30-vuotias Veturimuseo kokoaa alan harrastajat yhteen

Rautahepojen pyhäkkö ei ole vain museo

Mitä syntyy, kun miehet innostuvat itseään suurempiinkin vetureihin ja näkevät niissä suojelemisen arvoista historiaa? Kun uhrataan satoja tunteja pelkästään siitä ilosta, että saadaan höyryveturille henki. Kun etsitään kirjoista pienimpienkin osien piirustuksia, jotta uusi osa voidaan valmistaa itse. Kun kaikki eivät osaa kaikkea, mutta jokainen saa kokeilla jotakin. Syntyy ainutlaatuinen Veturimuseo.

Veturimuseo on Jukka Tuomisen (vas.), Simo Tuomisen, Marko Anttilan, Jani Hoivalan ja Juuso Hyvärisen paikka viettää laatuaikaa. Vetureiden kunnostaminen on vastapainoa työlle.

Veturimuseo on Jukka Tuomisen (vas.), Simo Tuomisen, Marko Anttilan, Jani Hoivalan ja Juuso Hyvärisen paikka viettää laatuaikaa. Vetureiden kunnostaminen on vastapainoa työlle.

Veturimuseota ei olisi Toijalassa ilman vuonna 1979 perustettua Museoveturiseuraa ja sen ensimmäistä puheenjohtajaa Olavi Kilpiötä. Tämä loimaalainen rautatievirkamies osti seuran kokoelmiin kaikkea mahdollista, pääasiassa diesel- ja moottorivetureita, joista muut eivät olleet kiinnostuneita. Syntyi ainutlaatuinen mutta suurelle yleisölle sekava kokoelma erilaisia vetureita.

– Olavi otti talteen kaiken minkä sai. Ainutlaatuinen kokoelmahan tämä on, ja talteenhan nämä on pitänyt ottaa. Suurta yleisöä kokoelma ei ole siinä määrin kiinnostanut. Sen huomasi viimeistään silloin, kun höyryveturi Jumbo saatiin liikkeelle, sanoo Veturimuseon hoitokunnan puheenjohtaja Juuso Hyvärinen.

Museokokoelmien lomaan on siirretty myös yksityisiä vetureita, kuten höyryveturit Jumbo ja Ankka sekä käyttövalmis Lättähattu. Lättähattu oli vuosia vetonaula Toijalan Sataman juhannusjuhlilla.

Toijalan kaupunki ja Museoveturiseura perustivat Veturimuseon 1985. Museo avattiin yleisölle 22.6.1986, jolloin Hämeenlinna–Tampere­–Turku-rata täytti 110 vuotta.

Jumbo ei ole Ferrari

Veturimuseon johtotähdeksi on muutamassa vuodessa noussut väliraskas tavarajunaveturi Tv 1, numeroltaan 933 ja lempinimeltään Jumbo. Tämä omin voimin Toijalassa, Valkeakoskella ja Urjalassa liikkuva sekä kaveriin kytkettynä Turussa tammikuussa piipahtanut höyryveturi kerää katseita, vaikka ei kuulemma lajinsa Ferrari olekaan.

Jumboa on säilytetty Toijalassa vuodesta 1978. Toijalaan se tuotiin puolustusvoimien Haapajärven asevarikolta.

– Jotka tämän halusivat, halusivat tavarajunaveturin, ei millään tavalla kuuluisan niin kuin Ukko-Pekka tai Risto olivat vaan työjuhdan. Kun Jumbo ei näytä niin kiiltävältä ja sirolta kuin muut, niin meidän mestari Viitasen Jussi on sanonut, että se on veturi eikä käkikello, kertoo Hyvärinen.

– Niinhän se menee noissa muissakin harrastuspiireissä, että talleihin halutaan Ferrareita, mutta harva sinne hamuaa jotakin vanhaa Escortia. Näin toimien tavalliset asiat katoavat, ja niihin yleensä innostutaan, kun on myöhäistä, jatkaa Jani Hoivala.

Veturimuseon Jumbon vuosimalli on 1917, vaikka yksilö itse onkin rakennettu Tampellan konepajalla 1938. Veturin kattila on vuodelta 1917.

Veturimuseon hoitokunnan puheenjohtajan keväällä pitämä esitelmä Toijalan Satamaradasta sai suuren suosion. Moni paikkakuntalainenkaan ei tiennyt, että rautatieasemalta Satamaan pääsi joskus junalla. Sataman asemarakennus on nykyisin kesäteatterin kahvio. Esitelmä uusitaan 25. kesäkuuta Veturimuseossa.

Veturimuseon hoitokunnan puheenjohtajan keväällä pitämä esitelmä Toijalan Satamaradasta sai suuren suosion. Moni paikkakuntalainenkaan ei tiennyt, että rautatieasemalta Satamaan pääsi joskus junalla. Sataman asemarakennus on nykyisin kesäteatterin kahvio. Esitelmä uusitaan 25. kesäkuuta Veturimuseossa.

Työlle vastapainoa

Alun perin Museoveturiseuran kytkös rautatieläisiin oli voimakkaampi, kun osa jäsenistä oli rautatieläisiä. Tänään jäseniä on lähes sata, ja heitä yhdistää kiinnostus vetureihin ja rautateihin sekä halu värkätä työn vastapainona jotakin kokonaan muuta.

– Vanha tekniikka ja vanhat laitteet. Kun tehdään yhdessä ja käyttää satoja tunteja työhön, niin sitten kun saa koneen toimimaan, niin mahtava tunnehan se on, kertoo Simo Tuominen, seuran höyryveturiprojektien työmyyrä

– Tämä on monelle vastapaino työlle. Meillä on tietotekniikan, sairaanhoitoalan ja lääketeollisuuden ihmisiä, joiden työ ei pyöri tekniikan ympärillä. Täällä pääsee tekemään kaikkea mahdollista, jatkaa Jani Hoivala

Kuinka paljon työtunteja Jumbon kuntoon laittaminen on vaatinut?

– Vaikea kysymys, kun liikkeelle lähdettiin jo 1970-luvulla. Useamman vuodenhan veturi oli ihan vain nähtävyys täällä. Jos puhutaan henkilötyötunneista, niin ei tuhat riitä, kertoo Juuso Hyvärinen.

– Kyllähän siihen muutama osakin jouduttiin tekemään, mutta loppuen lopuksi se oli huoltokorjauksia, miettii Tuominen.

Vanhan veturin kunnostaminen on useamman vuoden juttu. Museon korjauspajaan vedetään raato, jonka sielunelämään perehtyvät toiset, toisten keskittyessä pintaan. Jos veturista tehdään ajokuntoinen, otetaan toinen asento ja luetaan välillä museon ammattikirjallisuuttakin.

– Suomenkielinen kirjallisuus on aika nopeasti kahlattu. Eipä näitä suomalaisia vetureita sittenkään ole kovin monta ollut. Ja meillä on täällä sellaisia harvinaisuuksia, joihin ei kirjallisuutta oikein löydykään, kertoo Hyvärinen.

Maalipintaa raaputtamalla on löydetty alkuperäinen väri muutamiin vetureihin, jotka on kunnostettu Toijalassa Suomen Rautatiemuseolle.

Akaa, unohdettu rautatiepaikkaunta?

Museoveturiseura ja Veturimuseo ovat viimeisiä Akaan linkkejä rautatiehen. 140 vuotta sitten valmistuneet radat Hämeenlinnasta ja Turusta nostivat Toijalan ja Viialan suuren yleisön tietoisuuteen. Teollisuus syntyi Viialaan, koska sen piti alun perin olla risteysasemapaikkakunta.

Tänään kaikki on toisin. Junien pysähtymisten harveneminen kismittää kaupunkilaisia. Moni akaalainen ei ole käynyt Veturimuseossakaan, vaikka siellä saa hyvän kuvan Akaan rautatiehistoriasta.

– Luulisi, että toijalalaisia rautatiehistoria kiinnostaa. Ratahan on edelleen olennainen osa kaupunkikuvaa, miettii Museoveturiseuran puheenjohtaja Marko Anttila Tampereelta.

Puhe kääntyy rautatien merkityksen vähenemiseen.

– Tuntuu olevan tämän ajan trendi, että lopetetaan täytenä kulkevat junat ja ajetaan mieluimmin tyhjillään kulkevia junia, miettii Hoivala.

Juuso Hyvärinen epäilee, että kysymyksessä on kuntien kiristämisoperaatio. Päärata tarvitsee kolmannen raiteen, mutta valtiolla ei ole rahaa sitä rakentaa. Lopetetaan pysähtymisiä ja pakotetaan kunnat kustannuksiin mukaan.

– Voi olla, että tämä on ihan foliohattumietelmiä, mutta mitenkään muuten ei voi junavuorojen karsimisia Toijalasta ja Lempäälästä selittää.

– Täysin käsittämätöntä. Ja samaan aikaan puhutaan jostakin HHT-vyöhykkeestä, jatkaa Anttila.

Ankka liikenteeseen

Kesän 2016 tavoitteena on saada raskas vaihtoveturi Vr 2, numeroltaan 964 ja lempinimeltään Ankka liikenteeseen. Veturi liikkui jo lokakuussa 2015 ensimmäisen kerran sitten vuoden 1974.

– Jumbon liikkuminen viime kesänä teki selvän kävijäpiikin museolle. Kun täällä tapahtuu, täällä on myös ihmisiä. Pelkkä kylmä rauta ei kiinnosta suurta yleisöä, miettii Hyvärinen.

Simo Tuominen on hyörinyt Ankan kimpussa satoja tunteja, vaikka ei höyryveturin kuljettajan lupakirjaa omistakaan. Hän uskoo, että Ankka kulkee kesällä.

– Periaatteessa mitään estettä ei ole. Veturi on vain katsastettava. Ankka sopii paremmin vetämään puuvaunujakin kuin Jumbo, sanoo Tuominen.

– Kyllähän sitä täytyy vielä vähän kiillottaakin, jakaa Hoivala.

Osien kiillottaminen on puuha, mihin jokainen Museoveturiseuran jäsen voi osallistua, vaikka vetureista tai tekniikasta ei mitään ymmärtäisikään. Myös Postin päävarastolle Satamatien varteen sijoitettu postivaunu, Po 9826, siirretään alkukesän aikana museon alueelle.

– Siirtoa on ennakoitu raivaamalla Sataman rata puustosta vapaaksi. Kun rata on ajokunnossa teidenkin kohdalta, vaunu siirretään museolle. Se soveltuu tänne mainiosti toimisto- ja kahvilavaunuksi puuvaunun tilalle, kertoo Juuso Hyvärinen.

Kaupunkijuhannus Veturimuseossa

Toijalan rautatieasemalla syötiin 22. kesäkuuta 1876 päivällistä kenraalikuvernöörin johdolla. Tuolloin asemaravintolassa tarjottiin ranskankielisen ruokalistan mukaan lohta vihannesten ja majoneesikastikkeen kera ja lihaa kastikkeen ja perunoiden kera.

Juhannuspäivänä 25. kesäkuuta 2016 vietetään rautatien 130-vuotisjuhlaa ja Veturimuseon 30-vuotisjuhlaa hieman toisissa tunnelmissa. Kello 12–16 on ohjelmassa muun muassa vaihdemiesten Unto Niemisen ja Oiva Raudan musiikkipitoinen ilottelu Toijala asemalla. Päivän aikana Juuso Hyvärinen kertoo Satamaradasta, ja museoalueella on näytteillä myös lämmintä museokalustoa.

Veturimuseon kahvio on avoinna koko päivän.

Veturimuseo sijaitsee Toijalan rautatieasemaa vastapäätä osoitteessa Ryödintie 4. Se on auki 1.6.–31.8. joka päivä kello 10–16.

22 heili-veturimuseo-1 22 heili-veturimuseo-2 22 heili-veturimuseo-3 22 heili-veturimuseo-4 22 heili-veturimuseo-5 22 heili-veturimuseo-6 22 heili-veturimuseo-7 22 heili-veturimuseo-8 22 heili-veturimuseo-9 22 heili-veturimuseo-10

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?