Historia ja trendit kohtaavat tapettitehtaalla

Elina Yrjönen johtaa tapettitehdasta perinteitä kunnioittaen

Hanna van Ingen (vas.) ja Elina Yrjönen ovat kolmannen polven tapettitehtailijoita. Ritva Kronlund on suunnitellut tehtaalle useita malleja, joista taustalla näkyy Hedelmämalja.

Hanna van Ingen (vas.) ja Elina Yrjönen ovat kolmannen polven tapettitehtailijoita. Ritva Kronlund on suunnitellut tehtaalle useita malleja, joista taustalla näkyy Hedelmämalja.

Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy:n toimitusjohtaja Elina Yrjösen työhuoneen seinällä, tapettitehtaan konttorirakennuksessa Toijalan Satamatiellä on Sibeliuksen Ainolaan suunniteltua tapettia. Kotona seinällä on Birger Kaipiaisen Kiurujen yötä – se on tosin puhdas sattuma, sillä tapetti oli edellisen asukkaan valitsema.

– Voi olla, että se vaikutti ostopäätökseen, Elina Yrjönen naurahtaa.

Toijalassa syntynyt Elina Yrjönen sanoo olleensa koko ikänsä tapeteista tietoinen, sillä hänen isoisänsä Matti Ritola perusti tapettitehtaan Toijalaan yhdessä Fritjof Piholan (Pihlgren) kanssa vuonna 1930. Vaikka monet Ritolan perheen jäsenistä ovat tehneet joko koko työuransa tai vähintäänkin pieniä pestejä tapettitehtaalla, päätti Elina Yrjönen 25 vuotta sitten lähteä Helsinkiin opiskelemaan.  It-alan tehtävät saivat väistyä pari vuotta sitten, kun Elinan eno, Erkki Ritola, päätti vetäytyä eläkkeelle ja tapettitehdas tarvitsi uuden toimitusjohtajan.

Hanna van Ingen tarkistaa. että Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetin sävy on oikea.

Hanna van Ingen tarkistaa. että Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetin sävy on oikea.

Nahkialanjärven rannalla, Toijalan Satamatien varrella sijaitseva Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy laajentui nykyasuunsa vuonna 1937. Piholan suku luopui omistuksesta vuonna 1962, jolloin tehdas siirtyi kokonaan Ritolan perheelle.  Joulukuussa 2016 tehdas työllistää 10 ihmistä, ja  yrityksessä työskentelee myös Elina Yrjösen sisar Hanna van Ingen.

– Tehdas on hyvin pitkään toiminut samalla ajatusmallilla, eikä minullakaan ole tarve sitä muuttaa. Modernisointitarpeet ovat lähinnä järjestelmäpuolella, Elina Yrjönen sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan tehdas ei aio lähteä modernien painometelmien kanssa samaan taistoon mukaan, vaikka esimerkiksi asiakkaat kysyvät toisinaan myös digiprinttien perään.

– Mistään massatuotannosta ei ole kyse, ja tapamme tehdä tapettia ei ole edullisin eikä nopein, Yrjönen vertaa.

Tapettien myynti hoituu pääosin parin sadan jälleenmyyjän kautta, mutta myös tehtaan oma myymälä houkuttelee Akaaseen paljon asiakkaita. Kesäisin myymälän vieressä toimii myös Pohjoismaiden ainoa tapettimuseo.

Painotuore Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetti kuivuu suurilla laskoksilla.

Painotuore Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein -tapetti kuivuu suurilla laskoksilla.

Suomalaista paperia on vielä

Pihlgren ja Ritolan tapetit ovat avainlipputuotteita. Metsä Board ilmoitti elokuussa sulkevansa hämeenkyröläisen Kyron tehtaan tapettipaperikoneensa, mutta Yrjösen mukaan tapetteja saa vielä jonkin aikaa kyröskoskelaiselle paperille painettuna.

– Varastoa on jonkin verran, mutta jatkossa pohjapaperi joudutaan tuomaan ulkomailta. Todennäköisemmin Saksasta, Yrjönen kertoo.

Tapetit painetaan rotaatiopainokoneella, joka on valmistettu Saksassa vuonna 1956.

Tapettivärit sekoitetaan tehtaalla itse. Liimaväri pohjautuu liitumassaan, pigmentteihin ja sidosaineeseen. Yrjösen mukaan tapettien pehmeä tuntu on juuri liimavärin ansiota.

– Värien sekoittaminen vaatii sekä hyvää värisilmää että värien ymmärtämistä, Elina Yrjönen toteaa.

Moni muukin vaihe tapetin teossa tehdään edelleen käsityönä, vaikka varsinaisen painotyön tekee kone.

Design-tapettien painamiseen tarkoitetut telat ovat itsessäänkin näyttäviä. Vanhoja teloja eli valsseja on esillä Voipaalan näyttelyssä.

Design-tapettien painamiseen tarkoitetut telat ovat itsessäänkin näyttäviä. Vanhoja teloja eli valsseja on esillä Voipaalan näyttelyssä.

Tehtaalla oli aikanaan omia telantekijöitä

Tuotantoprosessi alkaa tapettipaperin pohjavärin painamisella. Kuviopainanta tehdään rotaatiopainomenetelmällä niin, että jokaisella kuviolla on oma telansa ja jokaisella telalla oma värikaukalonsa. Kuviotela eli valssi on valmistettu joko puusta tai metallista ja kuvioita on tehty joko messingistä, huovasta tai kumista. Osa kuvioteloista on peräisin 1950-luvuilta, jolloin tehtaalla oli omia telantekijöitä.

– Monikerroksisuus tuo kuvioihin hieman kolmiulotteista tuntua, Yrjönen kuvailee.

Monimutkaisimmissa tapettimalleissa käytetään noin viittä–kahdeksaa eri painotelaa, ja keskimäärin tapeteissa on käytetty noin kolmea eri väriä.

Painamisen jälkeen isoille laskoksille taiteltu tapetti kuivatetaan tehtaan katossa, jonka jälkeen se rullataan punteiksi. Puntit leikataan leikkaamossa asiakasrulliksi.

Sanomalehtipainosta käsityöammattiin

Leikkaamossa työskentelevän Marko Hukan mielestä Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on vaikein kohdistettava.

Leikkaamossa työskentelevän Marko Hukan mielestä Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on vaikein kohdistettava.

Pihlgren ja Ritolan konttorista on lyhyt matka tehtaalle. Tehtaalla kaksi ja puoli kuukautta työskennellyt Marko Hukka on aamulla luonut lumet tehtaaseen vievältä sillalta. Reitti vie varaston halki leikkaamoon ja sieltä kivirappusia alas painohalliin.

Rotaatiopainokoneen on määrä vierailupäivänä painaa noin 2,5 kilometriä Birger Kaipiaisen suunnittelemaa Ken kiuruista kaunein -tapettia. Rotaatiopainajat Jere Maaniitty ja Jukka Kuutti ovat työskennelleet tapettitehtaalla keväästä lähtien. Työtoverinsa Marko Hukan tavoin he ovat aiemmin työskennelleet forssalaisessa Hämeen Painossa, jossa painettiin sanomalehtiä.

– Sanomalehden painaminen oli erilaista, joten paljon on pitänyt opetella ihan työn kautta, miehet kuvailevat painokoneen äärellä.

Värikaukalo on juuri hajonnut, ja lattiaa pestään puhtaaksi. Tunnelma on jännittynyt. Kun kone taas pyörii, on vieraiden viisainta siirtyä leikkaamoon.

Hanna van Ingen tarkistaa välillä värisävyt kuivattamastaan tapetinpalasesta.

Kahvitauolla tehtaan konttorilla Sofia Welling esittelee muille työntekijöille erästä sisustuslehteä, jonka sivuilla esitellään tehtaan tapettimallia.

– Että osaavat pojat varautua siihen, että mitä seuraavaksi painetaan.

Mallien konservointi oli viime vuoden kärkihanke

”Paljon potentiaalia myös Akaan kaupungille”

Hanna van Ingen ja Elina Yrjönen ottivat vastaan onnittelut Akaan sivistysjohtajalta Jukka Oksalta Voipaalan näyttelyn avajaisissa marraskuussa.

Hanna van Ingen ja Elina Yrjönen ottivat vastaan onnittelut Akaan sivistysjohtajalta Jukka Oksalta Voipaalan näyttelyn avajaisissa marraskuussa.

Vaikka Pihlgren ja Ritolan tapetteja alettiin aluksi painaa lähinnä tarpeeseen, on valikoima karttunut vuosikymmenien aikana tapettimalleilla, jotka ovat nousseet Suomi-designin klassikoiksi. Malliston helmistä suurin osa sai alkunsa tehtaan 1950-luvulla järjestämästä suunnittelukilpailusta. Tuolloin nuoret suunnittelijat kuten Yki Nummi, Erik Bruun, Rut Bryk, Birger Kaipiainen, Annikki ja Ilmari Tapiovaara tekivät omat tapettimallinsa.

Viime vuosina malleja on nostettu uustuotantoon, ja kiinnostus on ollut toimitusjohtaja Elina Yrjösen mukaan taattua.

– 1950-luku on pysynyt kiinnostavana osin rintamamiestalojenkin kunnostuksen myötä, Yrjönen arvelee.

Alkuperäiset mallipiirrokset huomattiin myös Pirkanmaan Kulttuurirahastossa, joka nosti mallien konservoinnin vuoden 2015 kärkihankkeeksi ja myönsi alkuperäistapettimallien ja mallikirjojen konservointiin ja luettelointiin 40 000 euron apurahan.

Osa konservointityöstä on nyt tehty, ja osaan alkuperäisistä mallipiirroksista voi tutustua Voipaalan kartanon yläkertaan pystytetyssä Tapettitaidetta – Desingklassikoiden juhlaa  -näyttelyssä. Alkuperäismallien lisäksi näyttelyssä on esillä tapettimalleja ja vanhoja kuvioteloja.

Näyttelyn avajaisissa marraskuussa vieraillut Silja Minkkinen-Poikolainen Pirkanmaan kulttuurirahastosta sanoo tapettitehtaan ainutlaatuisuuteen sisältyvän paljon potentiaalia myös Akaan kaupungille.

– Pihlgren ja Ritola on pala merkittävää suomalaista historiaa, joka ansaitsee tulla tallennetuksi.

Pihhgren ja Ritolan tapettitehtaan 1950-luvulla järjestämä kilpailu houkutteli nuoria suunnittelijoita tekemään omat tapettimallinsa. Nyt mallit ovat suomalaisia design-klassikoita.

Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaan 1950-luvulla järjestämä kilpailu houkutteli nuoria suunnittelijoita tekemään omat tapettimallinsa. Nyt mallit ovat suomalaisia design-klassikoita.

Kulttuuriperintö on Minkkinen-Poikolaisen mukaan monisyisempi juttu kuin moni äkkiseltään arvaakaan.

– Suomalainen design on joka kodin juttu.

Akaalaisen Pihlgren ja Ritolan tapetit huomataan aika ajoin myös ulkomailla. Voipaalan näyttelyssä pyörii otteita tänä vuonna valmistuneesta Florence Foster Jenkins -elokuvasta, jota tähdittävät Meryl Streep ja Hugh Grant. Elokuvan lavastuksessa on käytetty Akaassa valmistettua Wiener jugend -tapettimallia luomaan oikean aikakauden tunnelmaa.

Voipaalan kartanon näyttely on avoinna 16.12.2016 asti sekä 10.1.–29.1.2017.

 

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.