Jos haluat viivähtää hetken menneessä maailmassa, poikkea Kinnarin kotimuseoon Sotkialle. Vanhan maalaistalon jokainen nurkka ja esine muistuttavat katsojaa ajasta, jolloin vaurasta Suomea luotiin. Suvun tarina on läsnä ja sitä on täydennetty mielenkiintoisilla yksityiskohdilla.
On maalaistalon tarvekaluja, astioita, ryijyjä, kirjoja, valokuvia, tauluja ja totta kai ripaus sotahistoriaa. Täksi kesäksi on kunnostettu päärakennuksen keittiö arvoiseensa asuun.
– Keittiö on nyt sellainen kuin meidän lapsuudessa. Tilan jakanut seinä on poistettu ja puuhella on siirretty alkuperäiselle paikalle, kertoo Kaija Rupponen.
– Keittiön katto oli maalattu liitumaalilla ja oli melkoinen temppu ottaa se pois. Täällä ei nähnyt sisällä eteensä, niin sankassa pölyssä oltiin, jatkaa Timo Kinnari.
Nyt pöly on poissa, katto on valkaistu ja seinät puhdistettu. Astiat ovat kauniisti kaapeissaan ja työpöydälle on laitettu maalaistalon tarvekaluja. Separaattorikin on löytänyt paikkansa. Tunnelma on rauhallinen, niin kuin hämäläisessä talossa pitääkin olla.
– Tähän taloon on mennyt, ja saa menemään, tunteja, mutta niitä ei lasketa. Huutokaupoissa täytyy kiertää, eihän sitä tiedä mitä löytöjä tekee, miettii Timo Kinnari.
Tuvassa on esillä isännän tupakka-askikokoelma ja mielenkiintoinen merkkikokoelma.
– Punakaartin merkkejä ja nauhoja liikkuu huutokaupoissa hyvin vähän. Saa nähdä löytyykö niitä mistään 2018, kun sodasta tulee kukuneeksi 100 vuotta.
Monen tapahtuman kesä
Tapahtumitta ei Kinnarin kotimuseon kesä suju tänäkään vuonna. 12. kesäkuuta lauletaan Suvilinnun lauluja Marja Karhun johdolla kello 16 alkaen ja lasten leikkipäivä 5. heinäkuuta kello 13–20.
Museossa on tänä vuonna esillä myös kaksi näyttelyä. Vanhoja koulutauluja on esillä 31.7.–5.8. joka päivä kello 13–20. Lottanäyttely taas on 7.8.–28.8. keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 13–20.
Perjantaina 5. elokuuta on museolla yhteislauluilta, jolloin laulattamassa on Ämmät äänessä –trio kello 18 alkaen.
Kotimuseo on avoinna kesä- ja elokuussa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kello 13–20.
– Tämä alkaa olla meille jo elämäntapa. Joka vuosi keksitään jotakin uutta, vaikka välillä väsyttääkin. Vanhojen asioiden tutkiminen on hyvin mielenkiintoista. Siihen vain pitää olla aikaa, miettii Kaija Rupponen.
Viimeisimmät kommentit