Arto Arola (vas.) ja Timo Tammisto saivat lopulta rapsuttaa Lobeliaa Johanna Jantusen seuratessa taustalla.
Metsä-Paavolan Lobelia kulkee empien emäntä Johanna Jantusen taluttamana kohti tilan pihalle saapuneita Kurisjärven VPK:n palomiehiä. Viikon ikäinen limousinrotuinen vasikka pälyilee epäluuloisena ja kavahtaa välillä kauemmas.
Lopulta yksi palomiehistä, Arto Arola, osoittautuu vasikkakuiskaajaksi ja saavuttaa eläimen luottamuksen. Sitten hän saakin jo torjua kasvoiltaan Lobelian märkiä suukkoja, ja eläin rentoutuu muidenkin läsnäolijoiden suhteen.
Palomiehet ovat tulleet juhlatilaisuuteen tervehtimään kummivasikkaansa. Tarina sai alkunsa kolme vuotta sitten Lobelian emän Gerberan ollessa reilu puolivuotias.
Metsä-Paavolan tilan emäntä Johanna Jantunen kertoo, että navetassa olleet eläimet olivat saaneet jotenkin lantalanpuoleisen oven auki yömyöhällä. Gerbera oli hypännyt metrin korkuisen betoniaidan yli ja päätynyt suoraan lietekaivoon. Onneksi karjanhoitaja huomasi iltatarkastuksella avoimen oven ja meni katsomaan tilannetta.
– Kaivo on yli kaksi metriä syvä. Olimme juuri aloittelemassa lietteenajoa. Karjanhoitaja sai pujotettua Gerberalle riimun päähän ja solmittua sen aidan tolppaan, jotta vasikka pysyisi paremmin pinnalla, Jantunen kertaa painajaismaisia hetkiä lähes tarkkaan kolmen vuoden takaa.
Täysi pelastuspalvelu
Hänen miehensä Jari Nikula ei ollut kotona, ja Jantunen mietti kuumeisesti mitä tehdä.
– Soitin lopulta hätänumeroon. Sieltä kysyttiin, että onko eläin vaarassa hukkua. En kai minä soittaisi hätäkeskukseen yhdeltä yöllä, jos ei olisi oikea hätä kysymyksessä, Johanna Jantunen päivittelee.
Hätäkeskuksen hälyttämänä paikalle saatiin melko nopeasti Kurisjärven VPK. Viisi vapaapalokuntalaista saivat nostettua vasikan ylös paloautossa olevan nostimen avulla.
Arto Arola puki päälleen kumipuvun, jotta hän pääsi lietteen sekaan laittamaan liinat Gerberan etujalkojen alle, ja väsynyt eläin nostettiin rauhallisesti ylös kuivalle maalle.
Palokunnan päällikkö Timo Tammisto kertoo, että vaikka tällaisessa eläinpelastustehtävässä ei ole samanlainen hoppu kuin tulipalojen kanssa, niin eläin ei jaksa sinnitellä loputtomiin. Pelastustoimet kannattaa suunnitella huolella eikä ruveta hätäilemään. Tässä on hyötyä pitkästä kokemuksesta.
Gerbera oli koettelemuksestaan niin voipunut, että se ei jaksanut pelastamisen jälkeen enää säntäillä minnekään.
Emäntä Johanna Jantunen nauraa, että vasikka sai palomiehiltä täyden palvelun, sillä lopuksi nämä vielä suihkuttivat sen puhtaaksi.
– Sanoin heille silloin, että jos Gerbera joskus poikii, niin näistä palomiehistä tulee sen kummeja. Pidin sanani, ja siksi olemme nyt tässä.
Gerbera on erittäin arvokas siitoseläin, mikä oli iso syy sille, että sen pelastajat pyydettiin kummeiksi.
Uimamaisteriksin kutsuttu
Tilallinen ojentaa Timo Tammistolle, Arto Arolalle, Mikko Korpelalle, Pekka Jaakolalle ja Timo Parikalle osoitetun kummitodistuksen. Miehet saapuivat Metsä-Paavolaan samalla autolla, jolla he kolme vuotta sitten kiiruhtivat pelastamaan Gerberaa.
”Kiitos, että pelastitte äitini Metsä-Paavolan Gerberan. Ilman teidän ripeää toimintaa minua ei olisi. Kiitos että lupauduitte kummeiksi. Yritän olla viisaampi ja fiksumpi kuin äitini. Jos kuitenkin joskus joudun pulaan niin luotan, että tulette auttamaan. Isäntäväki kirjoitti tämän, koska itse en osaa. Tiedän, että he ovat yhtä kiitollisia toiminnastanne kuin minäkin. Terveisin Metsä-Paavolan Lobelia.”
Taannoisen tapauksen jälkeen Gerberaa tosin on kutsuttu Uimamaisteriksi. Jonkinlainen trauma sille tapauksesta jäi, sillä se oli etenkin aluksi epäluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Karkureissut ovat saaneet jäädä sen osalta. Pikkuhiljaa eläin on hiukan rauhoittunut.
Uimamaisteri poiki omatoimisesti, ja eräänä aamuna karsinassa näkyi pieni ja kaunis tyttövasikka, joka nimettiin Lobeliaksi. Sen kasvua kummit pääsevät nyt seuraamaan.
Arto Arola sai suojautua Lobelian pusuyrityksiltä.
Timo Tammisto (vas.), Mikko Korpela, Arto Arola ja Pekka Jaakola ihastelivat Johanna Jantuselta saamaansa kummitodistusta. Timo Parikka ei ehtinyt kuvaan.
Lobelialla on komeat sukujuuret kuten äidilläänkin, ja se on arvokas siitoseläin.
Tilan naudat ovat limousinrotuisia. Itse Uimamaisteria ei saatu kuvaan, sillä se oli vielä navetassa, jonne ei poikimisaikaan päästetä ulkopuolisia.
Viimeisimmät kommentit