Menninkäisten matkassa:

”Jumpassa parasta on jumppa”

Lastentarhanopettaja Anu Koivula (vas.) marssittaa maanantaisin ryhmänsä Kirkonkylän koulun saliin jumpalle.

Lastentarhanopettaja Anu Koivula (vas.) marssittaa maanantaisin ryhmänsä Kirkonkylän koulun saliin jumpalle.

Maanantaisin Kylmäkosken päiväkodin lapsilla on jumppapäivä. Tänään on menninkäisten ryhmän vuoro, ja matkaan päiväkodilta Kirkonkylän koulun salia kohti lähtee 12 lasta. Puoli kymmenen jälkeen kaikki 3–5-vuotiaat ovat pihalla valmiina toppavaatteissaan ja lastentarhanopettaja Anu Koivulan ja lastenhoitajien Kirsti Rupposen, Lea Boordin ja lähihoitajaopiskelija Milla-Carita Heikkilän huomassa. Mukaan lähtee myös Katri Ikonen, Armaksen henkilökohtainen avustaja.

Reitti Kirkonkylän koululle on poikkeuksellisen kiinnostava, sillä matkalla nähdään kaksi traktoria. Toinen on Akaan kaupungin puistoyksikön pieni menopeli, mutta yhtäkaikki: siinä on vetokoukku. Tarpianjoen pintaa peittää kosken yläjuoksulla jäinen riite, mutta myllylle vesi virtaa vielä vuolaana. Lapset kertoilevat juttuja siitä, kuinka he ovat hiihtäneet tai luistelleet tai miten mukavaa olisi oppia luistelemaan, kun ei vielä osaa.

Kävelyköydessä tapaillaan Viisi pientä ankkaa -laulua, ja ote lenkeistä pitää. Napakka pakkanen ja idästä puhaltava viima saa posket punoittamaan.

Kun kysyn, mikä jumpassa on kaikkein kivointa, hämmästyneet silmäparit tapittavat minua ja ryhmään laskeutuu syvä hiljaisuus, kunnes joku tokaisee:

-Jumpassa parasta on se… no se jumppa.

Perillä koulun kellarikerroksessa pipot, tumput, huivit, kaulurit, toppahousut ja -takit, toppahaalarit, välikerrastot, villahaalarit, pitkähihaiset paidat, sukkahousut ja sukat riisutaan ja vaatteita kurkotellaan pukuhuoneen naulakkoon. Vaatteet pitäisi vielä muistaa ja malttaa kääntää oikeinpäin. Huh!

Sataa tihuuttaa ja aivan pienin pienin askelin lammikko suurenee ja suurenee.

Sataa tihuuttaa ja aivan pienin pienin askelin lammikko suurenee ja suurenee.

Paljaita varpaita ja ilon kiljahduksia

Pian Kasper, Joona, Hanna-Riina, Jimi, Tessa, Matlena, Waltteri, Viljo, Aarni, Sanni, Armas ja ryhmän 2-vuotias kuopus Isabella kirmaavat salissa.  Anu jakaa lattialle värillisiä ympyröitä paikkamerkeiksi. Mennään sammakkohippaa, arvuutellaan kuka ryhmäläisistä on vuorollaan fleece-peiton alla piilossa, tehdään vaikeita jumppaliikkeitä. Yhden lapsen pitää käydä pissalla, ja toista toimittajan läsnäolo jännittää niin, että on turvallisempaa pitää tutun aikuisen kädestä kiinni.

Anu antaa tahtia myös perinteisellä kehärummulla, vaikka rummun kalvo vetelee viimeisiään. Vai voisiko sen vielä liottamalla ja venyttämällä pelastaa, hoitajat miettivät.

Salin lattia tuntuu paksujenkin sukkien läpi jääkylmältä, mutta patterit hohkaavat lämpöä.

Juoma-automaatin houkutus

Jumppatuokion päätteeksi tehdään vielä rentoutusharjoitus. Sitten on taas pukemisen vuoro: kenelläs oli tällainen pitkähihainen? Missä ovat sukat? Taas hukassa! Kummat puettiinkaan ensin, päällystakki vai henskelihousut? Vähän jo kiukuttaakin, kun hiha jää ruttuun villapaidan alle.

Parasta pukuhuoneessa on tietenkin juoma-automaatti. On selvää, miksi on sovittu, että hanasta juodaan vasta sitten, kun ulkovaatteet ovat päällä.

Hanhenmarssi takaisin päiväkodille alkaa. Kaikki jaksavat hyvin. Perillä riisutaan taas. Ruokana on nakkikastiketta ja perunoita. Lapset hakevat tottuneesti ruuan Kirstiltä, ja asettuvat omille paikoilleen pöytiin. Maanantai on puolessa.

Kylmäkosken päiväkodin menninkäisten Isabella, 2 vuotta, ja Joona, 5 vuotta, asettuvat jumppatehtävässä selät vastakkain.

Kylmäkosken päiväkodin menninkäisten Isabella, 2 vuotta, ja Joona, 5 vuotta, asettuvat jumppatehtävässä selät vastakkain.

Nakkikastike ja perunat maistuvat Sannille (vas.), Tessalle ja Isabellalle pakkaskävelyn ja jumpan jälkeen.

Nakkikastike ja perunat maistuvat Sannille (vas.), Tessalle ja Isabellalle pakkaskävelyn ja jumpan jälkeen.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.