Ensimmäisenä rajoituksen piiriin tuli yllättäen sokeri. Myöhempi tutkija toteaa, ettei se ollut ns. välttämättömyysartikkeli, mutta aikalaiset olivat toista mieltä. Määrällinen kulutus oli melkoinen 64 grammaa päivää kohden ja sellaisena tärkeä energianlähde.
Siitä oli välillä puutetta muun muassa sen vuoksi, että Suomeen ostettuja raakasokerilasteja pidätettiin Pietariin kaupungin tarpeiksi. Syksyllä 1916 sen käyttöä oli ruvettava säännöstelemään. Senaatti (hallitus) päätti lokakuussa jakelun keskittämisestä ja tasapuolisen jakelun määräämisestä kunnille. Tasapuolisuudesta ei tosin ollut kyse, sillä Helsingissä sai ostaa henkeä kohden kilon kuukaudessa, muissa kaupungeissa 800 grammaa ja maaseudulla 500 gr. Malli oli tietysti otettu Venäjältä. Valvontaa vaikeutti vielä se, että korttijärjestelmää vain suositeltiin.
Kylmäkoski suoriutui asiasta suoraviivaiseen tapaansa antamalla sokerin hankinnan kauppias Aarne Kytövärin tehtäväksi, joka jakoi muille kauppiaille niiden asiakasmäärän mukaan. Valituksia järjestelmästä ei ainakaan julkisuuteen tullut.
Akanassa elintarvelautakunta osti itse sokerin ja määräsi sokerikortit. Jokainen kauppias sai sokeria sen mukaan, kuinka moni oli jättänyt korttinsa hänelle. Kauppiaat yrittivät piilotella varsinkin ennen 1.11.1916 varastossaan ollutta sokeria, koska sokerilla kuten muillakin tuotteilla oli rajahinnat. Tilanteeseen olisi oltu tyytyväisiä, jos edes luvatut määrät olisi saatu. Toijalan Sanomat seurasi tarkasti tilannetta.
Tammikuun sokerin jakelu vasta kun sokerikeskuskomitea on saanut tilin marraskuun jakelusta TS 13.1.1917.
Maaliskuun sokerin jakelu siirtyy huhtikuulle. TS 5.4.1917 Varmaan siitä tuli huhtikuun jakelu ja annos oli enää 400 grammaa.
Sokeria Venäjältä 300 000 puutaa entisen 1,5 miljoonan puudan sijasta. TS 26.5.1917
Kesäkuussa ei sokeria, heinäkuussa 400–600 grammaa. TS 23.6.1917
Sos.dem. kunnallistoimikunnassa huhtikuun 15. päivänä 1917 sokerijakelun vaikeudet olivat kokouksen pääasia. Puheenjohtajan ehdotuksesta otettiin keskusteltavaksi kysymys sokerin saannin johdosta ja tästä muodostui erittäin vilkas keskustelu. Lopuksi mielipiteet kohdistuivat viime marraskuun sokerin saannin mahdollisuuksiin, lausuttiinpa muun muassa, että olisi vielä toimitettava uusi tarkastus, ehkäpä vielä löytyisi sanotun marraskuun sokeria (kauppiaiden ennen säännöstelyä hankkimaa) jonkun takana varastossa, Lopuksi yhtyi kokous herra Metsolan ehdotukseen, että jos joku varmasti tietää olevan jonkun takana sokeria, ilmoittaa elintarvelautakunnalle, joka sitte ryhtyy vastaaviin toimenpiteisiin.
Kesän jälkeen sokerin saaminen muilta kuin mustan pörssin kauppiailta oli satunnaista.
