Venäjän vallankumous oli palauttanut Suomeen laillisuuden ja se riitti porvaristolle. Työväki vaati sen lisäksi oikeudenmukaisuutta ja uusi vapauden aalto mahdollisti etujen vaatimisen – enää ei pyydetty. Vaatimus 8 tunnin työpäivästä meni helposti läpi teollisuudessa, vaikka siitä tehtiin poliittinen kiistanaihe. Jopa Toijalan Sanomat, joka ei yleensä puuttunut politiikkaan, kannatti sitä: Vaikka tämä uudistus tapahtuukin poikkeuksellisissa oloissa, … ei sosiaalisesti ajatteleva ihminen voi olla tunnustamatta tätä suureksi yhteiskunnalliseksi uudistukseksi.
Kun samaa vaativat torpparit, rengit ja piiat, se tuntui isännistä aivan uskomattomalta. Toijalan Sanomatkaan ei pitänyt sitä hyvänä: Kaikkiin elinkeinoihin ei tällä tavoin säännösteltyä maksimaali työaikaa voida sovittaa. Niinpä täytyy luonnonsuhteista, ilmasta ja vuodenajasta riippuvien elinkeinojen, niin kuin maanviljelyksen muodostaa poikkeuksia kaavasta. Ei myöskään SDP tai ammattijärjestö kiinnittäneet vaatimukseen huomiota. Maatalouden noin 11 tunnin työaikaa pidettiin luonnonlakina.
Ristiriita johti koko kesän 1917 jatkuneisiin lakkoihin, joita kirjattiin maassa kaikkiaan 78. Koska palvelusväen takana ei ollut minkäänlaista organisaatiota, tapahtumat vaihtelivat suuresti toisistaan. Useimmiten vastakohtaisuus oli ankaraa: Arolan kartanossa Akaan Kurisjärvellä on kartanon omistaja kovin ylimielisesti kohdellut palkollistensa palkankorotusanomuksia. Miespalvelijat pyysivät 30 markan palkanlisää kesäkaudella, naiset eivät esittäneet mitään vaatimuksia. Mutta isännistön taholta ylimielisesti vastattiin, että nyt ei ole aikaa palvelijain palkkojen järjestämiseen. Aivan yhtä tylysti hylättiin anomus työpäivän lyhentämisestä 9-tuntiseksi. Moisten vastausten johdosta pyysivät muutamat miehet lopputiliään, mihin siihenkään ei suostuttu. HV 8.5.1917
Paremmin kävi Kylmäkoskella, jossa työläiset olivat koonneet melkoisen rintaman ja aloittaneet lakon kiireisimpään työaikaan: On maatyöväen lakko päättynyt työläisten täydellisellä voitolla. Uuden Hautaan, Vanhan Hautaan, Kanniston, Mäenpään, Sipilän ja Suomelan tiloilla on isännistöin ja työläisten kesken syntynyt sopimus, jonka mukaan työpäivä on kesällä 9-tuntinen ja talvella 7-tuntinen. HV 19.5.1917
Sosialidemokraattiset kansanedustajat kiersivät sovittelemassa lakkoja. Matti Paasivuori kertoi Toijalasta eduskunnassa: Nämä työntanatjat olisivat tahtoneet sellaista sovittelijaa senaatista, joka ajaisi työntekijät työhön, ja että heille ei myönnettäisi mitään parannuksia ollenkaan. Kukaan sosialisti ei sellaiseen voinut mennä. Minun käsitykseni näistä työantajista oli se, että he olisivat hyvästi selkäänsä ansainneet. Muta tätä minä en iljennyt heille sanoa silloin, kun olin neuvotteluissa, joissa työntekijäin edustajat olivat läsnä, vaan kun minun ehdotukseni jälkeen, niin silloin minä sanoin, että selkään tarvitsisitte. Ja he myönsivät, että ne vaatimukset ovat lieviä verrattuna siihen, mitä monessa muussa paikassa on esitetty ja mihin monessa muussa paikassa on suostuttu. Ja nämäkin isännät asiaa harkittuaan tekivät sovinnon.
Martti Favorin
