Raskaita aikoja 1917-1918: Hevosten asevelvollisuus

Kun suomalaiset miehet kieltäytyivät tottelemasta venäjänkielisiä sotilaskomentoja, Venäjä lakkautti Suomen oman armeijan vuonna 1905. Se uskoi kuitenkin suomalaisten hevosten tottelevan venäjän kieltä ja yritti parikin kertaa saada aikaan lain hevosten ”asevelvollisuudesta” eli määräämisestä Venäjän armeijaan sota-aikana. Tämäkään ei onnistunut, mutta sitten hevosia pakko-ostettiin Venäjän sotalakien perusteella.

Kylmäkosken kunnallislautakunta päätti 27.8.1916, että asetetaan komissioni, joka valitsee kunnan alueella kahdenkertaisen määrän hevosia eli 4 000 asukasta kohti 8 hevosta ja määrää niiden omistajille, että heidän tulee käskyn saatuaan heti viedä hevosensa määräpaikkaan tarkastettavaksi ja ostettavaksi sotilastarpeisiin. Hevosen hinta ei yleensä vastannut sen käypää arvos. Monessa paikassa – kuten Akaassa ja Kylmäkoskella – valtuusto eli hevosia luovuttavat isännät päättivät maksaa kunnan varoista korvausta isännille, jotka eivät saaneet kyllin hyvää hintaa. Tämä raivostutti muut kylmäkoskelaiset. Kauppiaat, käsityöläiset, torpparit ja työmiehet suututtuivat ja 18 heistä teki valituksen kuvernöörille (silloinen maaherra):

Nykyinen tilanne on alusta alkaen ollut maanomistajille ja varsinkin suurempien tilojen omistajille todellista kulta-aikaa. Kaikista tuotteistaan ovat he saaneet ja saavat edelleenkin kaksinkertaisen ja korkeammankin hinnan. Sitä vastoin on taas tilanne köyhille ja vähävaraisille mitä raskaimpien taloudellisten huolien ja puutteiden aikaa, sillä elintarpeet ovat tavattomasti kallistuneet ja vähävaraisten tulot ovat vain sangen pienessä määrässä kohonneet. Kun näin on asianlaita, niin on mielestämme suuri vääryys, että kunta, joka saa suureksi osaksi tulonsa vähävaraisten veroista, velvoitettaisiin korvaamaan rikkaille maanomistajille edellä mainittua hinnan erotusta. On varsin kohtuullista, että he pitävät sen vahinkonaan.

 Mutta toiseksi on huomattava, että vaikka ei kunta korvaisikaan sanottua hinnan erotusta maanomistajille, niin ei se itse asiassa heille mikään vahinko ole. Nykyinen kallis hevosten hinta ei ole niiden luonnollinen hinta, sillä hevosten kasvatus ja ylläpito ei nyt tule paljokaan kalliimmaksi kuin ennen sotatilaa. Jo se hinta, mikä hevosista sotilastarkoituksiin otettaessa maksetaan, on suurempikin kuin mitä hevosten kasvatus ja ylläpitokustannukset edellyttävät. Se hinta on siis mielestämme enemmänkin kuin riittävä ja vaan tavaton ahneus ja ennenkuulumaton kiskomishalu, jota he ovat viime aikoina saaneet mielin määrin tyydyttää, kannustaa heitä kiskomaan hevosistaan kunnalta lisämaksua.

Menetys oli toisaalta huomattava. Vuonna 1917 kerättyjen tietojen mukaan pakko-ostetusta hevosesta maksettiin Hämeen läänissä vain 47 prosenttia sen todellisesta arvosta. Toisaalta ostettujen hevosten määrä oli vuodessa ehkä kymmenkunta, joten kukaan ei menettänyt ainoaa hevostaan eikä kukaan enempää kuin yhden. Kylmäkoskella oli vuoden 1917 kesällä vielä 337 hevosta, kun määrä vuonna 1910 oli ollut vain 304.

Pakko-ostot koskivat myös ajoneuvoja. Luovutustilaisuus Toijalan torilla vuonna 1915

Martti Favorin

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>