Jos lähtisimme kulkemaan viikoksi yksittäisen oppilaan tai opettajan matkassa, näkisimme hyvin rajun kuvan siitä arjesta, jota Akaan kaupungissa noudatettava talouden tasapainottaminen aiheuttaa. Yksikin päivä voisi riittää silmien avaukseen. Arki kouluissa on muuttunut valitettavan paljon. Jokainen päivä on suuri riski, kun opiskellaan suurissa ryhmissä. Kaikkia lakisääteisiä velvollisuuksia ei voida toteuttaa. Oppilaan oikeus henkisesti ja fyysisesti turvalliseen koulupäivään vaarantuu, puhumattakaan jokapäiväisestä oikeudesta opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. On helppo ummistaa silmät, mutta ruohonjuuritason asiantuntijat tietävät, mistä puhuvat.
Suuri ryhmäkoko tekee ongelmalliseksi ellei mahdottomaksi perusopetuslain mukaisen opetuksen toteuttamisen vaikka perusopetuslaki edellyttää koulutuksen järjestäjää muodostamaan opetusryhmät siten, että opetuksessa voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa asetetut tavoitteet. (PoL §30). Esimerkiksi Toijalan yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisten ikäluokan koko on lukuvuonna 2016–2017 103. Joulun 2016 väliarvioinnissa tuosta 103 oppilaan joukosta oli pudonnut keskiarvo 57 oppilaalla verrattuna vuoden 2016 kevätarviointiin. Säästötoimenpiteet eriarvoistavat täten lapsia ja nuoria verrattuna ympäristökuntiin ja voivat osaltaan vaikeuttaa akaalaisten nuorten jatko-opintoihin sijoittumista.
Kyse ei ole siitä, että kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset haluaisivat päästä helpolla, vaan kyse on heidän ammattitaidostaan. He tietävät, että näillä resursseilla ei voida antaa riittävän laadukasta opetusta. He tietävät, mikä henkilökohtainen tragedia tämä on yksilölle. Ennen tämän rajun tasapainottamisohjelman toteuttamista ammattilaiset yrittivät kertoa, mitä se tulee merkitsemään. Ruohonjuuritason ammattilaisia ei kuunneltu. Tilanne kentällä on kaoottinen. Näinkö tämän annetaan jatkua? Eikö olla jo opittu hölmöläisten peiton jatkamisesta, että kun säästetään väärästä päästä, tulee kuluja toiseen päähän. Meillä ei ole varaa tehdä tätä meidän lapsillemme ja nuorillemme.
Suurissa luokissa ei voida vastata erilaisiin tuen tarpeisiin, mitä laki kuitenkin edellyttäisi. Luokkakoon suurentamisen myötä erityisopetusresurssi on täysin riittämätön. Akaassa erityisen tuen oppilaiden kohdalla toteutettua inkluusiota (eli oppilaan opiskelua tuen tarpeesta riippumatta lähikoulussa) ei voi missään nimessä pitää oppilaan edun mukaisena, koska inkluusion reunaehdot (riittävän pienet luokkakoot, riittävät erityisopetusresurssit sekä koulunkäynninohjaajien riittävä määrä) eivät toteudu. Työrauhaa, kouluviihtyvyyttä ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on mahdoton ylläpitää ja toteuttaa. Kun päivät menevät opettajan osalta selviytymiseen arkirutiineista, jää väistämättä moni tärkeä asia vaille riittävää käsittelyä. Koska opettajilla on kuitenkin ammattiylpeys, he uupuvat yrittäessään pitää kaikkia lankoja käsissään.
Syksyn luokkia suunnitellaan nyt. Halutaanko Akaassa jatkaa edelleen 30 oppilaan ryhmillä? Haluavatko akaalaisten lasten vanhemmat sitä? Tuntevatko päättäjät tarpeeksi hyvin nykykoulun arkea ja opettajan velvoitteita? Toivomme, että päättäjät tulisivat seuraamaan tavallista koulupäivää ja miettisivät sitten, onko näin suurissa luokissa opiskelu tarkoituksenmukaista.
OAJ:n Akaan paikallisyhdistys
Koulutukseen tehdyt säästöt ovat talouden tasapainottamisohjelman lyhytkatseisimpia päätöksiä. Tulevan eskarilaisen, koululaisen ja yhden opiskelijan äitinä toivoisin, että niitä arvioitaisiin uudelleen nyt, kun säästöjen seuraukset alkavat olla nähtävillä.
Komppaan Hannia! Tiukassa taloustilanteessa tarvitaan kaikista eniten kauaskantoisia päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Ei lyhytnäköisiä säästöjä ja leikkauksia, jotka tuovat kalliimman laskun tulevina vuosina – niin yksilölle kuin kunnallekin. Kolmen alle kouluikäisen lapsen äitinä hirvittää jo etukäteen. Meidän kaikkien lapset ansaitsevat niin paljon parempaa!