Teemu Keskisarja tutkii pienten ihmisten isoja tekoja

Miksi Koljosen elämä meni päin helvettiä?

Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, on Teemu Keskisarjan tuorein teos.

Kirves – Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, on Teemu Keskisarjan tuorein teos.

Tohtori Teemu Keskisarja, 44, on jo vuosia ollut luetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia historioitsijoita. Kuten esimerkiksi kollegansa Mirkka Lappalaisen, myös Keskisarjan vahvuutena on kansantajuinen kerronta ja sujuva suomen kieli. Ilman kekseliäitä ilmauksia ei olisi mahdollista, että kuusi ihmistä samassa huittislaisessa aamunsarastuksessa 17.3.1943 murhanneen miehen elämäkerta saa aikaan hymynkareita ja jopa naurunpyrskähdyksiä. Näin käy välillä, kun lukee Keskisarjan tuoreinta teosta Kirves.

Vieraillessaan Akaan kirjastotoimen kutsumana Viialan kirjastossa Keskisarja kertoi pohtineensa kirjaa kirjoittaessaan sitä, mikä oli murhamies Toivo Harald Koljosen tekojen syy.

Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi Viialan kirjastossa Vilkussa kirjoistaan ja niiden syntymisen syistä.

Historioitsija Teemu Keskisarja kertoi Viialan kirjastossa Vilkussa kirjoistaan ja niiden syntymisen syistä.

– Miksi Koljosen elämä meni päin helvettiä? kuten kirjailija asian ilmaisi.

Ehkä siksi, että lapsuuteen kuuluivat väkivalta, alkoholi ja sisarusten kuolemat. Ehkä sotakokemukset traumatisoivat, mutta sota ja kova lapsuus ovat osuneet satojen tuhansien kohtaloksi. Se, että myös Koljosesta itsestään tuli väkivaltainen alkoholisti, oli sekä syy että seuraus, mutta toisessakin vaakakupissa oli punnuksensa.

– Yllättävin yksittäinen löytö oli se, että Koljonen oli lahjakas ammatissaan koristemaalarina ja pääsi 12–13-vuotiaana oppilaaksi ei sen enempää eikä vähempää kuin kansallismaalari Akseli Gallen-Kallelalle, Keskisarja kertoo.

– Koljonen ei maalannut freskoja tai muita merkkiteoksia mutta oli apuri telineiden pystyttämisessä ja maalin sekoittamisessa. Ehkä hän on voinut jonnekin kirkontorniin kiivetäkin. Hänellä olisi hyvällä tsägällä ollut mahdollisuus kunnolliseen elämään.

Rikos ja rangaistus jättivät ihmisen aikakirjoihin

Teemu Keskisarjan mukaan suomalaisten sielu on kotoisin havumetsän huminasta ja savupirtin hämärästä. Samasta miljööstä, missä kaikki esi-isämme muutamaa piispaa ja aatelista lukuun ottamatta ovat eläneet 1800-luvulle saakka.

Tällaisen kadonneen maailman tutkiminen on hänen mielestään tärkeää, ja se onnistuu vain kirjallisten lähteiden avulla. Rikollisuus tulee historioitsijan avuksi, kun hän haluaa kirjoittaa pienten ihmisten elämäkertoja.

– Jos kuka tahansa talonpoika kolautti kirveellä naapurinsa hengiltä tai hakkasi vaimonsa niin, että siitä jouduttiin käymään oikeutta, hänestä jäi värikkäitä asiakirjoja. Silloin ihan tavallisesta talonpojasta tai rengistä tai piiasta tulee yksilö.

Kielen ohella toinen asia, joka leikkaa keskelle Keskisarjan henkilöhaastatteluihin ja kirjallisiin lähteisiin perustuvaa kerrontaa, ovat yhteiskunnalliset vertaukset menneiden aikojen ja tämän päivän välillä. Kuten tämä kesään 1940 ajoittuva sitaatti Kirveen sivulta 38.

– Mitä hittoa ”sosiaalitoimen” – käytännössä poliisin irtolaisosaston ja väkijuomaosaston – kannatti Koljoselle tehdä? Ja oliko mitään tehtävissäkään, kun mies valitsi omat polkunsa synnynnäisine ja ympäristön tartuttamine kirouksineen. Nykypäivä selittää pilattuja elämiä ”syrjäytymisellä”, mutta uussana ei kuvaa oikeasti uutta vaan ajatonta ilmiötä, joka on aina ollut ja aina oleva. Pudokkaita piisaa, eikä yhteiskunnan kokovartalo millään puudu. Tänään mielenterveyshuolto hukkaisi Koljosen puhelinjonoon tai paapoisi ”päihderiippuvaista” ja ”moniongelmaista” eläkkeelle. Myös ”vakavaan masennukseen” ja ”kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön” saattaisi diagnoosi kiertyä. Sosiaalityöntekijä ”ottaisi kopin”; vertaistuki ja ennen muuta mömmöt pitäisivät pedon turtana aisoissa tai sitten eivät.

”Kuolemaantuomittu ei taatusti uusi rikostaan”

Vanhojen hyvien aikojen perään haikailijoille Teemu Keskisarja kertoi Viialassa asioiden oikean tolan. Rikoshistoriassa karisevat illuusiot menneisyyden ihanuudesta.

– Usein saa lukea tai kuulla, että menneisyyden maalaiskylässä vallitsi auvoinen yhteisöllisyys, ja yhteisöllisyys on nyt menetetty ja ihmiset eivät enää välitä naapureistaan tai toisistaan eivätkä lapsistaankaan ja ennen kaikki oli paremmin. Rikoshistorioitsijana joudun huokaisemaan, että ei mitään uutta auringon alla eikä edes mitään uutta täällä Pohjantähden alla.

Elämä menneisyyden maalaiskylän yhteisöllisessä miljöössä on ollut samanlaista kylmää tai väärällä tavalla kuumaa.

– Eivät ihmiset silloin rakastaneet toisiaan yhtään sen enempää kuin me. Päin vastoin. On järjetön ajatus, että ihmiset olisivat muuttuneet jotenkin perustavanlaatuisesti ilkeämmiksi. Eiköhän riitely ja väkivalta ole syvään kirjoitettu ihmisen geeneihin.

21.10.1943 soramontulla Turun lähellä luodista saanut Toivo Harald Koljonen on viimeinen Suomessa teloitettu siviili, jonka rikos oli siviilimäinen ja joka sai tuomionsa käräjillä, hovioikeudessa, korkeimmassa oikeudessa ja presidentin vahvistamana. Keskisarja pohti Viialassa pariinkin otteeseen vastaavan menettelyn käyttöä ennen ja nyt.

– Jos vuonna 1943 olisi järjestetty gallup-kysely Koljosen kuolemanrangaistuksesta, varmaan 99,9 prosenttia olisi kannattanut sitä. Ymmärrän kyllä kuolemanrangaistuksen kannattajia. Kuolemaantuomittu ei taatusti uusi rikostaan.

 

Teemu Keskisarjan vastauksia ja huomioita yleisökeskustelun lomasta

Teemu Keskisarjan vierailu keräsi rikoshistoriasta kiinnostunutta ja lukuisia kysymyksiä esittänyttä yleisöä eri puolilta Akaata.

Teemu Keskisarjan vierailu keräsi rikoshistoriasta ja hänen muista teoksistaan kiinnostunutta ja lukuisia kysymyksiä esittänyttä yleisöä eri puolilta Akaata.

”Vihaan Intenetiä. Internet pitäisi tuhota.”

”Tällä hetkellä luen Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa kuudetta tai seitsemättä kertaa parin vuoden sisällä.”

”Minulla on aina sama taktiikka. Ota yhteyttä kyseisen paikkakunnan kirjastoon. Jos kirjastossa ei tunneta 1940-luvun ihmisiä, niitä ei tunneta missään.”

”Kieli teettää paljon työtä, koska haluan kirjoittaa kirkkaasti.”

”Naishahmoista on pula sekä rikos- että sotahistoriassa. Rikoshistoriassa naiset ovat valitettavan aliedustettuna.”

”En osaa keksiä omasta päästä. Olen sen vanki. En aio koskaan mennä romaanin puolelle. Ehkä johonkin lasten historiateokseen voisi vähän oikoa mutkia suoraksi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?