Akaa-Volleyn Venäjän nallekarhu kiinnostaa myös liigajoukkueita

Borichev oli siirtyä jo ulkomaille kesällä, mutta siirto kariutui loppumetreillä.

Sellainen nallekarhu. Iso, lempeä ja hiljainen.

Näillä sanoilla Akaa-Volleyn päävalmentaja Lauri Tihinen kuvailee joukkueensa huippuhakkuri Dmitri Borichevin olemusta pukukopissa ja kentän ulkopuolella.

Kentällä mukavasta nallesta tulee kuitenkin armoton karhu.

– Siinä vaiheessa lempeys lähteekin nopeasti. Pelatessa hän on julma tappaja, Tihinen hymähtää.

Venäjän karhu Borichev ei nimestään huolimatta ole ollut pariinkymmeneen vuoteen. ”Dima” muutti perheensä kanssa Venäjän Karjalasta Vaasaan 1990-luvun puolivälissä, ja Borichevilta löytyy Suomen kansalaisuus.

Potentiaali riittäisi liigaan

Suomen nuorten maajoukkueessakin viime vuosikymmenellä esiintynyt Borichev on pelannut mestaruusliigaa Saimaa Volleyssa, Liiga-Riennossa ja Kokkolan Tiikereissä.

Dmitri Borichev pelaa nyt yhteensä neljättä kauttaan Akaa-Volleyn väreissä.

Nyt on menossa yhteensä neljäs ja putkeen kolmas kausi sarjaa alempana Akaassa.

Tihisen mukaan vertaus karhuun sopii 28-vuotiaaseen Boricheviin myös kentällä siinä mielessä, että hakkuri on äärimmäisen voimakas.

– Hyökkäys, etenkin syöttöpeli, on hänen suurimpia vahvuuksiaan. Puolustuksen kanssa olemme kovasti koittaneet tehdä töitä. Syöttöpeliäkin pystytään yhä hiomaan paremmaksi. On siinä kehitystä selvästi ollut nähtävilläkin, Tihinen kuvailee.

– Hän on saanut malttia peliinsä ja pystyy ratkomaan hyökkäystilanteita aiempaa paljon monipuolisemmin.

Tihisen mukaan Borichev on potentiaaliltaan selvästi liigatason pelaaja.

– Joitakin asioita kuitenkin pitää ratkaista, ennen kuin hänen pelipaikallaan pystyy kantamaan liigajoukkuetta. Se on rooli, johon Suomessa helposti ostetaan koviakin pelaajia ulkomailta, eikä liigajoukkueiden hakkuripaikkoja ole montaa, Tihinen selittää.

Itävallan-reissu kariutui loppumetreillä

Akaa-kausien aikana järkälemäistä hakkuria on kyselty useaan otteeseen eri liigaseuroihin, mutta maantiede on ollut yksi syy pitää Toijalan Monitoimihallia edelleen kotihallina. Borichevilla on nimittäin perheineen omakotitalo Turengissa, josta Akaaseen hurauttaa selvästi alle tunnissa.

– Ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tarjousta vielä tullut. Nyt saan olla kotona koko ajan ja myös pelata, mikäs tässä, Borichev sanoo.

Neuvotteluja on käyty Borichevin mukaan agentin välityksellä liigaseuroista esimerkiksi Pielaveden Sammon, Raision Loimun ja Hurrikaani-Loimaan kanssa.

Viime kesällä neuvottelut Itävallan korkeimmassa sarjassa pelaavan Waldviertelin kanssa etenivät niin pitkälle, että ulkomaanreissu näytti jo todennäköiseltä, mutta seuran tilanteessa tulikin yllättäviä muutoksia, ja matka peruuntui.

– Harmittaahan se. Agentti yritti etsiä paikkaa minulle ulkomailta, ja on etsinyt tässä koko ajan. Ulkomaille siirtyminen näyttää kuitenkin nyt epätodennäköiseltä, Borichev sanoo.

Akaan kanssa kohti liigaa

Venäjällä syntyneen Borichevin perhe muutti Suomeen Dmitrin ollessa alle kouluikäinen.

Akaa-Volleylle neuvottelujen kariutuminen Keski-Eurooppaan siirtymisestä oli tietysti onnenpotku, kun seura sai tärkeän palasensa täksikin kaudeksi mukaan. Siirtyminen ulkomaille silti on Borichevin yksi tavoite tulevaisuudelle. Maista eniten kiehtoo Venäjä sarjan kovan tason ja harjoituskulttuurin vuoksi.

Ennen reissua ulkomaille tavoitteena on tietysti liiganousu Akaa-Volleyn kanssa. Tällä hetkellä joukkue on ainakin oikealla polulla voitettuaan yhdeksän ottelua putkeen. Koko kaudella joukkue on hävinnyt kerran.

Liiganousun kautta Borichev voi metsästää myös suurinta tavoitettaan lentopallon saralla.

– Maajoukkue on vielä kokematta, Borichev virnistää.

 

 

 

Perhepäivä houkutteli uusia katsojia Akaa-Volleyn peleihin

Akaan Seudun maskottikissan Aksu Pippuri Hunajahännän seurasta perhepäivässä nautiskelivat Iita (vas.), Elsa, Tomi ja Aatu Tokee.

– Jos Akaa-Volley aikoo pelata lentopallon Mestaruusliigassa, tarvitsee joukkue jokaisessa ottelussa lähes puolituhatta katsojaa, sanoo joukkueen päävalmentaja Lauri Tihinen.

Yksi tapa haalia uusia katsojia, on järjestää tempauksia, kuten sunnuntain SurVo-ottelun yhteydessä järjestetty perhepäivä.

– Tällaiset tapahtumat ovat älyttömän tärkeitä, Tihinen kuvaili.

– Mahtava tapahtuma. Täällä lapset menivät pää kolmantena jalkana. Varmaan viitisenkymmentä lasta meni äsken pomppulinnaa ympäri.

Perheitä houkuteltiin paikalle pomppulinnan lisäksi esimerkiksi paloautolla, maskoteilla ja pallonheittokisalla. Tapahtumien jälkeen alkoi Akaa-Volleyn ja SurVon ottelu, johon moni tapahtumaan tullut lapsiperhe myös jäi.

Yksi näistä perheistä oli Tokeen poppoo, josta tapahtumaan saapuivat isä-Tomi sekä Elsa, 7, Iita, 6, ja Aatu, 2.

– Aika kauan me pomppulinnassa pompimme, Iita kuvaili.

– Alusta loppuun, Tomi naurahti.

Elsa ja Iita pelaavat A-Volleyn F-junioreissa, joiden taustalla Tomikin toimii, mutta edustusjoukkueen pelissä SurVo-ottelu oli ensimmäinen kerta.

– Katsotaan, millainen kiinnostus herää. Ehkä tulemme jatkossakin peleihin, Tomi pohtii.

Tihinen on tällaisiin puheisiin luonnollisesti tyytyväinen.

– Tätä kautta yritämme koko ajan tuoda esille itseämme paikkakunnalla. Haluamme oikeasti tätä juttua, nostaa paikkakunnan statusta sekä omaa presenssiämme täällä. Vaikkemme siinä edes onnistuisi, tämä oli hieno tapahtuma, kukapa ei lasten iloa mielellään katselisi, Tihinen sanoo.

Akaa-Volleyn ja SurVon välisen ottelun erätauolla pidettiin pallonheittokisan finaali, jonka voittajaksi selviytyi 11-vuotias Allu Noroila. Suoritusta kellottamassa oli Riikka Salminen.

Pomppulinnassa riitti vipinää Akaa-Volleyn perhepäivän aikana.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?