Viialassa asuvat Hannu Koivuniemi ja Simo Tella kulkevat töihin Tampereen Sarankulmaan kimppakyydillä lähes päivittäin. Kummallakin on ollut vastaavia järjestelyjä aiemminkin, mutta kyytikaverit ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Viime syksynä Tella tarttui Koivuniemen kimppakyytitiedusteluun Facebookin Viialalaiset-ryhmässä.
– Hannu on kolmas tuttavuus 15 vuoden aikana. Nämä ovat olleet satunnaisia jaksoja. Olin ensin töissä keskustassa, ja silloin oli helppo käyttää junaa. Nyt on oltu viisi vuotta Sarankulman kulmilla, ja auto on ainoa järkevä vaihtoehto, Valmetilla automaatiotuotepäällikkönä työskentelevä Tella sanoo.
Koivuniemen työnantaja on Elenia. Kummallakin työaika on joustava, mikä helpottaa kyytien sopimista. Yleensä kuskivuorossa oleva poimii toisen kyytiin kello 6.45.
– Jos täytyy mennä aikaisemmin tai myöhemmin, sitten mennään. Me tykkäämme molemmat mennä aamusta ja olla iltapäivällä kotona. Jos toisen aikataulu olisi 9–17, tämä ei toimisi, Koivuniemi tuumaa.
Sopivan ja joustavan aikataulun lisäksi toinen kriteeri on, että sen enempää Tampereella kuin Viialassakaan välimatkat eivät ole pitkiä.
– Meillekin mahtuisi porukkaan, jos Sarankulman alueella sattuisi olemaan töissä. Jos pitää Tampereella viedä keskustaan, ajankäytön suhteen hyöty on menetetty, Hannu Koivuniemi sanoo.
Juteltavaa on riittänyt
Hannu Koivuniemi suosii kimppakyytiä rahan ja luonnon säästämisen vuoksi, mutta myös juttuseura on tervetullutta.
– Olemme jutelleet ihan kaikesta maan ja taivaan välillä. Työasioista puhutaan, kun ollaan molemmat energia-alalla, ja molemmat ollaan myös koiraihmisiä. Kalastuksesta ja luontoharrastuksista tulee myös puhuttua, Koivuniemi luettelee.
Tellalle juttuseura on kimppakyydin ykkösetu varsinkin talviaikaan.
– Ihan hyvin meillä on riittänyt juteltavaa. Ei tarvitse keskustella pelkästään Tampereen jääkiekosta. Sitä on sivuttu hyvin vähän.
Koivuniemi on huomannut yhden kimppakyytien hyödyn vasta myöhemmin.
– Työpäivät eivät veny, kun on sopinut, että lähtee tiettyyn aikaan jonkun kanssa. Se tuli kaupan päälle hyvänä puolena.
Jos jompikumpi pääsee lähtemään töistä puoli tuntia myöhemmin, toinen yleensä joustaa, kunhan kommunikaatio toimii ajoissa. Jos aamulähtö ei onnistu toiselle työmatkan tai muun takia, mennään omilla autoilla.
Hannu Koivuniemi kertoo käyvänsä töissä myös junalla tai bussilla noin kerran kuussa, mutta ei mielellään.
– Kun on pieniä lapsia, illat ovat muutenkin lyhyitä. Ei silloin haluaisi odotella julkisissa. Pyörälläkin pääsee melkein nopeammin kuin julkisilla, ja sillä tuleekin silloin tällöin käytyä. Se on tunti ja vartti suuntaansa, Koivuniemi sanoo.
Tella tuntee Viialasta muitakin kimppakyytiläisiä. Osa käy töissä jopa samassa tai viereisessä yrityksessä hänen kanssaan, mutta aikataulut eivät ole käyneet yksiin Tellan kanssa.
