Talvisodan aikana rodun kanta tuhoutui Suomesta lähes täysin

Karjalankarhukoira on lempeä metsästyskoira

Kuusivuotiaalla Raipella on turkissa häivähdys ruskeaa.

Meteli on korviahuumaava, kun Raipe, Kyy, Milli ja Sohvi tapaavat toisensa. Ne haukkuvat innoissaan eivätkä tahdo pysyä nahoissaan.

Nämä karvakorvat ovat karjalankarhukoiria. Rotu on Suomessa nykyään varsin yleinen, ja Kennelliiton mukaan niitä rekisteröidään vajaa tuhatkunta vuodessa.

Aina näin ei ole ollut. Talvisodan aikana rodun kanta tuhoutui Suomesta lähes täysin. Suurin osa maan karjalankarhukoirista oli Karjalan alueella, ja Suomen viranomaiset määräsivät, etteivät evakkomatkalle lähtevät saaneet ottaa mukaansa mitään koiria. Jatkosodan aikana koiria saatiin kuitenkin lisää rajantakaisesta Karjalasta jalostuskäyttöön.

Nykyisen karjalankarhukoiran tunnettu alkuperä on Laatokan Karjalassa, Aunuksella ja Vienassa. Oletus kuitenkin on, että karjalainen pystykorva olisi saapunut Uralilta länteen komien eli syrjäänien vaelluksien mukana jo noin 900 vuotta ajanlaskun jälkeen. Perimätiedon mukaan tätä pystykorvaa on käytetty monenlaisen riistan metsästykseen, mutta nykyään sitä käytetään lähinnä suurten eläinten kuten hirvien, karhujen ja villisikojen metsästykseen.

Raipen omistaa Satu Tujunen, Kyyn ja Millin Juuso Nyström ja Sohvin Riina Tammi. He kaikki harrastavat metsästystä, ja karjalankarhukoira on nimenomaan metsästyskoira, ei seurakoira. Se kaipaa aktiviteetteja.

Pysäyttää riistan haukkumalla

Satu Tujusen Raipe on ihmisrakas koira.

Raipe tuli Tujuselle vuosi sitten hänen työkaveriltaan eikä oikeastaan edes metsästyskoiraksi.

– Minulla on aikaisemmin ollut sekarotuisia koiria. Raipe tuli perhekoiraksi, koska se ei ollut riittävän metsästysviettinen. Olemme kuitenkin saaneet sen haukkumaan metsällä. Tiedä sitten, että auttoiko asiaan into uudesta kodista, Tujunen miettii.

Karjalankarhukoira on riistan haukkumalla pysäyttävä koira. Sillä on vahva metsästysvietti, ja koirat haukkuvat tarhassakin ollessaan nähdessään vaikkapa peuroja. Myös vahtivietti on yleensä voimakas.

Raipea kuten muitakaan sen rotukavereita ei voi yleensä ulkoiluttaa vapaasti kuin tiukan valvovan silmän alla tai metsällä.

– Päästän Raipen vapaaksi metsässä vain tutkapannan kanssa. Se saattaa juosta parissa tunnissa jopa 40 kilometriä. Kyllä se silti lopulta tulee luokse, Satu Tujunen kertoo koiransa käyttäytymisestä.

Rodun edustajat pystyvät metsästyskäytössä työskentelemään laajalla alueella itsenäisesti.

Rotua pidetään sinnikkäänä, rohkeana ja ihmisystävällisenä. Satu Tujunen ihastui etenkin Raipen lempeyteen. Koira tulee erinomaisesti toimeen hänen kuusivuotiaiden tyttäriensä kanssa kuten muidenkin ihmisten kanssa.

Vaatii aktiviteetteja

Nämä koirat ovat keskikokoisia ja vankkarakenteisia, kompakteja pakkauksia. Väri on musta valkoisin merkein. Joillain koirilla kuten Raipella on turkissa häivähdys

Riina Tammen 12-vuotias Sohvi on jo eläkkeellä metsästyshommista, mutta se oli hyvä metsästyskoira.

ruskeaa, jota kutsutaan karhunruskeaksi. Tämä sallitaan rotumääritelmässä.

Satu Tujunen on vienyt koiraansa myös näyttelyihin hyvin tuloksin. Raipe vastaa hyvin rotumääritelmää.

Raipe on nyt innostunut uudelleen hirvenmetsästyksestä, mutta sen kanssa touhutaan muutenkin paljon. Käydään lenkeillä ja kesällä uimassa, ja se vetää mielellään pulkkaa tai kelkkaa. Koirakavereiden kanssa käydään leikkimässä.

Jotkin karjalankarhukoirat saattavat kuitenkin olla aggressiivisia muita koiria kohtaan.

Nämä koirat pärjäävät ulkona kesät talvet, kunhan kopissa on lämmikettä. Sisällä niille tulee helposti liian kuuma, sillä rodulla on tuuhea ja kaksikerroksinen turkki pehmeine alusvilloineen ja karkeine päällyskarvoineen.

Raipe on tarhassa päivät mutta viettää yöt sisällä.

Terve ja pitkäikäinen koira

Rotu on varsin terve. Jalostuksessa terveys on asetettu tavoitteista ensimmäiseksi. Karjalankarhukoirat elävätkin usein varsin pitkäikäisiksi.

Karjalaisen pystykorvan systemaattinen jalostus aloitettiin Suomessa vuonna 1936. Kolme vuotta myöhemmin rotu sai nimekseen karjalankarhukoira. Ensimmäiset yksilöt rekisteröitiin vuonna 1946.

Rotuun ei ole Suomessa risteytetty mitään toista koirarotua.

Satu Tujunen, Juuso Nyström ja Riina Tammi kuuluvat kaikki Saarioispuolen metsästysseuraan. Seurassa on kymmenkunta rodun edustajaa, joten tienoilla on melkoinen keskittymä tätä Karjalasta kotoisin olevaa metsästyskoiraa.

 

Lähteet: Kennelliitto, Suomen Pystykorvajärjestö, Wikipedia

Viime syksyn hirvijahdissa tuli saalista Timo Kallionpäälle (vas.) ja Antti Kaakiselle, joiden apuna oli koira Milli. Kuva: Juuso Nyström

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?