Toijalan torin laidalla olevan Kauppiastavaratalon paikalla sijaitsi vuoteen 1966 asti rakennus, joka tunnettiin ensin Strandbergin ja myöhemmin Ahkiolan talona.
Gustav Fredrik Strandbergin isä oli Finnäsin talollinen Siuntiosta. Gustaf Fredrik oli hänen toisen avioliittonsa ainoa lapsi. Hän syntyi 11.7.1862 Finnäsin talossa ja kuoli Akaassa 1936.
Strandberg oli 16-vuotiaana lähtenyt leipurin oppiin K.M. Brondinille, missä hän oli viisi vuotta. Brondinin leipomo- ja kahvilaliike oli aikoinaan Helsingin kuuluisimpia kahviloita. Rakennus, jossa se toimi, tunnettiin Brondan talona.
Vuonna 1888 Strandberg perusti oman leipomoliikkeen Hausjärven Oittiin. Saman vuoden syksyllä Strandberg meni naimisiin Emilia Sofia Johanssonin kanssa. Perheeseen syntyi kolme poikaa: Volter, Oskar ja Gunnar.
Volter Strandberg valmistui opettajaksi ja toimi vuosina 1925–58 Urjalan Matkun koulun opettajana. Oskar, joka suomensi nimensä Sirkkolaksi, oli kansakoulunopettaja ja taidemaalari. Hän oli naimisissa Maria Matilda o.s. Toreniuksen kanssa, joka oli opettajana Tarttilan koululla 1915–27 ja sen jälkeen Heinolan opettajaseminaarin harjoituskoulun yliopettajana 1927–1953. Heillä oli lapset Yrjö ja Erkki. Strandbergin nuorin poika Gunnar jatkoi isänsä ammatissa leipurina.
Riihen paikalle leipomo
Toijalaan Gustav Strandbergin perhe tuli vuonna 1892. Strandberg osti torin laidalta rakennuksen, joka oli alun perin Köyvärin riihi ja oli toiminut heidän hätämajoituksenaan Toijalan palon jälkeen. Todennäköisesti Strandberg hyödynsi tuon riihen joko käyttämällä sen hirsiä tai saneeraamalla siitä itselleen leipomon ja asuinrakennuksen. Muutama vuosi myöhemmin hän laajensi taloa siten, että siinä oli siivet kahteen suuntaan ja sisäänkäynti liikkeeseen oli kulmasta.
Leipomon myynti ensimmäisinä vuosina oli noin 10 000 markkaa ja vuosisadan vaihteessa jo 20 000 markkaa, vaikka Strandbergillä oli kolme kilpailijaakin, Toijalassa, Viialassa ja Kylmäkoskella.
”Raanperi” oli monitoimimies
Strandberg oli vaimonsa kanssa perustamassa paikkakunnalle lähetysompeluseuraa vuonna 1893 ja vuonna 1910 Suomen Lähetysseuran alaosastoa Akaaseen.
Strandberg oli sittemmin seurakunnassa vaikuttava luottamushenkilö, hän kuului niin kirkkovaltuustoon, kirkkoneuvostoon kuin kirkkokuoroonkin ja toimi myös kirkonisäntänä. Kuntakokouksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1901–1912 ja oli holhouslautakunnan jäsen toistakymmentä vuotta. Strandberg oli Akaan-Kylmäkosken Säästöpankin hallituksessa vuodesta 1909 ja toimi hallituksen puheenjohtajana 1926–1935 lopetettuaan leipomoyrityksensä. Strandberg kuului myös Työväenyhdistyksen hallitukseen ja soitti sen jousiorkesterissa. Hän oli perustamassa osuuskauppaa ja meijeriä Toijalaan ja kuului Toijalan vapaaehtoiseen palokuntaan lähes 40 vuotta toimien sen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1895–1901 ja 1908–1935.
Strandberg piti kunnan kirjastoa kotonaan ja hän oli Toijalan yhteiskoulun johtokunnassa vuosina 1909–1919. Luonnollisesti hän oli aktiivinen myös omalla alallaan ja kuului Leipuriliiton johtokuntaan.
Leipomoliikettään Strandberg piti vuoteen 1921, sitten hän myi sen talonomistaja/maanviljelijä Ahkiolalle 30-luvun loppupuoliskolla.
Kilikalikello oven päällä
Turusta Toijalaan muuttanut Sirkesalon perhe asui Strandbergin/Ahkiolan talossa huoneen ja keittiön asunnossa sota-aikana muutaman vuoden. Piharakennuksessa asui tuolloin Vikmanin Martta. Touko Sirkesalo muistaa talossa olleen Poutasen suutarinliikkeen ja Ahosen Kauppatuvan.
– Suutarilta sain puukon lahjaksi, kun täytin 7 vuotta ja leikkasin sillä polveen haavan, jonka arpi on vieläkin näkyvissä.
Toivo Puhka kertoi mieleensä jääneen Kauppatuvan oven päällä olleen kilikalikellon, joka oli vieterin päässä. Kauppatupa oli vanhantavaranliike ja sitä jatkoi vuoteen 1952 Ahosen tytär Lempi Arvonen. Nimestään huolimatta liikkeessä myytiin jonkin verran myös uutta taloustavaraa. Arvosen tytär Irja Toivonen muistaa naapureina asuneen muun muassa konstaapeli Paavali Lähteenmäen ja torikauppias Jenny Mikkolan.
Ahdas piha jäänyt mieleen
– Talon piha oli kovasti pieni eikä meillä lapsilla oikein ollut leikkipaikkaa siinä. Meillä oli piharakennuksen takana sikapossu ja pensasaidan vieressä kasvoi tomaatteja, muistaa Irja Toivonen.
Kauppatuvan osti Naimi Landström, joka piti siinä vuoteen 1957 vaatetusliikettä. Hän oli aloittanut Valtatien varrella Koskenkarin talossa.
Landströmin tytär Elvi Uotila muistelee, että vähän oli ankeata, kun vesi ei tullut eikä mennyt ja pihan perällä puuceessä piti käydä asioillaan. Hän itse piti kampaamoliikettä viereisessä talossa. Naimi Landström myi liikkeensä Sinikka Valkamalle, joka jatkoi samoissa tiloissa.
1950-luvun lopulla talossa toimivat myös Terttu Arosen lastenpukimo ja Bertta Lehväslaihon kemikalio sekä Antti Lindgrenin verhoomo.
– Isä aloitti verhoojana, mutta myöhemmin liikkeessä myytiin myös huonekaluja ja se oli viimeinen liike talossa ennen sen purkua, muistaa isänsä liikettä jatkanut Timo Lindgren.
Raija Paija asui talossa 1953–56 ja hänen muistoissaan se on Ahkiolan talo.
– Asuimme Turku-radan puoleisessa siivessä ja vieressä asuivat Arvoset. Isäni oli kuorma-autoilija ja piti autoa pihalla. Se ilmeisesti alkoi olla hankalaa ja siksi kai muutimme omakotitaloon Kilsanmäkeen sinä vuonna, kun aloitin koulun. Istuin usein siinä kaupan portailla ja katselin torille, kertoo Raija Paija.
Kauppatuvan paikalle Kauppiastavaratalo
Valtatie 20:n kerrostalo rakennettiin vuonna 1961 ja Strandbergin talo purettiin talvella 1966.
– Vaikka itse talosta en muuten paljoa muista, olen kuitenkin siitä vähän hyötynyt. Kun se purettiin, sieltä sai hakea purettua tavaraa. Minä hain tiiliä ja niistä muurasin sitten saunamme palomuurin ja piipun, kertoo Toivo Puhka.
Strandbergin talon tontti oli sitten enemmän ja vähemmän metsittyneenä puistona vuoteen 1984, jolloin siihen alettiin rakentaa Säästöpankin rahoittamaa Kauppiastavarataloa. Rakennus valmistui vuonna 1985.
Lähteet: Seppo ja Pekka Suvanto Akaan historia I ja II, Toijalan Sanomat heinäkuu 1932, akaalaisten muisteluja. Kuvat Akaa-seuran arkistosta.
