Villi ja vapaa hyötyy vapaudesta

Kiireiset päivät ovat Hopea-Aitan Laila Manniselle mieleisiä

Laila Mannisen mukaan Kalevala Koru on viimeisen puolentoista vuoden aikana parantanut asemiaan. Duudsonien Elämän roihu -korusarjaa on käyty ostamassa Tampereelta asti.

Laila Mannisen mukaan Kalevala Koru on viimeisen puolentoista vuoden aikana parantanut asemiaan. Duudsonien Elämän roihu -korusarjaa on käyty ostamassa Tampereelta asti.

Laila Mannisen mukaan joulu on ihanaa aikaa, kun Koru- & Lahjaliike Hopea-Aitassa eletään yhtä vuoden tärkeimmistä sesongeista.

– Voi että tykkään, kun on kiire. Vaikka joutuisin olemaan töissä puoli kahdeksaan asti illalla, se ei haittaa ollenkaan, yksin yrittävä Manninen toteaa.

Kylmäkosken Tokmannin naapurissa sijaitsevan Hopea-Aitan kivijalka on korumyynti, ja sen jälkeen käsikädessä tulevat kellot ja lahjatavarat. Mannisen mukaan hopea- ja teräskorut ovat tänä kesänä olleet ehdottomia suosikkeja muun muassa rippilahjoiksi.

– Hopeaa ja terästä saa näyttävämpää pienellä rahalla, mutta hinnan lisäksi niiden suosion takana on myös väri. Mutta asiantuntijoiden mukaan kulta ja nimenomaan kullan väri tulevat takaisin, Manninen kertoo.

Kumera vaihtui koruihin

Yhden naisen yritys on toiminut Kylmäkoskella 7,5 vuotta. Ennen omaa yritystä Laila Manninen työskenteli myyjänä Kello- ja kultasepänliike Tar-Barilla ja sitä ennen kuutisen vuotta Securitaksen palveluksessa vartijana ja vastaanottovirkailijana Kumeralla.

Kun Tar-Bar ilmoitti lopettavansa, Manninen päätti jatkaa samalla alalla ja saman katon alla mutta pienemmällä liikkeellä. Manninen muutti kauppakeskuksen kulmaukseen, jolloin hän sai näyteikkunat pysäköintialueen suuntaan.

Erilainen valikoima vetää asiakkaita

Hopea-Aitan asiakkaat tulevat ympäri Akaata, Urjalasta, Lempäälästä ja Valkeakoskelta, mutta myös kauempaa, Tampereelta ja Helsingistä. Yrittäjän mukaan asiakasmäärät ovat talouden huononakin aikana pysyneet ennallaan, mutta rahaa käytetään ostoksiin aiempaa vähemmän.

Laila Mannisen mukaan Hopea-Aitta pärjää kilpailussa Ideaparkin ja Tampereen liikkeille tuotteilla, joita muilta ei löydy.

– Minulla on erilaista. Ketjuliikkeiden on pakko ottaa tavaraa, joka määrätään, mutta minulla on vapaus valita. Minulla voi olla eriä, joita ei enää saa, ja tavaraa tulee milloin mistäkin.

Manninen ei pidä myöskään nettikauppaa pahana uhkaajana.

– Vähän on ehkä havaittavissa sitä, että esimerkiksi sormuksen kokoa käydään mittaamassa liikkeessä, mutta sormus ostetaan netistä. Onneksi aika moni tietää siihen liittyvän riskin. Koot eivät välttämättä pidä paikkansa, koska se riippuu niin paljon mallista.

Hopea- ja teräskorut ovat edelleen kysyttyjä, mutta Laila Mannisen mukaan myös kullan väri on tulossa takaisin. Mannisen esittelemän pukukoru on rosekullattu.

Hopea- ja teräskorut ovat edelleen kysyttyjä, mutta Laila Mannisen mukaan myös kullan väri on tulossa takaisin. Mannisen esittelemän pukukoru on rosekullattu.

Yrittäjien ja kaupungin yhteydenpito kuntoon

Manninen kiittelee ainakin Kylmäkoskella asuvien käyttävän hyvin oman paikkakunnan palveluita. Samaa hän toivoo koko Akaalta.

– Itsekin pyrin siihen. Kun meidän pihalle rakennettiin koira-aitaus, ostin tarvikkeet Akaan alueelta, vaikka Tampereelta olisin kenties saanut ne halvemmalla. On myöhäistä valittaa, jos joku liike joutuu sulkemaan ovensa.

Mannisen mukaan Akaa on kuitenkin hyvä paikka yrittää, mutta hän harmittelee kaupungin ja yrittäjien yhteydenpidon hiipuneen menneistä vuosista.

– Sitä voisi elvyttää.

Ilman malttia mopo voi karata

Laila Mannisen mukaan asiakkaiden lisäksi toinen liiketoiminnan kulmakivi on järkevä taloudenpito. Korualalla voi helposti elää yli varojensa.

– Mopo voi karata käsistä, kun myyntitykki tulee liikkeeseen ja lyö korulavat pöytään. Silloin on oltava malttia, kuinka paljon koruja ottaa kerralla. Isoja varastoja ei kannata pitää.

Manninen muistuttaa myös henkisen jakamisen tärkeydestä.

– Pitää olla muutakin elämää kuin työ, vaikka se onkin välillä erittäin vaikeaa. Onneksi meillä on tällä alueella hyvä henki ja tukiverkkoa ympärillä. Mies toimii postin juoksupoikana ja yleismies jantusena, mutta apuvoiman palkkaaminen on niin kallista, että se on pienyrittäjälle mahdotonta.

Laila Manninen on pitänyt Hopea-Aittaa 7,5 vuotta.

Laila Manninen on pitänyt Hopea-Aittaa 7,5 vuotta.

Kylmäkoskella asuva Manninen myöntää, että lomailu kotona ei onnistu. Tänä kesänä hän vietti miehensä kanssa viikon Savonlinnan suunnalla.

– Ei siitä tulisi mitään, että liike olisi kiinni ja minä olisin kotona. Siitä tulisi huono omatunto.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?