Leppäkertut sävelsivät laulun hämähäkistä

Työpajan vetäjä Henna Leisiö kirjaa ylös lasten ehdotuksia laulun sanoiksi. Hämähäkin lisäksi aiheeksi ehdotettiin skorpionia ja hyljettä.

Kulttuuriosuuskunta Uulu on toteuttanut alkuvuoden aikana Akaan päiväkodeissa Sibelius-aiheisia työpajoja, jotka ovat huipentuneet lasten itsensä sanoittaman ja säveltämän kappaleen ensiesitykseen. Viime viikon torstaina sävellystyöhön tutustuttiin Pirtinkulman päiväkodissa Toijalassa.

– Henkilöä, joka työkseen tekee lauluja, kutsutaan säveltäjäksi. Hämeenlinnan kaupungissa oli töissä ja asumassa sellainen henkilö kuin Jean Sibelius. Hän oli kuuluisa ja teki paljon omia lauluja, joita on soitettu Suomessa ja muissa maailman maissa, kertoo etnomusikologi Henna Leisiö Kulttuuriosuuskunta Uulusta kuulijoilleen.

Nappulat-ryhmän viisivuotiaille leppäkertuille ennestään tuttua oli ainakin Hämeenlinna.

– Mun äiti on siellä töissä. Ja mun isi, kuulijat kommentoivat.

Leppäkertut saivat tietää, että Sibeliuksen ensimmäinen laulu kertoi sadepisaroista. Sadepisaroiden ääntä lapset pääsivät jäljittelemään tansanialaisella ilimballa, jota soitetaan peukalonkynsillä. Vajaan tunnin työpajan aikana lapset ehtivät tutustua myös nuottiin, nuottiviivastoon sekä mataliin ja korkeisiin ääniin.

Laulu syntyi hämähäkistä

Luonnon innoittaman Sibeliuksen jalanjäljissä leppäkertut tekivät oman sävellyksensä hämähäkistä. Lauluun päätyivät lasten ehdotuksista myös verkko, päiväkoti, villasukat, pipo, köysi, keksit, ötökät, suklaa, vauva ja pikkuauto, jolla on torahampaat.

Sävel löytyi hyppimällä kuvitteellisella nuottiviivastolla. Työpajan vetäjä Henna Leisiö kirjasi nuottihypyt paperille ja yhdisti ne säveleksi.  Ensiesitys

Leppäkertut saivat kokeilla ilimballa, minkälaisia sadepisaraääniä soittimella saa aikaan.

hämähäkkilaulusta kuultiin tekijöiden itsensä laulamana ja soittamana.

Valtterin, Justuksen, Pinjan ja Sirun mielestä kivointa työpajassa oli soittaminen. Sirusta hauskin oli sammakon näköinen soitin. Justus ja Valtteri tykkäsivät rummuista.

– Rumpu on kiva, kun sitä voi taputtaa kahdella kädellä, Valtteri perustelee.

Pinjan mielestä laulun tekemisessä kivaa on omien nuottien säveltäminen.

Leppäkerttujen laulu hämähäkistä

Mustaharmaa hämähäkki

päiväkotiin kulki.

Villasukat, pipo päässä

vauvan syliin sulki.

Leppäkertut tömistelivät Henna Leisiön johdolla sa-de-pi-sa-ra, sa-de-pi-sa-ra.

Verkkoon meni roikkumaan ja köyden mukaan otti.

Keksiä ja ötököitä söi tuo meidän Totti.

Suklaasta se tykkäsi

ja ajoi autollansa.

Torahammaspikkuauton

tunsi koko kansa.

Valtterin (vas.), Justuksen, Pinjan ja Sirun mielestä kivointa työpajassa oli soittaminen.

Lapset esittävät nuotteja työpajan vetäjälle Henna Leisiölle (oik.).

Etnomusikologi Henna Leisiö kertoi leppäkertuille Sibeliuksesta.

Justus ja Valtteri testaamassa soittimia.