Sataman ratapiha pysäkkirakennuksineen. Kuva Museoveturiseuran arkisto.
Museoveturiseura ry:n aktiivijäsen Juuso Hyvärinen luennoi maanantaina 18.4. Akaan pääkirjastossa Toijalan satamaradan historiasta. Tilaisuuden järjesti Akaan seudun sukututkijat ry ja siihen osallistui lähes kuusikymmentä asiasta kiinnostunutta.
Toijalan satamarata eli runsaan neljän kilometrin pituinen sivurataosuus Toijalan rautatieasemalta Toijalan satamaan valmistui väliaikaiseen liikenteeseen 6.12.1926. Alun perin rataa alettiin suunnitella pian pääradan valmistumisen jälkeen.
– Vuonna 1891 Tie- ja vesirakennusten ylihallitus teki esityksen sivuradan rakentamisesta Toijalasta Vanajaveden rantaan, jotta saataisiin yhteys vesistöön. Se jäi kuitenkin vain ajatukseksi, Juuso Hyvärinen kertoo.
Rata-asiaa pohdittiin laajalti
Vuonna 1910 asia oli jälleen esillä, kun Akaan, Sääksmäen, Kangasalan ja Luopioisten kunnat esittivät hallitukselle toivomuksen radan rakentamisesta Toijalan asemalta Kangassaareen.
– Tätä kannatti innokkaasti myös Ab Walkiakoski. Tehtaan tavaraliikenne kulki avoveden aikaan Sairion satamaan Hämeenlinnassa, talvisaikaan tavarat tuotiin ja vietiin jäitä myöten Toijalaan ja kelirikon aikaan Lempäälään, selvitti Hyvärinen.
Turussa puolestaan laskettiin, että Vanajaveden itäpuoliset alueet ja metsävarannot pitäisi saada hyödynnettyä ja tavara kuljetettua Turun satamaan.
Toijalassa ryhdyttiin toimeen
Toijalan VR:n varikonpäällikkö Emil Fredik Holmbergin kotona Mainiemessä (nykyinen Pihlgren & Ritolan konttori) pidettiin 3.2.1915 kokous, jossa pohdittiin radan rakentamista satamaan.
Tilaisuudessa olivat mukana asemapäällikkö Johan Pernu, asemaravintolan pitäjä Alma Geitel, kanttori Kalle Paasio, isännöitsijä Väinö Airola, tehtailija H. Syrjänen, E. Raski, talolliset A. Pouru, V. Jokela ja K. Köyväri.
– Suunnittelutyön rahoitus päätettiin hakea radasta ensisijaisesti hyötyviltä – Turulta 1000 markkaa, Ab Walkiakoskelta 400 markkaa, Akaalta 200 markkaa, Pälkäneeltä 200 markkaa, Sääksmäeltä 200 markkaa ja Luopioisilta 200 markkaa. Tulevan radan maastotutkimus tehtiin samana kesänä. Rata linjattiin suunnilleen sittemmin toteutuneen mukaisesti ja vain tavaraliikenteelle, koska suoraa yhteyttä matkustajalaitureilta oli mahdoton toteuttaa, kertoi Juuso Hyvärinen.
Suuria mutkia matkassa
Radan toteutus siirtyi kuitenkin monistakin syistä. Maailmansota, lakkoliikkeet, vallankumoukset, inflaatio ja monet muut syyt pysäyttivät ratahankkeen joksikin aikaa.
– Kun niistä pikkuhiljaa selvittiin, alkoi uudelleen keskustelu ratahankkeista ja ehdotuksia oli paljon. Itsenäisyyttä havitteleva Viiala tahtoi radan tulevan Viialan asemalta Jumusiin, Sääksmäki toivoi rataa Saarioispuolen kautta Valkeakoskelle. Tämä yhteys toteutui myöhemmin kumipyörillä, kun kolmostie rakennettiin Viidennumeron kautta. Valkeakosken kauppala puolestaan toivoi oikeata rautatieyhteyttä, totesi Hyvärinen.
Ab Walkiakoski oli toiminut pitkään tappiollisesti, mutta yhtiön johtoon tulleen kenraalimajuri K. R. Waldenin johdolla tehtiin uusia investointeja ja uudistuksia. Itämarkkinat avautuivat uudelleen ja vienti lähti vetämään. Walden oli vahvasti satamaradan rakentamisen kannalla.
Toijalan satamassa liikennöi kesäkuussa 1927 VR:n ensimmäinen moottorivaunu, jossa oli 16 matkustajapaikkaa. Se tosin toimi vain viikon, kunnes akseli katkesi ja moottorivaunu korvattiin veturijunalla. Kuva Museoveturiseuran arkisto.
Sotilaita rakennustöissä
Päätös radan rakentamisesta Toijalan asemalta satamaan tehtiin lopulta vuonna 1921.
– Kustannusarvio oli noin kaksi ja puoli miljoonaa, jos käytettäisiin vanhoja kiskoja. Valtion osuudeksi siitä tulisi 2 100 000 markkaa, Akaan osaksi 200 000 markkaa, samoin Ab Walkiakosken ja Turun osuudeksi laskettiin 100 000 markkaa, luetteli Hyvärinen.
Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 1925, jolloin paikkakunnalle saapui Haminasta Rautatiepataljoona, entinen Pioneeripataljoona 2.
Se oli isku Haminalle, mutta toi veronmaksajia Toijalaan. Toisaalta se oli pettymys paikallisille työttömille. Valtioneuvoston rakentamispäätöksen ehtona oli tosin ollut, ettei ratatyö lisäisi työttömyyttä paikkakunnalla.
– Satamaradan rakentamista pidettiin Rautatiepataljoonan harjoitustyönä.
VR:n historiikki vuodelta 1937 kertoo, että ”pataljoona teki ammattitaitoa edellyttämättömät työt”. Työssä oli noin 100 sotilasta, enimmillään 120. Heidän työaikansa oli viisi tuntia päivässä ja työ aluksi raivausta, pengerrystä ja rumpujen rakentamista. Paikallinen siviilityövoima teki vaativammat työt, joihin kuului Rätön mäen leikkaus, Lontilanjoen betoni- ja kivirakennetyöt, satamalaituri ja rakennukset. Yhdessä tehtiin kiskotusta ja sorastusta. Rautatiepataljoona poistui Toijalasta 31.10.1926 ja radan rakentamistyöt tehtiin loppuun siviilityövoimalla.
Osa metsäteollisuuden uutta nousua
Satamaradasta luennoi Juuso Hyvärinen Museoveturiseurasta.
Rata oli valmis itsenäisyyspäivänä 1926. Radan rakentamisen tuli maksamaan 3,1 miljoonaa markkaa, kun kustannusarvio oli ollut 2,5 miljoonaa. Varsinaiselle liikenteelle satamarata avattiin 16.1.1927. Henkilöliikenne alkoi 10.6.1927 ja juhlalliset vihkiäiset pidettiin 7.8.1927.
Satamaan rakennettiin pysäkkirakennus virkamiesasuntoineen ja tavarasuojineen ja 40 metriä pitkä matkustajalaituri. Parhaimmillaan noin 15 henkeä sai elantonsa satamatyöläisinä VR:n henkilökunnan lisäksi.
Radan liikennepaikat olivat Toijala, Rättö ja Toijalan satama. Satamarataa käyttivät tavaraliikenteessään muun muassa Valkeakosken tehtaat, Aitoon ja Luopioisten sahat, Kylmäkoski Oy, Sotkian saha ja Lohjan vaneritehdas. Sataman vilkas tavaraliikenne hiipui, kun Valkeakosken rata valmistui 1938.
Jatkosodan jälkeen rataa käytettiin tukinkuljetukseen ja halkojen kuljettamiseen Toijalan asemalle. Matkustajaliikenne loppui 1941 ja tavaraliikenne lopullisesti 1950-luvun alussa. Sataman rautatieliikennepaikka lakkautettiin vuonna 1971.
Vapaa-ajan palvelua
Satamarataa pitkin kulkenut suurin kuljetus oli Hopealinjan m/s Tampereen kuljettaminen rautateitse Turusta Toijalan satamaan kesällä 1957. Vesibusseille oli Toijalan asemalta linja-autoyhteys lähes 15 vuoden ajan. Vielä 1990-luvun lopulla satamaan ajettiin lättähatuilla suosittuja juhannusjunia.
Satamarata katkaistiin puolivälistään vuonna 1999 Tampere–Helsinki-moottoritien rakennustyön yhteydessä ja rata ulottuu nykyisin vain teollisuuslaitoksille.
Sataman liikennepaikan rakennukset siirtyivät Toijalan kaupungin omistukseen vuonna 1999, ja nykyisin ne ovat Toijalan Näyttämön käytössä.
Satamaradan historia kiinnosti kovasti ja kirjaston sali täyttyi kuuntelijoista.
Teollisuuslaitoksille johtavan ”kauppalanradan” raivaustyöt käynnissä keväällä 2016. Kuva Juuso Hyvärinen.
Viimeisimmät kommentit