Pysähdy hetkeksi

Rakastakaa toisianne

”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh. 15: 13)

Osallistuin Pappisliiton matkalle Nicaraguaan ja El Salvadoriin kevään korvalla. Olosuhteet olivat kovin karut, erityisesti Nicaraguassa mutta myös Salvadorissa. Infrastruktuuri jaksaa heikonlaisesti ja suuri osa väestöä elää köyhyysrajan tuntumassa. Kiersimme paikallisia pieniä luterilaisia seurakuntia ja opiskelimme vapautuksen teologiaa. Hämmästyttävää oli kuulla, että moni seurakunnan jäsen sanoi olevansa onnellinen. Miten voi olla onnellinen ulkonaisen puutteen keskellä? He selittivät, että seurakunta on kuin koti ja se tarjoaa turvan. Monet seurakunnat järjestivät myös toimeentuloa jäsenilleen. Elintasoerosta kertoo jotain se, että erään seurakunnan yhteydessä oli radioasema. Siellä työskenteli neljä ihmistä. Toiminnan kuukausibudjetti oli 500 euroa.

Osallistuimme katolisen arkkipiispa Oskar Romeron kuoleman muistotilaisuuteen siinä kirkossa, jossa hänet murhattiin kesken messun 37 vuotta sitten. Paikalla oli kymmenittäin pappeja eri seurakunnista, sadoittain seurakuntalaisia ja useita televisiokameroita välittämässä tilaisuutta ympäri maailman. Isä Romero saarnasi eläissään köyhien puolesta. Hänen kirkossaan alettiin lukea ääneen kadonneitten nimiä ja rukoilla heidän ja heidän omaistensa puolesta. Sotilasjuntta uhkasi hänen henkeään, mutta hän ei lopettanut taisteluaan. Hän sanoi: jos murhaatte minut, nousen kuolleista ja taistelen sorrettujen puolesta. Muistopalveluksessa yksi papeista muistutti näistä sanoista ja huusi: ”Isä Romero kutsui teidät tänään tänne!” Väli-Amerikasta lähtöisin oleva vapautuksen teologia ammentaa voimansa siitä, että kirkko selkeästi asettuu sorretun asemaan. Ei vain puhuta heidän puolestaan, vaan ollaan myös valmiita kärsimään yhdessä heidän kanssaan.

Veimme mukanamme Heli Inkisen väitöskirjoja, joka on käännetty nyt myös espanjaksi. Hän tutki sitä, miten naisten asema on kehittynyt Salvadorin luterilaisessa kirkossa 1950-luvulta lähtien. Väittelijä liittyi seurueeseemme ja luennoi tutkimuksestaan kirkon järjestämässä seminaarissa luterilaisen ja muiden kirkkojen jäsenille. Naisten kasvoilta saattoi lukea iloa ja ylpeyttä siitä, että naiset ovat edenneet kirkossa piispanviran hoitamista myöden merkittäviin tehtäviin miesten rinnalla. Feministiteologia voidaan lukea vapautuksen teologian osa-alueeksi. Kummassakin syrjitty ja marginalisoitu saa äänen, jota muut kuulevat.

Miten meillä Suomessa, ovatko sodan tähden pakoon lähteneet keskuudessamme niitä, joiden ihmisoikeuksien puolesta meidän tulisi taistella? Julkisuudessa on arvosteltu pakkopalautuksia sotatoimialueelle. Joidenkin osalta palautus merkitsee hengenvaaraa. Voimmeko arvostella niitä, jotka piilottautuvat kielteisen päätöksen saatuaan?

Onko suurempaa rakkautta kuin se, että antaa henkensä ystävänsä puolesta? Vapahtaja antoi henkensä puolestamme. Monet varhaiskirkon aikana kärsivät marttyyrikuoleman uskonsa tähden. Oskar Romero on esimerkki aikamme ihmisestä, joka uhrasi henkensä lähimmäistensä puolesta.

Vapahtajan käsky ei vanhene: Rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Markku Antola

Kirjoittaja on Sääksmäen seurakunnan kirkkoherra.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>