Laila Jorosen mukaan Päivikissä oli vireää toimintaa.

Laila Joronen ja Anneli Lunnasluoto ovat viime vuoden joulukuussa ovensa sulkeneen päiväkeskus Päivikin entisiä asiakkaita. Molempien naisten elämä muuttui Päivikin sulkemisen jälkeen, sillä säästöt veivät heiltä viikon kohokohdan.

– Päivikissä pääasia oli se, että siellä oli samanikäistä seuraa. Siellä oli myös mukavaa ohjelmaa, me esimerkiksi pelasimme bingoa. Olihan siellä myös liikuntaa, me istuimme ringissä ja potkimme toisillemme palloa. Se oli mukavaa ajanvietettä, lopettamisen jälkeen ei ole ollut enää sellaista seurustelua, Lunnasluoto kertoo.

Laila Joronen käy nykyään saunassa Havulinnan saunatiloissa.

Monet Päivikin entisistä asiakkaista kävivät Päivikissä myös saunassa, mutta Lunnasluodolle saunotuksille ei ollut tarvetta. Yleensä Lunnasluodon lapset auttavat äitiään peseytymään. Lunnasluodon luona käy myös arkipäivisin kaksi kertaa päivässä kotipalvelu, joka auttaa häntä pukeutumaan ja laittaa hänelle aamupalan. Päivisin kotipalvelu huolehtii hänen ruokailuistaan ja lääkkeistään. Viikonloppuisin ja iltaisin äitinsä tarpeista pitää huolta pääasiassa hänen tyttärensä Tuija Haavisto tai joku hänen sisaruksistaan. Yöt Lunnasluoto pärjää yksin.

Anneli Naskali (vas.), Anneli Lunnasluoto ja Tuija Haavisto pitävät Päivikin sulkemista suurena menetyksenä.

– Äiti on ollut kyllä hyvin tyytyväinen kotipalvelun ihmisiin, mutta eiväthän he viivy kuin puoli tuntia ja heillä on paljon asiakkaita. Sitä sosiaalista kanssakäymistä ja virikkeitä ei enää ole. Me paikkakunnalla asuvat lapset käymme kyllä usein, mutta me olemme töissä, emmekä me ehdi iltakäynnilläkään kovinkaan kauan seurustella, meilläkin on perheet, omat menot ja kotityöt, Haavisto toteaa.

Haaviston mukaan päiväkeskus Päivikin sulkeminen oli suuri menetys.

Anneli Naskalin (vas.), Anneli Lunnasluodon ja Tuija Haaviston mukaan päivikkiläiset olisivat olleet valmiita maksamaan Päivikin palveluista enemmän, jos päiväkeskus olisi saanut pitää ovensa auki.

– Äiti tykkäsi käydä siellä, ja kaikki muutkin tykkäsivät käydä siellä. Siellä oli keksitty kaikenlaista toimintaa, josta vanhukset saivat aivotyöskentelyä. Myös ohjaajat olivat mukavia ja työlleen omistautuneita ja toiminta oli hyvin organisoitua. Siellä oli tarjolla myös aamiainen, lounas ja iltapäiväkahvi, Haavisto kertoo.

Haavisto ja hänen sisarensa Anneli Naskali muistuttavat, että Päivikin vanhukset olisivat olleet valmiita maksamaan enemmän Päivikin palveluista, mikäli päiväkeskus olisi säilynyt. Päivikin asiakkaat kirjoittivat kaupungille jopa vetoomuksen päiväkeskuksen säilyttämisen puolesta, mutta turhaan.

– Se oli todella kurja juttu, että Päivikki lopetettiin, mutta kun täytyy säästää, Lunnasluoto huokaa.

Tunnelmat olivat haikeat ja äkäiset

Laila Joronen ei pysty käyttämään taloyhtiönsä saunaa peseytymiseen, joten hän käy Havulinnan saunatiloissa peseytymässä kerran viikossa. Yksi saunomiskerta kestää Toijalassa asuville entisille päivikkiläisille kaksi tuntia.

Laila Jorosen mukaan entisiltä Päivikin asiakkailta meni luotto kaupungin virkamiehiin ja päättäjiin.

– On se hankalampaa, mutta hyvä kuitenkin, että järjestettiin sellainen mahdollisuus. Tilat eivät kuitenkaan ole kauhean hyvät meille, sillä ne on tarkoitettu Havulinnan asukkaille. Siellä ei ole pukuhuoneita eikä edes naulakoita päällysvaatteille, Joronen toteaa.

Jorosta ihmetyttää kuinka paljon säästöä kaupunki on Päivikin sulkemisella saanut aikaan, sillä entiset Päivikin asiakkaat kuljetetaan nykyään kahteen eri paikkaan saunomaan.

– Päivikissä oli kuitenkin vireää toimintaa kahvittelun lisäksi. Me keskustelimme ajankohtaisista aiheista ja meillä oli leikkimielisiä tietokilpailuja, me lauloimme ja liikuntaakin oli. Nyt meillä on pelkkä pikakäynti saunassa, Joronen kertoo.

Laila Jorosella on kauppapalvelu, joka tuo hänelle ostokset kerran viikossa, mutta ateriansa hän valmistaa itse. Kotipalvelu käy Jorosen luona kolme kertaa viikossa, jolloin he muun muassa tarkistavat Jorosen kipeän jalan, jakavat lääkkeet ja vievät roskat.

– Joulukuussa kun Päivikki sulki ovensa, olivat tunnelmat meidän keskuudessamme haikeat ja äkäiset. Poliittisille päättäjille ja virkamiehille olimme hyvin kiukkuisia, luotto heihin meni kokonaan. Kukaan ei pitänyt tästä ratkaisusta, Joronen toteaa.

Kaupunki suunnittelee vanhuksille kerhotyyppistä päivätoimintaa

Laila Jorosen mukaan yksi saunomiskerta kestää Toijalassa asuville entisille päivikkiläisille kaksi tuntia.

Viialan päiväkeskus Päivikki suljettiin viime vuoden joulukuussa. Päivikin toiminnan lopettaminen perustuu Akaan kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaan, jossa tavoitellaan noin viiden miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuoteen 2019 asti. Päivikin kohdalle säästötavoitetta on kirjattu 93 000 euroa tästä vuodesta lukien.

Päivikin palveluita käytti kolmena päivänä viikossa yhteensä 26 vanhusta. Päiväkeskuksessa vanhukset muun muassa aterioivat, tapasivat toisiaan ja kävivät saunassa. Monet Päivikin entisistä asiakkaista eivät pysty peseytymään kotonaan puutteellisten peseytymistilojen tai niiden hankalan sijainnin vuoksi.

Akaan vanhus- ja vammaistyönjohtajan Eveliina Kiiskin mukaan tätä nykyä Päivikin entisten asiakkaiden peseytymiset hoidetaan kotihoidon toimesta pääasiassa kotona. Mikäli tämä ei onnistu, Toijalassa kotihoito suorittaa asiakkaiden pesut Havulinnan saunatiloissa ja Viialassa vanhusten rivitalojen saunatiloissa.

Päivikissä järjestettiin myös viiden omaishoitajan vapaapäivät.

– Omaishoitajien vapaisiin ei ole esitetty tarvetta tällä hetkellä. Tarvittaessa palvelut järjestetään asumispalveluyksiköissämme, Eveliina Kiiski toteaa.

Monille päiväkeskus Päivikin entisille asiakkaille ystävyyssuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen samanikäisten ihmisten kanssa oli tärkeä osa Päivikki-käyntejä. Eveliina Kiiskin mukaan kaupunki suunnittelee kotona asuville vanhuksille kerhotyyppistä päivätoimintaa, tarkkaa alkamisajankohtaa sille ei kuitenkaan ole vielä päätetty.

– Yhteistyötä on tarkoitus lähteä kehittämään ja tiivistämään eri järjestöjen, seurakunnan ja kaupungin eri toimijoiden välillä. Kerhotyyppinen päivätoiminta on vielä ideointiasteilla ja asiasta keskustellaan lisää vanhusneuvoston kanssa, Kiiski toteaa.