiriä ja myyriä ja pöllön tavoin varastoi ravintoa, Paavola kertoo.

Paavola on kerännyt pääasiassa lintuja, mutta täytetyksi on päätynyt myös Kaamasenjoelta saatu 1740 gramman harjus, joka oli toissa vuonna Suomen toiseksi suurin.

Lapsuuden muistojen vaalijat

Villisika on Ilpo Hynnisen kokoelmista. Sian kulmahampaat ovat katkenneet.

Kymmenisen vuotta toiminutta Kinnarin kotimuseota pyörittävät sisarukset Kaija Rupponen, Sisko Sorsa ja Timo Kinnari Riitta-vaimonsa kanssa. Timo Kinnarin omistama talo on sisarusten lapsuudenkoti, jossa on viimeksi asunut sisarusten isä, 1988 edesmennyt Kauko Kinnari. Timo Kinnari on talon 21. isäntä.

– Kai ne ovat nämä lapsuudenmuistot, perustelee Kaija Rupponen kotimuseon pitämistä.

Kinnarin tilan tunnettu historia ulottuu aina 1500-luvulle. Nykyinen suku on tullut tilalle 1856 Hattulan Metsäkylästä. Vanha päärakennus on vuodelta 1815 lukuun ottamatta myöhemmin rakennettua peräkammaria.

Pitkään historiaan liittyy monenlaisia tarinoita. Niistä yhden päähenkilö esiintyy pirtin seinällä olevassa kuvassa, jossa poseeraavat tilaa 1800-luvulla isännöinyt Viktor Juhonpoika ja Iida Kinnari kymmenen poikansa ja yhden tyttärensä kanssa. Tarinan mukaan Viktor Juhonpoika ajoi hevosilla eteisen pariovista sisään, kun kukaan pojista ei tullut vastaanottamaan markkinoilta palaavaa isää ja hevosta.

– Isä oli todennut, että hänellä on kymmenen laiskaa poikaa, jolloin kaikki pojat painuivat viemään hevosta talliin, Timo Kinnari kertoo.

Toinen tarina kertoo talon naisten kyläreissusta hevosella Sontulaan. Vierailun aikana nousi myrsky, jonka vuoksi naiset jäivät yöksi kyläpaikkaan. Renkipojan viedessä hevosta talliin riistäytyi se irti ja juoksi Jalanti-järveen. Naiset luulivat hevosen hukkuneen, mutta aamulla se löytyikin kotoa. Hevonen oli uinut neljä kilometriä järven kautta kotiin varsansa luo.

Tunnustusta vanhan säilyttämisestä

Päärakennus on vuodelta 1815.

Vuonna 2015 Talonpoikaiskulttuurisäätiö myönsi Kinnarin kotimuseolle Perinteisen rakentamistavan kunniakilven. Päärakennuksen säilyttämiseksi talon katto ja perustukset on uusittu, katto kaksikin kertaa. Timo Kinnarin mukaan pääosin korjaukset on rahoitettu omasta pussista, mutta Museovirastolta saadut avustukset ovat osaltaan kannustaneet korjausten tekemiseen.

– Se on ollut osoitus, että joku muukin on halunnut tämän suojelua, Timo Kinnari sanoo.

Kinnarin kotimuseossa vierailee kesäisin 500–700 kävijää. Ulkomaalaisia seurueita käy pari–kolme. Kotimuseo  toimii myös sukukokousten pitopaikkana.

Kinnarin kotimuseo on avoinna kesä-, heinä- ja elokuussa keskiviikkoisin sekä sunnuntaisin kello 13–19 tai sopimuksen mukaan.

Talon edellisiä polvia. Viktor Juhonpoika ja Iida Kinnarin perheeseen kuului kymmenen poikaa ja yksi tytär.

Päärakennus on vuodelta 1815.

Kanahaukka (vas.), kehrääjä, koppelonaaras, peltopyykoiras ja orava.

Näätä.

Tarhaminkki.

Näyttelyn yksi erikoisuus on hain poikanen, joka on täytettynäkin kiinnostanut kissaa.

Näyttelyssä on mukana useita pikkupetoja.

Markku Lapinleimun Saksassa ampuma kettu. Kettu täytettiin Saksassa, josta se tuli postissa Suomeen ja Sotkialle.

Näyttelyn suurin eläin on ilves. Timo Kinnari harmittelee, ettei saanut näyttelyyn karhua.

Villisika on Ilpo Hynnisen kokoelmista. Sian kulmahampaat ovat katkenneet.

Rauno Paavolan taviokuurna ja lapinharakka eli isolepinkäinen.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>