Mieleni pahoitin

Pääsinpähän viime viikolla seuraamaan ajan ilmiöitä, kun paikallinen poikaporukka terrorisoi Akaan pääkirjastossa Toijalassa. Kirjastonhoitaja, jonka kanssa olen tottunut asioimaan pikkupojasta saakka, oli vaikeuksissa, kun aivan asiatonta mölinää ja alatyylin ilmaisuja jakeleva jätkäsakki majaili kirjastossa.

Onhan se mukava, että verovaroilla nämä lapsukaiset pääsevät internettiin, kun kotona se saattaa olla jopa rajoitettua, mitä kuitenkin epäilen. Aikani kuunneltuani moista totesin pojille, luottaen 100 kilon ulkomuotooni, että kannattaisiko nyt miettiä missä ollaan ja kunnioittaa paikkaa.

Toivoin, että nyt tulee osuma ja upotus. Kissanpaskat. Poikajoukkion kunkku ja rääväsuu muokkasi topakan lauseen, jota en nyt tähän ilkeä kirjoittaman, mutta jonka sisältönä oli ainakin viisi kertaa erittäin rumasti kuvailtu tytön paras tavara sekä toteamus ”ei sulla ole oikeutta”.

Tässä vaiheessa itselläkin hirtti kiinni ja unohdin erityispedagogiikan opit sekä ne lukemattomat kerrat, joissa olen kohdannut työssäni vankilassa oikeasti pahaa tehneitä ihmisiä. Alennuin lapsen tasolle kehottamalla poikaa lopettamaan moisen naiseuden solvaamisen suuremman vahingon välttämiseksi.

No, muu poikaporukka onneksi katosi paikalta, mutta suuri oikeustaistelija jatkoi juputtamistaan. Tässä vaiheessa kaveri kuitenkin luki naamaltani viestin, ettei enää kannata jatkaa. Sain kauniin kiitoksen henkilökunnalta, mutta kyllä mieltä jäi kaivertamaan.

Itsekin olen ollut erittäinkin vilkas nuorimies joka on venyttänyt sääntöjä mutta jonka maailmassa aikuinen on kuitenkin auktoriteetti, jolla on oikeuksia, mitä tulee näsäviisaiden huligaaninen käytöksen valvontaan. Kirkko, koulu ja kirjasto henkilökuntineen olivat pyhiä paikkoja. Asia erikseen oli tietenkin vielä polliisi, rehtori ja Lehdon Jussi terveyskeskuksessa, missä olen neulottanut lähes jokaista ruumiinosaani ennen 15:tä ikävuotta. Niitä kuunneltiin ja niitä kunnioitettiin, vaikka usein oltiinkin eri mieltä.

Kotona olisi tullut selkään, jos sana kirjastossa mellakoinnista olisi saapunut äidin korviin.

Mikä tätä maata vaivaa? Öykkärismi nostaa päätään ja pahoinvointi kasvaa, natsismikin on yhtäkkiä kansallisaatetta. Tiedän, ettei minulla ole tähän oikeutta puuttua, itse totaalisena etäetävanhempana, mutta sen sanon, että perusongelmat ovat kotona ja sieltä saaduissa opeissa. Pitäisi kuitenkin antaa yhteiskunnan peruspilareille kuten kouluille ja kirjastoille työrauha.

Katsotaan vähän mitä se Liisapetteri tai Tommimarjatta kodin ulkopuolella puuhastaa, heitetään se älykännykkä sinne käsilaukkuun ja unohdetaan hetkeksi sosiaalinen media, Saara Aalto, naapurin Lissu , X-factorit ja muut epäolennaisuudet. Otetaan vähän kädestä kiinni ja kysytään, että mitä kuuluu sullen.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille.

 

Jarno Palander

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?