”Herran armoa on se, että vielä elämme,
hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi,
suuri on hänen uskollisuutensa.”
Usko tai älä, mutta tämä edellinen teksti on katkelma Raamatun Vanhan Testamentin Valitusvirsistä (3:22–23). Valitusvirsien kirjoittaja kokee syvää ahdistusta, hän kokee että häntä vainotaan, mutta samalla näkee monen pahan asian olevan seurausta hänen ja kansansa omasta toiminnasta. Valitusvirret eivät ole lapsille sopivaa luettavaa, mutta maailmaa katselleet aikuiset voivat nähdä uutisvirtojen kuvakollaaseista valitusvirsien säkeitä. Kaiken piinan keskellä hän kirjoittaa: ”Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta”.
Joulun jälkeen helposti kokee jotain nimetöntä ahdistusta. Runsaskaan aineellinen panostaminen joulunviettoon ei tuo välttämättä pitkäkestoista iloa ja rauhaa. Asioiden pitäisi olla hyvin, mutta tulevaisuuden epämääräisyys saattaa hermostuttaa. Miten maailman käy, miten minun ja läheisteni käy?
Vuodenvaihteessa perinteisesti ihmiset ovat tehneet tiliä menneestä ja suunnitelleet parannuksentekoa seuraavalle vuodelle. Minäkin viime vuodenvaihteessa suunnittelin lisääväni liikuntaa. Lisäsinkin, mutta en ehkä tarpeeksi, ei näy kylliksi tuloksia. Omilla toimilla ei voi loputtomasti parantaa terveyttään ja kuntoaan. Liiallinen liikunta voi tuoda yllätyksenä kulumia ja muita vaurioita.
Onhan ylenpalttinen liikunta aina pois muista päivän puuhista: jäävätkö itsensä sivistäminen, perheen kanssa seurustelu tai kotityöt rempalleen? Ajan lisääminen kodin raskaimpiin askareisiin, kuten tavaroiden ja papereiden järjestelemisiin, siivoamiseen, konmarinointiin ja sellaiseen on varmaan monen parannuksentekijän listalla. Entä kuinka paljon on kohtuullinen aikamäärä hartauselämään?
Kun tulee tiettyyn ikään, alkavat kulumisen merkit tulla ainakin itselle näkyviin. Neljänkympin tienoilla hampaat alkavat lohkeamaan aiempaa helpommin ja elintapavirheet antavat itsestään merkkejä. Seuraavalla kympillä tulee lisää lommoja ja moni tekee viimeistään siinä vaiheessa ryhtiliikkeen.
Kaikki ei ole itsestä kiinni. Taannoin radiossa tutkija kertoi, miten syntymävuosi antaa erilaiset pelimerkit elämään, hän oli löytänyt eroja ihan parinkin vuoden heitolla – tuliko työelämävaiheeseen ennen suurta lamaa vai vähän sen jälkeen, ihan esimerkkinä.
Maailma on muuttunut eri tavalla arvaamattomaksi kuin ennen. 1980-luvulla pelättiin maailmansotaa, mutta tämän päivän uhat ovat moninaisemmat. Pakolaisvirrat, länsimainen ja itämainen radikalismi, ilmastonmuutos ja kansainväliset sodantapaiset kriisit ahdistavat uutisissa ja somessa.
Jos joskus luet Valitusvirsiä Vanhasta Testamentista, niin kaiken tuskan ja pelon keskellä löytyvät säkeet Jumalan armosta ja laupeudesta. Tätä julistaa myös Uusi Testamentti. Niitä minä tarjoan itselleni ja sinulle. Pieni ihminen tarvitsee suurta Jumalaa. Näihin lupauksiin lapsekkaasti turvaten uskallan nukahtaa illalla ja herätä seuraavaan aamuun ja seuraavaan vuoteen.
Ali Kulhia
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkoherra
