Marin ja Maurin ensimmäinen lapsenlapsi syntyi Marin äidin syntymäpäivänä 28.11. Isoäitinsä mukaan tyttö on saanut lempinimen Pikku-Elma. Vauvan ristiäisiä vietetään 2.1. Toijalan seurakuntatalolla. Kastepappina on Marin siskonmies Asko Ojakoski, joka on vihkinyt Marin ja Maurin ja heidän poikansa Juhon ja tämän vaimon Terhin sekä kastanut Juhon.
Seurakuntapastori ja Höllin tilan emäntä Mari Pakkanen on viettänyt kaikki elämänsä joulut maalaistalossa. Jo lapsuudenkodissa Ikaalisissa joulu oli suvun juhla, johon kolmelapsisen perheen lisäksi osallistuivat samassa talossa asuneet kaksi vanhapoikasetää ja isovanhemmat. Joulun aikaan nähtiin muutenkin sukulaisia.
Sama perinne on jatkunut Mari ja Mauri Pakkasen kodissa Urjalan Kehrolla, jossa joulu on aina ollut monen sukupolven juhla. Osallistujat vain ovat vaihdelleet vuosien varrella.
Marin isä on kuollut 1999, mutta 91-vuotias Elma-äiti asuu vanhainkodissa Ikaalisissa. Halvaantumisen takia hän ei pysty osallistumaan joulunviettoon Urjalassa, mutta tänä jouluna ensimmäistä kertaa mukana on ”pikku-Elma”, Marin ja Maurin ensimmäinen lapsenlapsi. Juho Pakkasen ja Terhi Tynskä–Pakkasen tytär syntyi Marin äidin syntymäpäivänä 28.11. Syntymämitat olivat 4725 grammaa ja 55 senttiä.
– Ikaalisissa juhlittiin juuri äidin 91-vuotispäivää, kun sain tekstiviestillä tiedon vauvan syntymästä, Mari-mummu kertoo.
Jouluaattona Pakkaset kokoontuvat Terhin äidin luokse Valkeakoskelle ja tapanina ollaan Pakkasilla. Mummulla ja vaarilla on jo mielessään ”Pikku-Elmalle” sopivia joululahjoja.
– Vaippoja ja äidinmaidonkorviketta, kun vauva syö niin kovasti, Mari kertoo.
Pakkasen perheen joulupöytä on perinteinen. Laatikoita Mari tekee muulloinkin kuin jouluksi.
On äiti laittanut kystä kyllä
Mari laskee osallistuneensa työnsä puolesta tänä vuonna 12 joulujuhlaan. Joulu on seurakuntapastorille erityisen mieluista aikaa, kun tapahtumat saavat ihmiset liikkeelle. Mari ei edes haluaisi olla jouluna vapaalla. Tänä vuonna hän saarnaa jouluaamun jumalanpalveluksessa Akaan kirkossa kello kahdeksan. Tapaninpäivä on Marilla vapaa, mutta sunnuntaiaamulla hän on taas Akaan kirkossa ja illalla Kylmäkosken kirkossa.
Puhtia riittää myös jouluvalmisteluihin kotona.
– Olen jouluihminen. Se tarkoittaa sitä, että kun saan huushollin jouluasuun, voi olla pääsiäinen, kun saan sen pois. Tosin voi se olla saamattomuuttakin, Mari epäilee.
Pakkasilla joulupöytä on perinteinen kinkkuineen, rosolleineen ja laatikoineen, jotka kypsyvät leivinuunissa. Jälkiruokana on usein luumurahkaa.
– Kalaa meillä ei ole juuri harrastettu, vaikka olenkin lähtöisin Kyrösjärven rannalta. Lapsuudenkodissa äiti oli kalalle allerginen, ja täällä taas ei ole järveäkään.
Mari arvelee selviävänsä jouluvalmisteluista uupumatta vahvalla rutiinilla.
– Muksusta lähtien olen tottunut tekemään tällaista huushollihommaa.
Pastori ruuhka-apuna tilan töissä
Jouluruuissa maistuvat myös oman maan antimet. Luomutilalla viljellään ruista, kauraa, vehnää, ohraa ja heinää. Tilan tuotteisiin kuuluu parikymmentä sorttia jauhoja, ryynejä, hiutaleita ja leseitä, joita Mauri käy myymässä toreilla ja lähiruokarenkaiden asiakkaille. Maatalousyhtymää hoitavat isä ja poika yhdessä. Mari on ruuhka-aikoina pakkausapuna.
Mari ja Mauri Pakkanen viihtyvät maaseudun rauhassa.
– Jos urakka on iso, olen apuna pussittamassa ja laittamassa työhön vauhtia, Mari nauraa.
Kotona töissä, töissä lepäämässä
Mari Pakkanen on ollut pian 35 vuotta töissä Akaan seurakunnassa. Ainoa katko työuralla on ollut alle vuoden äitiysloma.
– Olen viihtynyt. Vitsinä olen sanonut, että teen maalla teen työpäivän ja seurakuntaan menen lepäämään. Henkinen työ on niin erilaista. Tuntuu oikein hyvältä siirtyä maailmasta toiseen.
Mari täyttää vuoden päästä 65 vuotta. Hän on suunnitellut jatkavansa seurakunnassa vuoden 2017 loppuun, mikäli terveys sen sallii.
– Olen edelleen aika innostunut työstäni, Mari sanoo.
Koti rauhan valtakunnassa
Höllin tilalla rakennetaan parhaillaan hirsitaloa, josta tulee Marin ja Maurin vaarinpirtti. Vanha talo jää pojan perheelle. Uuden talon mäntyhirret ovat omasta metsästä ja Maurin ja Juhon käsin veistämiä. Piilutuksen on tehnyt Mauri. Sitä varten Mauri on teettänyt piilukirveen nuutajärveläisellä seppämestari Antti Kuikalla.
Marille ja Maurille on valmistumassa tilalle hirsitalo, jonka hirret Mauri on veistänyt käsin yhdessä poikansa Juhon kanssa.
Mari ja Mauri Pakkanen kauhistuvat ajatusta, että muuttaisivat maalta keskustaan. Laukeelaan tulee matkaa kaksikymmentä ja Toijalaan kolmisenkymmentä kilometriä. Tienoota on syystäkin sanottu rauhan valtakunnaksi.
– Kun samalla neliöllä on ollut koko ikänsä, mihin täältä lähtisi, Mauri sanoo.
– Kun jalka ei enää nouse, sitten voi mennä Toijalaan, Mari sanoo.
Hirsitalossa keittiön ja makuuhuoneen katto on tuppeensahattua mäntylautaa.
Seinähirsiä ei käsitellä tässä vaiheessa sisä- ja ulkopuolelta mitenkään. Ulkona aurinko saa jättää niihin jälkensä.
Mauri Pakkanen käy myllyttämässä pääasiassa Häijäässä. Kotona käytössä on pikkumylly.
Kesällä syntyneen Iita-kissan oli käydä huonosti, kun se jäi auton alle. Kissa on toipunut hyvin vammoistaan.
Mauri Pakkanen on teettänyt piilukirveen seppämestari Antti Kuikalla.
Pakkasilla jouluevankeliumi luetaan vuoden 1878 Raamatusta, joka alun perin on kuulunut Maurin isoisoisälle Mauritz Pakkaselle.
Pakkasilla tehdään ohrapuuroa kokonaisista ohraryyneistä leivinuunissa joka viikko. Marin tekemää ohrapuuroa ja sekahedelmäkiisseliä on ollut tarjolla myös seurakunnan, marttojen ja kuuloyhdistyksen tapahtumissa.
Viimeisimmät kommentit