Päärakennuksen talkoot vuonna 1994.

Viialan Hopea-Ankkuri ry täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Näihin vuosiin mahtuu paljon talkoita, yhteisiä juhlia ja veneilyä, joista kertovat Hopea-Ankkurin kunniajäsenen, Kirsti Käen, kokoamat runsaat lehtileike- ja valokuvakansiot.

Venekerho syntyi, kun paikallinen veneilynharrastajajoukko kokoontui Pauli Wiklundin aloitteesta huhtikuussa 1985 suunnittelemaan venekerhon perustamista ja ajatus sai kannatusta.

Varsinainen perustava kokous pidettiin kaksi viikkoa myöhemmin Viialan kunnan nuorisodiskossa. Venekerhon ensimmäiseen johtokuntaan valittiin Pekka Saarinen (pj.), Pauli Wiklund (varapj.), Allan Heino, Ilpo Raittinen, Erkki Savio, Markku Schuvalow ja Esko Saarinen.

Silloiseen Suomen Moottoriveneliittoon Hopea-Ankkuri hyväksyttiin seuraavana vuonna.

Töitä on tehty talkoilla

Hopea-Ankkuri ankkuroitui keväällä 1986 Nypynkärkeen ja perusti sinne oman kotisataman ja laituripaikan, kun Viialan kunta antoi sille alueen käyttöoikeuden.

Saunaa kunnostettiin kesällä 1997.

Kerholaiset aloittivat saman tien rantojen raivaamisen ja pysäköintipaikkojen rakentamisen. Puita kaadettiin, hiekkaa tuotiin kuormakaupalla ja maata tasattiin. Kesän aikana kokoonnuttiin 60 kertaa talkoisiin.

Seuraavana keväänä alettiin rakentaa venelaituria, jota varten ostettiin puhelinpylväitä. Osasta tuli laiturin runko, osa sahautettiin laudoiksi. Laituriin tuli 24 venepaikkaa ja se vihittiin käyttöön heinäkuussa. Vuonna 1988 laituriin rakennettiin vielä 8 venepaikkaa lisää.

Talkoita on senkin jälkeen riittänyt jokaiselle kesälle.

Rakennukset vuokralle

Nypyn päärakennus on rakennettu ilmeisesti vuonna 1904, ja se oli aluksi yksityisomistuksessa. Sen jälkeen se oli lastenkotina. Vuosina 1932–1953 se toimi Viialan kunnan omistuksessa kulkutautisairaalana ja vuokrattuna asunnoksi yksityisille.

Kun Nypyn vuokralaiset olivat lähteneet, sai Hopea-Ankkuri vuonna 1990 käyttöönsä koko alueen rakennuksineen.

Talkoisiin tottunut venekerholaisten joukko korjasi Nypyn saunan, joka sai uuden katon ja lauteet. Sitten tuli hiljaisempi vuosi ja oli aikaa ja mahdollisuus nauttia varsinaisesta harrastuksesta – veneilystä.

Koko 1990-luvun riitti talkoita: paalutettiin rantapenkkaa, maalattiin ja tapetoitiin pakaritupaa, korjattiin päärakennuksen kattoa, ulkorakennuksia ja varastoa, oiottiin ja korjailtiin laituria ja ruopattiin rantaa.

Vuoden 1994 tärkein projekti Nypyssä oli päärakennuksen katon uusiminen. Tekemistä ja talkoita on riittänyt senkin jälkeen.

Tapahtumia ja koulutusta

Hopea-Ankkurin järjestämistä tapahtumista ensimmäisiä suurempia oli kesäkuussa 1985 Luttusissa järjestetty haastesoutu, johon osallistui 9 venekuntaa.

Viialan Pyryn Torvisoittokunnan Pihasoitto on perinne Nypyssä.

Haastesoutu Luttusissa kesäkuussa 1985.

– Pienemmillä joukoilla on tehty kesäretkiä, esimerkiksi Mallasvedelle ja Petäykseen. Perinteisiksi ovat tulleet veneilykauden avajaiset ja Juhannuksen kokkojuhla Nypyssä. Perinteinen on ollut myös Pyryn Torvisoittokunnan pihasoitto Nypyssä, kertoo Kirsti Käki.

Lapsiakaan ei ole unohdettu. Heille on järjestetty onkikilpailuja ja kesällä 1996 esitti Viialan Työväen näyttämö Nypyssä Pikku Pietarin piha-näytelmää.

Kesäkuussa 2006 juhlittiin UPM Kymmenen ja Viialan seurakunnan kirkkoveneen, Vilaksen, vesillelaskua.

Venekerholaiset ovat osallistuneet Veneilijäin peruskursseille, saaneet vesiliikennekoulutusta ja osallistuneet pelastuspalveluharjoituksiin.

Kirkkovene Vilas lähdössä Nypystä.

Retkellä Kalliosaaressa kesällä 2003.

Juhannusta Tommisaaressa vuonna 2004.

Nyppy syysloistossa.

Hopea-Ankkurin kunniajäsenet Kirsti Käki ja Pauli Wiklund selaamassa yhdistyksen leikekirjoja.

Taistelu Pispalan uittotunnelista

Tampereella Pispalan kaupunginosassa sijaitseva uittotunneli lävistää Näsijärven ja Pyhäjärven välissä olevan Pispalan harjun. Korkeusero vedenpintojen välillä on noin 18 metriä.

Tunnelia alettiin rakentaa syksyllä 1966, ja se valmistui 1968. Tunneliaukon halkaisija on 5,2 metriä. Uittoväylän tunneliosuuden pituus on noin 280 metriä.

Metsähallituksen rakennuttaman, 5,5 miljoonaa markkaa maksaneen tunnelin kautta oli tarkoitus uittaa puutavaraa nippuina Näsijärvestä Pyhäjärven puolelle, jossa ne laskettaisiin erityisillä vaijerivetoisilla nippuvaunuilla rataa pitkin Pyhäjärveen.

– Sen kautta kuljetettiin kuitenkin vain yksi tukkinippu avajaisissa, eikä sitä sen jälkeen käytetty tarkoitukseensa, koska tukkien kuljetus siirtyi samoihin aikoihin kuorma-autoilla ajettavaksi, kertoo Pauli Wiklund. Metsähallitus luovutti tunnelin Kokemäenjoen uittoyhdistykselle.

Vuonna 1985 tekivät Hopea-Ankkurin silloinen puheenjohtaja Pekka Saarinen ja varapuheenjohtaja Pauli Wiklund aloitteen uittotunnelin muokkaamisesta veneväyläksi.

Asiasta keskusteltiin, ja teknisiä ja taloudellisia mahdollisuuksia tutkittiin kauan, moneen kertaan ja monessa instanssissa. Valmista ei tahtonut tulla.

Vuonna 1996 tunneli siirtyi Tampereen kaupungin hallintaan, ja vielä vuonna 2002 kirjoitettiin Aamulehdessä kaupunginhallituksen päättäneen, ettei uittotunnelia kunnosteta kulkuväyläksi.

Sitkeä veneilijäväki ei antanut periksi. Hopea-ankkurilaiset jäivät kuitenkin sivustaseuraajan rooliin, kuten oli alkuperäinen tarkoituskin.

Tunnelin avaamisesta kevyelle liikenteelle tehtiin valtuustoaloitteita. Tunnelia suunniteltiin muutettavaksi veneiden kuljetuskanavaksi, ja sitä varten valmistui 2008 tunnelin Näsijärven puoleiseen päähän ajoluiska. Näin saatiin tunneli kuivaksi ja veneiden siirto trailereilla mahdolliseksi

Uittotunneli avattiin viimein 4. kesäkuuta 2013, jolloin ensimmäinen vene siirrettiin traktorin vetämällä trailerilla tunnelin läpi Näsijärveltä Pyhäjärven puolelle. Uittotunnelin ja väylän pohja on päällystetty murskeella ja tunneli on valaistu. Alkuperäinen tavoite on saavutettu.