Eevi-tyttö piti kioskia Majan perheen pihalla apunaan sisarukset sekä äiti Tiina Maja.
Maaseudulla pienissä kyläyhteisöissä on sellaista yhteisöllisyyttä, jota ei välttämättä tapaa isommissa piireissä. Toisaalta myös termit saavat myös hiukan eri merkityksen pitkien välimatkojen takia. Sunnuntaina Sotkian tienoolla pidetty pihakirppistapahtuma oli nimetty pilke silmäkulmassa Sotkian kirpputorikaduksi.
Talojen pihoihin sijoitettuja myyntikohteita löytyi usean kilometrin päässä toisistaan. Tiina Majan perheen pihapiiriin Aakalantielle kertyi kuusi eri myyjää, joista kaukaisin oli tuttava Kangasalta.
Majan perhe muutti nykyiseen kotiinsa vuonna 2000. Perhe on viihtynyt hyvin Sontulan ja Sotkian välimaastoon sijoittuvalla tilallaan.
– Täällä on ihana asua. Naapurit auttavat toinen toisiaan, ja esimerkiksi lenkkiseuraa saa aina. Paitsi joskus emme ehdi lenkille asti juttelultamme, Maja naurahtaa.
Tiia Halonen-Niemi naapurista täydentää, että kylällä on entisajan meininki mitä tulee kyläilykulttuuriin. Kodeissa on aina avoimet ovet naapureille, eikä vierailuaikoja tarvitse sopia etukäteen.
– Täällä on paljon saman ikäisiä lapsia, jotka voivat poiketa naapuriin noin vain. Heidät otetaan aina vastaan. Kun asuin kaupungissa, kyläilyt piti sopia erikseen.
– Kasvatamme toinen toistemme lapsia, täydentää Tiina Maja.
Perhe asuu maalla väljästi, mutta lääniä ei tarvita maanviljelyyn vaan lähinnä aviopuolison moottoripyöräharrastusta varten. Muutama kotikana kylläkin kotkottelee pihapiirissä.
Nuoret leivontavirtuoosit
Sotkian kirpputorikadulla oli useampikin kahvio. Majan tilalla myivät herkkuja perheen lapset Eevi, Aava ja Tiia. Kohta kymmenen vuotta täyttävä Eevi esitteli myyntituotteita, joista äidin tekemät munkit olivat suosituimpia.
– Myyminen on ihan helppoa. Osaan myös antaa vaihtorahasta takaisin, Eevi kertoo.
Tiia Halonen-Nurmi huikkaa taustalta, että Eevin äiti auttelee tarvittaessa.
Majan perheen kesäkioski on tehty vanhaan asuntovaunuun. Sen kanssa on menty myymään myös Sontulan koulun tapahtumiin. Muutoin kioski on auki kirppistapahtumissa, joita saattaa tulla vielä toinen tänä kesänä.
Parikoiden tilalla oli kahvilanpitäjinä varsinaiset konkarit ja leipomusharrastajat. Kymmenen vuoden molemmin puolin olevat Väinö ja Saima Kautto olivat itse leiponeet tarjottavat.
– Olimme myymässä myös ravintolapäivänä Toijalassa. Leipominen ja myyminen on kivaa. Äiti auttoi meitä vähän leipomisessa, lapset sanovat silmät säihkyen.
Tarjolla oli muun muassa mokkapaloja ja erilaisia muffinsseja.
Sotkian kyläyhdistyksen masinoima kirpputorikatu järjestettiin nyt toista kertaa.
Pihakirppis piti pitää vanhalla Parikalla alunperin sananmukaisesti pihalla, mutta sadesään takia oltiin sisätiloissa. Minna Parikka (vas.) ja Pirkko-Liisa Parikka myivät tavaroita, pieni Venla Parikka oli kannustusjoukoissa.
Tiia Halonen-Niemi myi esimerkiksi äitinsä aikoinaan häälahjaksi saamaa retrovaakaa, jollaisia oli myynnissä jo 1950-luvulla.
Sadesää vaikutti tapahtuman luonteeseen, eli katoksia tarvittiin Majan pihapiirissä.
Väinö ja Saima Kautto pitivät kahvilaa vanhalla Parikalla. Ekoina tunteina suosituimmiksi osoittautuivat vaaleat kaakaomuffinssit.
Viimeisimmät kommentit