Katariina Romppainen haluaa tuoda toiveikkuutta nuorten maailmaan

Katariina Romppainen haluaa tuoda toiveikkuutta nuorten maailmaan
Katariina Romppainen haluaa tuoda toiveikkuutta nuorten maailmaan

Akaalainen nuortenkirjailija Katariina Romppainen julkaisi elokuussa uusimman romaaninsa Sori vaan, se on totuus. Kirja on kertomus seiskaluokkalaisesta Senjasta, joka häpeää köyhiä kotiolojaan ja äitinsä siivoojan ammattia. Päähenkilön mieltä polttelee myös kaipuu isään, jota hän ei tunne, ja josta äiti ei suostu kertomaan. Isän kaipuu nousi erääksi kirjan teemoista Romppaisen perhehistoriasta.

– Isälleni oli ennen hänen avioitumistaan äitini kanssa syntynyt poika, johon tutustuin vasta aikuisena. Velipuoleni oli tuolloin jo kuusikymppinen ja tapasi silloin ensimmäisen ja ainoan kerran isänsä, joka oli puolestaan jo ysikymppinen. Se oli hänelle valtavan iso asia. Hän oli koko ikänsä kaivannut isää, josta tiesi vain nimen.

Katariina Romppaisella on itsellään kaksi lasta, jotka ovat 12- ja 16-vuotiaat. Kirjailija kertoo, että Sori vaan, se on totuus -kirja lähti liikkeelle hänen seurattuaan lastensa kautta nuorten keskuudessa yleistä kilpavarustelua.

– Joku luokkakaveri oli hymyillyt ivallisesti, koska jollakulla toisella oli kännykkä, joka oli huonompaa mallia. Nuoruus on julmaa aikaa, Romppainen miettii.

Oma nuoruus hiipii kirjoihin

Uusimman kirjansa tapahtumapaikkakunnan nimen keksi Romppaisen 12-vuotias tytär. Kirjassa Vuokkola on pieni paikkakunta, joka sijaitsee 40–50 kilometrin päässä Tampereelta. Kuvailu kuulostaa tutulta, mutta Romppaisen mukaan Akaa on Vuokkolan esikuvaksi liian pieni.

– Jotta Senjan tarina onnistuisi, minun piti kirjoittaa vähän suuremmasta kaupungista. Minulla oli kirjoittaessani mielessäni joku Nokian tyylinen paikkakunta ja myös kotikaupunkini Kemijärvi, Romppainen sanoo.

Romppainen toteaa, että hän ei kirjoittaessaan aktiivisesti muistele omaa nuoruuttaan mutta huomaa kuitenkin kirjoittavansa siitä. Romppaisen kirjoissa toistuvia teemoja ovat yksinäisyys ja sopeutuminen uudelle paikkakunnalle.

– Muutin 16-vuotiaana Kemijärveltä Ouluun, ja se oli lopulta aika vaikeaa, vaikka itse olin etunenässä sinne menossa. Välituntien viettäminen yksin oli kamalaa silloin kun minä olin nuori, ja mitä olen lapsiltani kuullut, se on yksi suurimpia lasten pelkoja vieläkin.

Senjan tarina saa kuitenkin onnellisen lopun, ja onpa sitä joissakin kritiikeissä sanottu sokeriseksikin. Romppaisella oli kuitenkin syynsä kirjoittaa tarinaan onnellinen päätös.

– En halua, että lukija, jolla on ehkä vaikeaa, masentuisi kirjani luettuaan. Haluan, että lukija tuntisi olonsa ennemminkin toiveikkaaksi, kirjailija toteaa.

Tekeillä rikosromaani

Romppaisesta tuli nuortenkirjailija vahingossa. 1990-luvun lopulla hän osallistui lasten lyhytelokuvakäsikirjoituskilpailuun. Käsikirjoitus pääsi kilpailun kärkeen mutta päätyi moneksi vuodeksi pöytälaatikkoon.

– Vuonna 2001 keksin, että käsikirjoituksesta saisi kirjan, ja Otava otti sen kustannusohjelmaansa. Otava julkaisi kirjoittamiani lasten- ja nuortenkirjoja kaikkiaan viisi, Romppainen muistelee.

Katariina Romppainen on julkaissut myös vanhustenhoidosta kertovan kirjan Pitkät päiväunet ja rakkausromaanin Mustikkasoppa.

TV2:lla esitettävän draamakomedian Uusi päivä käsikirjoittajatiimiin kuuluvalla Romppaisella on tällä hetkellä työn alla paitsi uusi lastenkirja myös uusi aikuisille suunnattu romaani.

– Sain keväällä apurahaa rikosromaanin kirjoittamista varten, mutta rupesin jänistämään ja yritin muuttaa käsikirjoituksen tavalliseksi romaaniksi. Ei siitä mitään tullut, joten palautin kirjaan rikoksen, ja heti alkoi tarina vetää, Romppainen kertoo.