Äitiyden ja työssäkäymisen voi yhdistää ilman huonoa omaatuntoa

Arki on parasta

Yli-Koivistot ovat löytäneet hyvän asuinpaikan Toijalan Kurvolasta. Äitienpäivää he viettävät perinteisesti käymällä juhlalounaalla ja syömällä kakkua. Tytöt askartelevat myös kortit isoäideilleen ja soittavat heille.

Toijalan Kurvolassa asuva Mari Yli-Koivisto ei pidä itseään pullantuoksuisena äitinä, vaikka hän pullaa osaakin leipoa. Enemmänkin hän on bisnesmutsi, mutta arkea pyöritetään siitäkin huolimatta lapset etunenässä huomioiden. Äitiyden ja töissä käymisen yhdistämisessä on Marin mukaan omat haasteensa, mutta niistä selviää hyvällä arjen ennakkosuunnittelulla ja valmisteluilla. Kullan arvoista on myös oman puolison Jaakon tuki ja tämän osallistuminen arjen pyöritykseen.

– Meitä on kaksi tasaveroista ja -arvoista vanhempaa kotona pyörittämässä palettia. Meillä on myös molemmilla joustavat työajat, mikä helpottaa asioiden hoitamista.

Konkreettisesti ennakkosuunnittelu tarkoittaa vanhempien yhteisen kalenterin synkkaamista, joten molemmilla on selvillä kumpi hakee ja vie lapset hoitoon. Mari myös laatii ruokalistan ja ostaa ruokatarvikkeet viikoksi kerrallaan. Ruokaa valmistetaan kerralla isompi satsi, joten sitä ei tarvitse alkaa valmistaa iltapäivällä töiden jälkeen. Aamulähtöjä helpottaa lastenvaatteiden esille ottaminen jo illalla, sillä perheen 3-vuotias kuopus Laura on hyvin tarkka vaatteistaan.

Haasteellisinta Marille on ollut työnteon ja äitiyden yhdistämisessä se, että hänen työnsä vaatii paljon ajatustyötä. Sitä on vaikea keskeyttää työpaikalta lähtiessä, joten työasiat voivat pyöriä mielessä kotonakin. Mari työskentelee Tampereella henkilöstön kehittämis- ja rekrytointitehtävissä Etteplanilla.

Päiväkodille kiitosta

Marin mielestä on tärkeää, että kotona voidaan näyttää tunteet ja että lapsia halataan ja suukotellaan paljon.

Yli-Koiviston perhe viettää tiiviisti aikaa yhdessä aina, kun voi. Iltaisin he saattavat kaivaa esiin ajanvietoksi esimerkiksi Afrikan tähden.

Vaikka molemmat vanhemmat ovat uraputkessa, he haluavat hoitaa lapsiaan niin paljon kuin mahdollista. Tytöt Vilma ja Laura ovat hoidossa Nahkialan päiväkodissa, jonka hoidon tasosta Mari on kiitollinen.

– Tytöt ovat saaneet niin hyvää hoitoa, että heidät on voinut jättää hyvällä mielin hoitoon. Nahkialan päiväkodissa on pyyteetöntä ja ihanaa henkilökuntaa. Ei ole tarvinnut miettiä onko heillä kaikki hyvin siellä. Töihin on voinut mennä mukavasti, Mari kiittelee.

Molemmat tytöt aloittivat hoidon ollessaan vuoden ja seitsemän kuukautta vanhoja. Mari myöntää tunteneensa tuolloin huonoa omaatuntoa, mutta molemmat tuntuivat olevan tuolloin valmiita kodin ulkopuoliselle hoidolle.

– En usko, että lapset olisivat merkittävästi erilaisia, vaikka olisivat olleet kotona pidempään hoidossa. Tuo ikä tuntui oikealta heidän kohdallaan.

Työssä menestyminen on ollut Marille aina tärkeää ja siksi hän myös tuli äidiksi vasta 36-vuotiaana. Hän työskenteli Nokialla ja sittemmin Microsoftilla yhteensä 13 vuotta. Työ vei mennessään, eikä Marilla ollut koskaan vauvakuumettakaan. Vasta kun oma talo oli rakennettu Kurvolaan vuonna 2009 tuli tunne, että huoneisiin tarvittaisiin enemmän elämää.

– Työssä menestyminen on ollut tärkeää, sillä olen määrätietoinen ja eteenpäin pyrkivä. Kun Vilma syntyi vuonna 2011, niin tärkeysjärjestys muuttui. Alusta asti olemme eläneet lasten ehdoilla ja vietämme perheenä tiiviisti aikaa yhdessä. Ennen lapsia oli oma aikansa, Mari tiivistää.

– Arkinen elämä on oikeastaan parasta nyt. Viikonloput rauhoitetaan kaikista menoista ja päivät käynnistetään ilman kiirettä.

Opit äitiyteen omalta äidiltä

Jaakko ja Mari Yli-Koivisto ovat perhekeskeisiä, mutta myös työuriansa arvostavia ihmisiä. Arkea pyöritetään lapset Vilma ja Laura etunenässä huomioiden.

Mari ei halunnut luoda itselleen äitiydestä ennakko-odotuksia ennen esikoisensa syntymää. Suurin muutos hänelle oli se, että työpaikka vaihtui kotioloiksi, eikä mahdollisuutta ollut ex-tempore-menoille. Se ei kuitenkaan tuntunut hänestä pahalta. Myös hyvin nukutut yöunet olivat historiaa, joka oli kaikkein isoin muutos.

Vilman vauva-aika oli kuitenkin helppoa, sillä vauva oli perustyytyväinen. Laura taas kärsi koliikista, joka oli rankkaa koko perheelle.

– Hän huusi ensimmäiset kuukaudet kaiken valveillaoloaikansa. Se oli rankkaa aikaa, mutta itkuajastakin selvittiin. Siinäkin auttoi se, että olemme Jaakon kanssa superhyvä tiimi, Mari hymyilee.

Myös isovanhemmat ovat toisinaan lastenhoitoapuna, vaikka Marin vanhemmat asuvatkin Kurikassa monen tunnin matkan takana. Heiltä Mari on ammentanut asioita omaan vanhemmuuteensa. Hän haluaa antaa samanlaisia lähtökohtia lapsilleen elämään, kuin mitä on itsekin aikoinaan saanut ja iloitsee siitä, että myös Jaakolla on samanlaiset arvot. Kertoessaan oman lapsuudenkotinsa tunnelmasta Mari herkistyy.

– Haluan että lapset tietävät, että vanhemmat ovat aina heitä varten ja tukena niissä asioissa mitä he haluavat elämässään tehdä. Me tuemme lastemme itsetuntoa, että he pärjäävät elämässä. Perinteinen rakkautta ja rajoja pätee meidän perheessämme.

Marin mielestä on tärkeää, että kotona voidaan näyttää tunteet ja että lapsia halataan ja suukotellaan paljon. Lasten on hyvä nähdä myös, että isä ja äitikin halaavat keskenään.

Parasta äitinä olemisessa Marin mielestä ylpeys omasta perheestä ja mieletön rakkauden tunne, joka tulee omia lapsia katsoessa. Parasta on myös se, että lapset kertovat rakastavansa vanhempiaan.

– Erityisesti avoimesti tunteensa näyttävä kuopuksemme ripustautuu usein kaulaan, katsoo syvälle silmiin ja sanoo, että ”äiti, minä rakastan sinua. Juuri tuollaisen äidin olen aina halunnut”. Se on ihanaa, Mari riemuitsee.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>