Maailma on todellisuuksia täynnä. Strömsö – nykyisellään Vaasan kaupungin omistama kaikille avoin uimaranta ja kartanomiljöö – sijaitsee 14 kilometrin etäisyydellä keskustasta. Tunnettu televisio-ohjelma on tutustuttanut lukemattomat katsojat sisustamisen ja keittiötaidon ihmeellisyyksiin jo 15 ohjelmakauden ajan. ”Ei mennyt kuten Strömsössä”-sanonta on syöpynyt mieliimme kuvaamaan jonkinlaisia epäonnistumisia. Akaan Seudun Diabetesyhdistyksen reissu kyllä meni.
Ympäristö on hoidettu ja lumoavan kaunis. Puutarhassa on monia taidokkaita aikaansaannoksia, joista mieliin painui kierrätysmateriaaleista tehty huvimaja sekä pönttöseinä koristeellisine lintuasumuksineen. Hoidetut kasvimaat ja perennat kruunaavat näkymän.
Vaasa, joka tilastojen mukaan on Suomen aurinkoisin kaupunki, näyttäytyi omimmillaan. Kaupungin keskusta huokuu historiaa. Palosaari puolestaan näyttäytyy merenkulun, koulutuksen ja kulttuurin kaupunginosana.
Länsiluoteisella rannikollamme tapahtuu maannousemaa. Vaasan korkeudella se on 8 millimetriä vuodessa, 80 senttimetriä 100 vuodessa. Geologinen muutos on antanut perusteen sille, että Vaasan saaristo on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi.
Isänmaan aamunkoitossa Vaasa jäi historiaan. Jääkärit palasivat Saksasta Vaasaan ja heillä oli merkittävä rooli vuoden 1918 sisällissodan tapahtumissa. Jääkäriaikojen muistoksi pystytetty patsas katsoo valppaana Vaskiluodon suuntaan.
Vanhat kaupunginosat ovat Vaasassa ja monessa muussa kaupungissa tärkeitä turistikohteita. Historiaan ovat piirtyneet myös vanhojen kaupunkien palot. Vuonna 1852 lähes koko silloinen vanha kaupunki tuhoutui. Tarinan mukaan palo sai alkunsa siitä, kun markkinoilla tuotteitaan kauppaamassa ollut vöyriläinen kauppias oli päättänyt ennen kotimatkaa hieman huilata. Uni kuitenkin yllätti piippu suussa torkkuneen miehen, tuli tarttui heiniin ja sammaliin, kesä oli kuiva ja tuuli puhalsi. Tuhoisa palo sai alkunsa.
Tulipaloista on opittu. Niin Vaasassa kuin Porissakin kaupunkisuunnittelu on perustunut väljiin kaavoihin, jolloin rakennusten väliin on jäänyt tilaa muun muassa puistoille. Se näkyy tänäänkin kaupunkikuvissa.
Kaikki urheiluhullut muistavat vuoden 1976 Innsbruckin talviolympialaiset, jolloin kvartetti Matti Pitkänen, Juha Mieto, Pertti Teurajärvi ja Arto Koivisto kiidätti Suomen joukkueen ylivoimaiseen voittoon miesten 4 x 10 kilometrin viestissä. Kultajoukkueen ankkuri Arto Koivisto ylläpitää Kahvila Sinistä Hetkeä Kaskisissa. Nautimme vahvat kahvit ja kuulimme mestarihiihtäjän kuulumiset.
1300 asukkaan Kaskinen elää kalastuksesta, puuteollisuudesta, matkailusta ja satamatoiminnoista. Meri lyö leimansa kauniiseen maisemaan.
Pori-tori-pärekori
Kokemäenjoen suiston ympärille rakentunut Porin kaupunki huokuu historiaa sekin. Porin ylpeys Kirjurinluoto on kunnostettu hyvin kauniiksi ja viihtyisäksi kaikkien kaupunkilaisten olohuoneeksi, jonne vieraatkin toivotetaan sydämellisesti tervetulleiksi.
Urjalalaissyntyisen Simo Ojasen teksteihin perustuvat tarinat Pelle Hermannista saavat nyt oivallisen ilmiasunsa Pelle Hermannin puistossa, joka vierailuaikanamme oli leikkiviä ja ilakoivia lapsia tulvillaan. Satakunnan Vihertietokeskuksen yhteydessä on tavattoman kaunis ja monilajinen puisto lukuisine istutuksineen. Keskuksesta saa maksutonta neuvontaa puutarha-asioissa.
Porin kohteista kenties suurimman vaikutuksen useimpaan teki Käppärän hautausmaalle pystytetty Sigrid Juseliuksen mausoleumi. Fritz Arthur Juseliukselle syntyi kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolivat varhain: Thyra Theresia jo vajaan viiden kuukauden ikäisenä ja vuonna 1887 syntynyt Sigrid Maria 11-vuotiaana. Sigrid sairastui tuhkarokkoon, jonka jälkitautina seurasi keuhkotuberkuloosi, johon hän menehtyi.
Testamentissaan Fritz Juselius perusti Sigrid Juseliuksen säätiön, joka on nykyään suurin lääketieteellistä tutkimusta rahoittava säätiö. Vuoden 2016 apurahojen suuruus on toistakymmentä miljoonaa euroa.
Mausoleumissa on Sigridin arkku, jossa vainaja on balsamoituna. Seinillä on Jorma Gallen-Kallelan maalaamia freskoja. Keskigallerian seinässä on teksti: ” Virvoita heitä vihannassa paikassasi, uudistuksen vetten vierellä, Paratiisin ihanuudessa.”
Rauma – pitsiä ja vanhan viehätystä
Merellisen Rauman Vanha Rauma on palanut lähes kokonaan vuonna 1682. Nyt Vanhan Rauman alueella on yli 600 rakennusta ja alueella asuu noin 750 asukasta. Keskusta-alueelle on saatu säilyttävä asemakaava 1980-luvun alussa. Se asettaa omat rajoituksensa, mutta toisaalta se myös varmistaa sen, että historiallisen kaupungin ydin säilyy jälkipolvillekin.
Miljöötä hallitsee italialaisten fransiskaanimunkkien rakennuttama 1512 valmistunut Pyhän Ristin kirkko. Kyseessä ei ollut luostari, vaan konventti, munkkiryhmä.
Munkit jalkautuivat kansan pariin ja oppivat heiltä kansan kieltä ja hyödyllisiä taitoja. Jälkeen päin tulin kyllä
miettineeksi, miten raumalaiset jaaritukset ja eteläisen italian buongiornot, arrivedercit ja munkkilatina ovat tulleet juttuun keskenään. Sillai kai.
Vierailupäivänämme tori oli täynnä elämää. Läheisellä Helsingintorilla oli juuri suoritettu Rauman Pitsiviikkojen juhlalliset avajaiset. Kaupunki odotti kymmeniä tuhansia kävijöitä pitsin pariin. Mekin saimme tutustua raumalaisen Marjatta Paasikiven taidokkaisiin, frivolitetekniikalla valmistettuihin pitsikorvakoruihin. Moni niitä tuliaisiksi ostikin.
Timo Rajala
Viimeisimmät kommentit