Veteraanit ja vappu

Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Lahdessa kokosi viimeisen kerran sotiemme veteraaneja laajemmin yhteen. Juhla oli kaikin puolin arvokas, juhlapuhujana itse tasavallan presidentti. Näin vietetty juhla oli viimeinen laatuaan. Ensimmäisen, vuonna 1987 pidetyn pääjuhlan juhlan juhlapuhuja akateemikko Matti Kuusi pohdiskeli jo tuolloin, millainen juhlaperinteestä muodostuu. Nyt on sen aika. Matti Kuusta lainaten, ”kaiken maailman julkkikset ovat saaneet tarpeeksi esiintyä eturivin kalkkiksille”.

Kun sotiemme veteraanien keski-ikä on yli 91 vuotta, tiedämme, että kovin pitkään näitä kunniakansalaisia ei joukossa ole. Kansallisen veteraanipäivän vietto 27.huhtikuuta saa jatkoa. Kunnioittaminen ei katoa mihinkään, mutta mitä se on tänään, on hyvä miettiä Akaassakin ajoissa.

Akaasta veteraanipäivän juhlallisuuksiin osallistui seitsemän sotiemme veteraania ja lottaa. Elinkeinoelämän Keskusliiton kustantamaan kuljetukseen osallistui täältä veteraaniyhdistyksien puheenjohtajat ja tukijäseniä.

Mitä jos pohtisimme veteraanipäivää kansallisen yhtenäisyyden päivänä. Jos suomalaiset eivät olisi 1939 alkaen puolustaneet tätä maata siitäkin huolimatta, että läheskään kaikilla puolustajilla ei ollut edes mitä puolustaa, emme olisi tässä. Etulinjaan menivät sorvarit ja porvarit, isännät ja rengit.

Äärimmilleen viritetty puolustustaistelu ja rauhaa seurannut jälleenrakennus näyttivät meille itsellemme ja myös maailmalle yhtenäisen Suomen voiman. Kun Helsingin olympialaiset kesällä 1952 avasivat Suomen maailmalle, täältä löytyi ehkä nukkavieru, mutta hyvin sinnikäs sivistysvaltio.

Sota ei nujertanut Suomea. Meidät voi nujertaa vain keskinäinen eripura. Vappuna muistellaan vuoden 1918 tapahtumia vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkeillä. Sisällissota, vapaussota vai kapina? Oli sodan nimi mikä hyvänsä, sen koettelemukset olivat puolin ja toisin hirvittävät. Näin käy kun terrori ottaa vallan. Akaassa on erityisen paljon muisteltavaa ja kunnioitettavaa.

Viime vapun puheissa toistui teema kansan jakautumisesta menestyjiin ja menettäjiin. Kun maassa on porvarihallitus, vasemmiston puheiden teemat ovat hyvin teräviä. Niissä on myös pyyntö oikeudenmukaisuudestakin, vaikka tämä tahtoo jäädä paatoksen alle. Niin usein on, kuin miltä näyttää. Kun työttömyyteen haetaan ratkaisuja työttömiä uudelleen voimakkaasti ohjeistamalla, ollaanko aina oikealla tiellä.

Suomessa on edelleenkin liian vähän työpaikkoja. Niitä ei synny työttömyyspäivärahaa leikkaamalla. Korkeasuhdanteenkin aikana työllistyminen on hyvin monimutkainen juttu ja sitä se on orastavan kasvunkin aikana. Onko ammattitaitoa päivitetty? Uskaltaako yrittäjä työllistää? Olisiko minusta yrittäjäksi? Lähdenkö uudelleen opiskelemaan? Mitkä ovat tulevan nousukauden uudet ammatit? Muun muassa näitä kysymyksiä on pohdittava aina, kun puhutaan työllistymisestä.

Selvää on myös se, että itse työ muuttuu. Meillä ei enää ole töitä vähän koulutusta saaneille. Siksi on hyvin tärkeää, että jokainen peruskoulunsa käynyt saa jatko-opiskelupaikan. Ja kun ammattiopetus ei ole enää jatkossa kenenkään päivähoitopaikka, on taattava julkisin toimin, että nuoret valmistuvat. Ammattiopetuksen murroksesta on vaarassa tulla heikompia syrjäyttävä ja tällaiseen ei pienellä Suomella varaa.

Kansallinen yhtenäisyys ja eripuran välttäminen ovat tulevaisuuden Suomen menestystekijöitä. Suomea puolustetaan ja rakennetaan kansainvälisestikin käsi kädessä ja heikommatkin mukaan vetäen.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>