Kansalaisopistotyö sivisti opiskelijoita, mutta myös rehtoria itseään

Risto Nieminen uskoo Akaan Opiston kuuluvan elämäänsä eläkkeelle jäänninkin jälkeenkin.

Akaan opiston rehtori Risto Nieminen on jäämässä eläkkeelle syksyllä. Virallinen viimeinen työpäivä hänellä oli viime tiistaina.

Ennen eläkkeelle jäämistään hänellä on vielä viimeisteltävänä Akaan Opiston historiikki, jonka on tarkoitus valmistua elokuussa.  Mukana on myös Akaan Opistoa edeltäneiden opistojen historiaa.

Risto Niemisen ura kansalaisopistossa alkoi vuonna 1981, kun hän tuli rehtoriharjoittelijaksi Toijalan kansalaisopistoon.

– Opiston rehtorina toimineella tohtori Veikko Salosella oli ollut tapana pitää rehtoriharjoittelijoita, ja minäkin tulin ensin sellaiseksi. Seuraavana keväänä Salonen sitten kehotti minua hakemaan rehtorin paikkaa, kun hän oli sen jättämässä. Ne olivat jännittäviä aikoja, muistelee Nieminen.

Mukavia muistoja

Niemisen mieleen on työajalta jäänyt paljon ja monenlaisia muistoja, mutta yksi on hänelle erityisen tärkeä.

– 1980-luvulla opistossa järjestettiin peruskoulu- ja lukiopiirit. Tentit opiskelijat suorittivat Toijalan yläasteelle ja lukioon. Tammikuussa 1986 jaettiin 11 oppilaalle peruskoulutodistukset, ja keväällä 1989 todistukset saivat viisi ylioppilasta. Myöhemmin Toijalan kansalaisopistossa opiskelleista vielä viisi kirjoitti ylioppilaaksi.

Nieminen muistaa erityisesti yhden erilaisen luennon.

– Se oli 1980-luvulla Keskustan koululla järjestetty Allan Korven raviluento, jota oli kuuntelemassa salin täydeltä väkeä.

Kansalaisopiston rehtorin ammattia Nieminen on pitänyt mielenkiintoisena, koska se sivistää sekä itseä että muita.

– Tässä on ollut koko elämän kaari tarjolla yhteiskunnallisista aineista liikuntaan. On saanut tavata isoja persoonallisuuksia. Otan tässä nyt hiukan etäisyyttä ensin, mutta luulenpa, että syksyllä istun jollakin luennolla tai olen mukana jossakin piirissä.

Kansalaisopiston rehtorina Risto Nieminen sai tavata isoja persoonallisuuksia. Kuva: Liisa Ahokas.

Yhdistymiset ajan sanelema juttu

Jännittäviä aikoja hän sanoo eläneensä myös silloin, kun vuonna 2001 syntyi Akaan Opisto.

– Emme tienneet otetaanko vanhat työntekijät suoraan vai pannaako virat julkiseen hakuun. Se oli aika tiukka paikka urallani.

Nieminen sanoo, että Toijalan, Viialan ja Urjala-Kylmäkosken opistojen yhdistyminen Akaan Opistoksi säilytti paljon vanhaa toimintaa, mutta myös uutta tarjontaa tuli mukaan.

– Uusi opisto tarjosi paremmat työmahdollisuudet tuntiopettajille ja laajemman opiskelutarjonnan opiskelijoille. Avoin yliopisto-opetus laajeni huomattavasti, lasten käsityön taiteen perusopetus alkoi ja erikoiskursseja tarjottiin aikaisempaa enemmän.

Yhdistyminen Valkeakoski-opistoon on hänen mukaansa ajan sanelema juttu.

– Näitä yhdistymisiä on tapahtunut joka puolella ja tapahtuu lisää. Vuonna 1990 Suomessa oli 280 kansalaisopistoa, nyt niitä on 185, eli lähes sata vähemmän. Akaan Opisto on ollut pitkälti perinteinen maaseutuhenkinen kansalaisopisto, Valkeakoski-opisto keskittyy enemmän opinnollisuuteen ja tulee varmaankin tuomaan opiskeluun vähän uutta.

Kursseja toivomuksestakin

1980-luvulla Toijalan kansalaisopiston kursseilla oli runsaat tuhat opiskelijaa. 1990-luvun laman aikana kursseja vähennettiin jonkin verran, mutta Akaan Opiston aloitettua kursseilla oli parhaimmillaan 2300 opiskelijaa.

Kursseja ovat suunnitelleet pääasiassa opettajat, mutta ehdotuksia ja toiveita on kuunneltu myös kansalta.  Rehtorin ehdotuksen pohjalta opetusohjelman on aina lopulta hyväksynyt opiston johtokunta.

– Tietokoneiden yleistyttyä ihmiset ovat esittäneet toiveitaan  opiston sivuille ja ne on kyllä otettu huomioon. Ideat ovat olleet tervetulleita. Joskus on kyllä käynyt niinkin, että joku on kovasti pyytänyt jotakin tiettyä kurssia, ja kun se on järjestetty, sen pyytäjää ei siellä ole näkynyt. Jonkin verran on pelattu varman päälle. Joskus olisi voinut tehdä hyvää panna kaikki mullin mallin, nauraa Nieminen.

 Tekstiilityöt ja liikuntapiirit suosittuja

Jotkut kurssit ovat vuodesta toiseen suosittuja.

– Yksi sellainen on Nahkialan koulun tiistai-illan jooga, jossa käy paljon väkeä. Liikuntapiireissä ja pilateksessä käy vakioväkeä. Riitta Ala-Krekolan tekstiilityön kurssit ovat niin ikään olleet erittäin suosittuja.

Nieminen muistelee yhtenä kohokohtana olleen myös avoimen yliopiston kolmivuotiset taidehistorian perusopinnot, joissa oli mukana noin 60 osallistujaa, ja pääosa opiskelijoista myös tentti opinnot Helsingin yliopistoon.

Akaan Opiston aikana on yksi suosituimpia kursseja ollut Aleksander-tekniikan kurssi, joka antaa välineitä itsetuntemuksen parantamiseksi.

– Kielten kursseilla on vaihtelevasti väkeä. Joku haluaa oppia kieltä ammattia ja toinen matkustelua varten. Kiinnostus kieleen ja oppilasmäärä vaikuttavat kurssin järjestämiseen. On myös kieliä, kuten venäjä, jota pieni joukko opiskelee ahkerasti ja sinnikkäästi. On sääli katkaista jatko-opinnot ryhmältä, joka innolla jaksaa olla mukana vuodesta toiseen, pohtii Nieminen.

 Harrastukset urheiluun liittyviä

Nieminen sanoo kansalaisopiston rehtorin työn olleen kokopäiväistä ja harrastamisen siksi jääneen vähälle.

– Toki minä Tappara-fanina käyn matseissa kannustamassa. Minulla on kausilippu ja paikka fanikatsomossa. Mutta sielläkin joskus yllätän itseni katselemassa millaisia esitteitä seuralla on, mitä tauluilla mainostetaan ja miten Tappara itseään mainostaa, naurahtaa Nieminen.

Mahdollisuuksien mukaan hän käy katsomassa myös jalkapallo-otteluita. Risto Niemisen ja hänen sisarustensa lapsuuteen ja nuoruuteen kuului vahvasti pöytätennis – mestaruuksineen.

– Vakaa aikomukseni on syksyllä aloittaa uudelleen pöytätennisharrastus. Lenkkeilen myös jonkin verran ja kesäisin käyn teattereissa.