Mäkisten mökillä asutaan kesäkuun alusta syyskuulle saakka

Raili ja Eino Mäkinen vanhan mökin kuistilla.
Raili ja Eino Mäkinen vanhan mökin kuistilla.

Toijalalaiset Raili ja Eino Mäkinen ostivat kesämökin Kylmäkosken puolelta, Jalanti-järven rannalta Rauni Uotilalta kesällä 1959. Uotila oli hankkinut noin 700 neliön tontin ja rakentanut rantaviivalle mökin ja hieman ylemmäs liiterin. Muu tontti oli lähes pelkkää kiveä.

– Me haettiin ampumiehiä ja kaivurit, että nyt tasoitetaan, Raili Mäkinen kertoo alkutaipaleesta.

Tietä ei ollut, joten mökille tultiin polkupyörällä niin pitkälle kuin päästiin, ja loppumatka käveltiin polkua. Mäkisten neljä lasta olivat vielä pieniä, sillä Hannu oli syntynyt 1951, Heikki -53, Pekka -54 ja Päivi -55.

Perhe oli alusta asti mökillä keväästä syksyyn, ja Railin ja lasten kohdalla se tarkoitti todellakin mökillä olemista. Vain Eino kävi päivittäin Toijalassa pitämässä kellosepänliikettä.

– Olin täällä joskus kuusi viikkoa niin, että en käynyt kertaakaan Toijalassa, Raili kertoo mökin pöydän ääressä, kuuden kilometrin päässä Valtatieltä.

 

Järven toiseen päähän uitiin ja purjehdittiin

Eino kulki töihin ja takaisin ensin pyörällä. Kun Rauni Uotila viitisen vuotta myöhemmin yllätti kaikki ja rakensi tien, Eino osti vuoden -51 piikkinokka-Opelin.

Eino Mäkinen soitteli viulua paitsi juhlissa myös mökkinsä portailla.
Eino Mäkinen soitteli viulua paitsi juhlissa myös mökkinsä portailla.

– Isä hööpötti meitä, että se oli vuokrattu, Hannu Mäkinen kertoo ja yllättää äitinsä.

– Ai, kyllä minä tiesin, että se on oma. Se varmaan ajatteli, että te alatte leuhkia, Raili nauraa.

Muu perhe hyödynsi mökillä muita liikkumatapoja.

– Kaikki lapset oppivat uimaan viimeistään viisivuotiaana. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, koska tässä on syvä ranta, vaikka muuten Jalannilla on aika matalat rannat, Raili sanoo ja arvelee uimataidon olevan geeneissä.

– Olinhan minäkin uimamaisteri.

Hannu ja Pekka Mäkinen kertovat, että jokapäiväinen uimatreeni oli matka vastarannalle Kuhavuoreen hyppimään rantakalliolta järveen. Ennen hyppyjä pohja tutkittiin kivien varalta airoilla ja sukeltamalla.

– Eihän me ihan hulluja sentään oltu, Pekka vakuuttelee.

Raili muistaa, kuinka Pekka sukelsi aina silmät auki, mutta sillekin löytyy perustelu.

– Kuka sitä nyt kiviä päin ui.

Triathlonin täysmatkaan kuuluu 3,8 kilometrin uinti, mutta Mäkiset ovat jo juniorisarjassa kauhoneet pidemmällekin. Silloin vierellä kulki turvana kaksi venettä.

– Me oltiin varmaan 13–14-vuotiaita, kun uitiin Mäntysaareen noin viiden kilometrin päähän. Mattilan Jorma ja Takkisen Risto uivat järven toiseen päähän saakka, noin kuusi kilometriä. Sitten käveltiin Sontulantietä mökille ja oltiin puolikuolleita, Hannu kertoo.

Raili Mäkinen oli eräänä kesänä lasten kanssa mökillä kuusi viikkoa käymättä kertaakaan Toijalassa.
Raili Mäkinen oli eräänä kesänä lasten kanssa mökillä kuusi viikkoa käymättä kertaakaan Toijalassa. Kuvassa vasemmalta Heikki, Hannu, Päivi ja Pekka.

Pekka joutui nuoremmuuttaan jäämään mökille.

– Minä en päässyt, kun minun piti jäädä tänne kertomaan vanhemmille, että tuolla ne on uimassa, Pekka harmittelee veljelleen ja äidilleen yli 40 vuotta myöhemmin.

Mutta kävi Pekkakin Jalannin toisessa päässä.

– Me mentiin joskus optimistijollalla myötätuuleen, mutta ei päästy takaisin, vaikka yritettiin äyskärillä kauhoa.

Kun kylille piti päästä, tartuttiin airoihin.

– Veneellä mentiin Sotkian puolelle ja siitä linja-autolle, Raili sanoo.

 

Naapurin Rave oli poikien idoli

Mäkisille mökin myynyt Rauni Uotila rakensi itselleen oman paikan viereiselle tontille, ja hänen kanssaan Mäkiset olivat paljon tekemisissä. Muita naapureita ei edes ollut.

– Rave oli meidän idoli, oikea Tarzan. Olihan se kovakuntoinen mies, kun se hiihti kilpaa ja juoksi, Hannu muistelee.

– Ja puhui meille mitä sattui, Pekka jatkaa.

– Ja pisti teidät syömään muurahaisia, Raili lisää nauraen ja kertoo toisenkin tapauksen.

– Kun mökin seinät olivat vähän vinoja ja isä sanoi, että sillä ei varmaan ole vatupassia, niin nämä meni heti Ravelta kysymään, että eikö sulla ole vatupassia. Se oli isästä vähän kiusallista.

Pekka muistaa myös kuinka Rave teki pojille jousipyssyn kuusen oksasta.

– Me oltiin aina tehty katajasta, ja mä sanoin, että ei tosta saa. Mutta siitä tuli ihan paras pitkäksi aikaa.

Suurin osa Mäkisten albumeiden kesäkuvista on mökiltä, jolla vietettiin koko kesä.
Suurin osa Mäkisten albumeiden kesäkuvista on mökiltä, jolla vietettiin koko kesä.

 

Kesään kuului myös kotilokilpailu

Rantaviivalla olleen mökin alakerrassa oli sauna, huone ja keittokomero. Makuutilat olivat yläkerrassa, ja siellä riitti kesällä lämpöä, kun sauna lämmitti alapuolelta, aurinko yläpuolelta, ja makuutilojen läpi kulkeva hormi keskeltä.

Saunasta pääsi helposti järveen vilvoittelemaan.

– Pomppulauta oli ihan paras. Saunan ovi vaan auki ja ponnarilta suoraan järveen, Hannu intoilee.

Pekka kertoo, että ponnahduslautaa hyödynnettiin muuhunkin kuin hyppimiseen.

– Me pidettiin siinä kotilokilpailuja. Sukellettiin järvestä kotiloita ja laitettiin ponnarille. Ne lähtivät aina menemään ponnarin päätä kohti, ja se voitti, jonka kotilo meni ensimmäisenä järveen. Jos nykyään tekisi sellaista ja viherpiipertäjät saisivat tietää, kyllä häkki heilahtaisi, Pekka arvelee.

Kalastus sentään oli sallittua ennen ja nyt. Jalanti on tunnetusti hyvä kuhajärvi, jonka antia on ammennettu myös Mäkisten perheen voimin.

– Siihen aikaan, kun iskä oli maisemissa, oli verkot ja katiskat vedessä, ja uistinta vedettiin. Nyt ei ole ollut verkkoja pitkään aikaan, mutta matoa uitetaan nuoremman väen kanssa, ja uistelemassa käydään muutaman kerran vuodessa, Pekka Ja Hannu kertovat.

 

Kaverit olivat henkireikä

Mäkisten mökillä kävi lasten seurana naapurin kavereita Lahdensuuntieltä Hauenkuonosta. Muun muassa Haaralan, Koskisen ja Arosen lapset olivat vakituisia vieraita, joita oli välillä ikävä ja joiden mukana kantautui myös houkutuksia.

– Kyllähän me välillä Toijalaan haluttiin ja oltiin täällä vähän niin kuin vankilassa. Olisi ollut mukava päästä Satamaan uimaan ja muualle, missä kaverit kävivät ja kertoivat, kuinka mahtavaa on, Pekka kertoo.

Niin Päivi (vas.) kuin pojatkin oppivat uimaan viimeistään viisivuotiaana. Jalannin oloissa poikkeuksellisen syvä ranta mahdollisti myös hypyt.
Niin Päivi (vas.) kuin pojatkin oppivat uimaan viimeistään viisivuotiaana. Jalannin oloissa poikkeuksellisen syvä ranta mahdollisti myös hypyt. Tässä kuvassa rivejä täydentää serkkupoika Marko viisikon keskimmäisenä.

Viereinen seurakunnan leirikeskus Toukola leireineen ja lentopalloineen muodostui tärkeäksi paikaksi.

– Seurakunnan nuorisoilloissa meillä oli kavereita, jotka kävivät Toijalasta. Kun alkoi pyörän ääniä kuulua, sanottiin, että nyt mennään seurikselle pelaamaan. Siellä oli mukava myös saunoa, Pekka kertoo.

Joka kesä pojat olivat Toukolassa kaksi viikkoa myös pysyvämmin, sillä he osallistuivat sekä seurakunnan nuorempien että vanhempien lasten leirille.

– Hirsimökin yläkerrassa tai teltassa pihalla oltiin yötä, eikä juuri käyty täällä. Iltaisin juotiin teetä ja syötiin näkkileipää.

Seurakunnan leirikeskuksen olemassaolo helpotti myös Raili-äidin tehtävää pääasiallisena lastenkaitsijana.

– Saattaa olla, että tietyssä iässä te ette olisi pysyneet täällä, jos niitä kavereita ei olisi ollut, Raili arvelee.

Toukolan pojat myös laajensivat Mäkisen poikien tuttavapiiriä.

– Ne olivat ihan eri kavereita kuin ne, kenen kanssa me talvella oltiin, mutta sitten me tunnettiin kylillä nekin, Pekka sanoo.

 

Vanha mökki purettiin uudeksi saunaksi

Ennen Tarpianjoen ruoppausta Jalannin vedenpinta nousi keväisin jopa kaksi metriä. Tämä koitui 1960-luvun puolivälin jälkeen Mäkisten vanhan mökin kohtaloksi. Vesi tulvi sisään, ja mökkiä kuivateltiin ja käytettiin sen jälkeenkin, mutta myös uutta alettiin suunnitella ylemmäs rinteeseen.

Vanha mökki sijaitsi aivan rantaviivalla. Koska vesi tulvi keväisin sisälle, se purettiin ja uusi mökki rakennettiin ylemmäs rinteeseen.
Vanha mökki sijaitsi aivan rantaviivalla. Koska vesi tulvi keväisin sisälle, se purettiin ja uusi mökki rakennettiin ylemmäs rinteeseen.

Uusi mökki valmistui kovan luvanhakuprosessin jälkeen vuonna 1971, ja vanhan tilalle tehtiin grillipaikka. Vanhan mökin puutavaralla jatkettiin liiteriä niin paljon, että saatiin tehtyä uusien perustusten päälle sauna eri rakennukseen kuin muut tilat.

Jossain vaiheessa 70-lukua uuden mökin varustelu jakoi perheen kahtia.

– Siitä oli hirveä vääntö, saako tänne vetää sähköt. Me mukulat vastustettiin ja sanottiin, että täytyy olla mökkitunnelmaa, Hannu kertoo.

Railin mukaan lapset sanoivat, että valoja mökkiin ei ainakaan saa laittaa. Sittemmin valot ovat kelvanneet, mutta muistaapa Raili toisenkin, aiemman tapauksen, jossa vastustus muuttui vaatimukseksi.

Mökin pöydän ääressä katsellaan vanhoja valokuvia sähkövalon loisteessa, vaikka Pekka (vas.), Hannu ja muut lapset 1970-luvulla vastustivatkin moista modernia elämää.
Mökin pöydän ääressä katsellaan vanhoja valokuvia sähkövalon loisteessa, vaikka Pekka (vas.), Hannu ja muut lapset 1970-luvulla vastustivatkin moista modernia elämää.

– Kun täällä haettiin kesäisin talosta maito, nämä sanoivat, että me ei tollasta lehmänmaitoa juoda. Syksyllä kun mentiin Toijalaan, isän piti hakea pyörällä täältä maitoa, kun nämä eivät suostuneet juomaan kaupan maitoa.

 

Tarkka vuorojako kesäkuusta syksyyn

Mäkisten mökki sijaitsee Jalannin kaakkoisosassa, pohjoisen puoleisella rannalla. Tie sinne vie Sontulantieltä ohi Sontulan koulun.

Hannu Mäkisen mukaan samoilla kulmilla ei ole ollut muita mökkejä, jotka olisivat olleet yhtä aktiivisessa kesäkäytössä. Kavereiden lisäksi myös sukulaiset vierailivat mökillä ahkerasti.

– Serkut kävivät Sveitsistä tämän tuosta, Hannu sanoo.

Aiemmin Mäkiset olivat mökillä myös joulut ja hiihtolomat, mutta poikien kasvettua oli aika, jolloin kesälläkin oli hiljaisempaa. Silloin Raili Mäkinen pohti jopa mökin myyntiä, mutta lapset eivät halunneet luopua muistoistaan.

Nykyään mökillä riittää vipinää. Koska kaikki perheet eri sukupolvien edustajineen eivät mahdu tiluksille kerralla, on sesonki viikon pätkiin.

– Viikkoja jaetaan kesäkuun alusta syyskuulle asti. Ne ovat aina samassa järjestyksessä, ja siitä pidetään kiinni. Joskus alkuun niitä vaihdeltiin, mutta ei enää, Hannu kertoo.

Kunkin porukan mökkiviikkojen paikat saattavat kiertää vuosittain, mutta systeemiin kuuluu muutama muuttumaton tekijä. Keväällä paikat siivotaan yhdessä talkoilla, juhannus kuuluu aina Railille, ja kun Päivi tulee Amerikasta, hän saa olla mökillä niin paljon kuin haluaa.

Pekka Mäkinen (oik.) muistelee äitinsä Raili Mäkisen ja veljensä Hannu Mäkisen kanssa, kuinka lähellä rantaa vanha mökki oli. Nykyään samoilla sijoilla on grilipaikka.
Pekka Mäkinen (oik.) muistelee äitinsä Raili Mäkisen ja veljensä Hannu Mäkisen kanssa, kuinka lähellä rantaa vanha mökki oli. Nykyään samoilla sijoilla on grilipaikka.
Äitinsä Railin tavoin myös Hannu (vas.) ja Pekka sekä muut sisarukset Heikki ja Päivi ovat nykyään eläkkeellä, joten mkillä oloon riittää aikaa.
Äitinsä Railin tavoin myös Hannu (vas.) ja Pekka sekä muut sisarukset Heikki ja Päivi ovat nykyään eläkkeellä, joten mökillä oloon riittää aikaa.
Raililla, Hannulla, Pekalla ja muulla Mäkisen perheellä on mökkimuistoja Jalannin rannalta vuodesta 1959 alkaen. Nykyään mökin käyttö on kesäisin yhtä vilkasta kuin ennenkin, ja vuorot jaetaan kesäkuun alusta syyskuulle saakka.
Raililla, Hannulla, Pekalla ja muulla Mäkisen perheellä on mökkimuistoja Jalannin rannalta vuodesta 1959 alkaen. Nykyään mökin käyttö on kesäisin yhtä vilkasta kuin ennenkin, ja vuorot jaetaan kesäkuun alusta syyskuulle saakka.