Akaa-Volleyn kauden päättänyt vieraspelireissu näytti joukkueesta kolikon kaksi puolta, tulisuuden ja tyytyväisyyden.
Ottelun kolmannessa erässä tunteet kävivät kuumina niin joukkueen ja punaista korttia heilutelleen tuomarin välillä kuin omassakin porukassa. Tilanteessa 13–13 koetun välikohtauksen jälkeen peli kääntyi lopullisesti Liiga-Riennolle.
Kun Akaa-Volleyn pelaajat, valmennus ja taustajoukot hetken hengähdettyään, suihkunraikkaana ja pitsan verran täydemmillä vatsoilla nousivat bussiin, oli aika tarkastella muutakin kuin sitä, oliko edellinen lyönti sisällä vai ulkona.
– Tämä oli aivan mahtava kausi. Menimme ihan limitillä, ja oli monta koettelemusta. Vielä lopussa mustat miehet hajosivat, ja KyKy antoi turpaan, kuuluivat päävalmentaja Lauri Tihisen puheen alkusanat.
Tihisen mainitsemat Adjete Agnithey ja Jimmy Hernandez olivat käsiensä loukkaantumiseen saakka joukkueen tukipilareita. Ykkösen ylempi jatkosarja, finaalit ja viiden ottelun liigakarsinnat nostivat suurempaan rooliin sekä muita avauksen pelaajia että vaihtomiehiä.
– Menimme tämän porukan maksimisuorituskyvyllä, ja se on merkki siitä, että kaikki ovat olleet täysillä mukana, Tihinen kiitteli.
Loppusuoralla paikkaajia haettiin myös puhelinmuistiosta, kun apuvalmentaja Risto Lahti hälytti vanhan tuttunsa Juha Mäkikokon apuun. Nykyään Salossa asuva pitkäaikainen liigajyrä on antanut viime vuosina aikansa lentopallon sijaan viisilapsiselle perheelle sekä rakennusalan yritykselleen ja oman talon rakentamiselle. Paluumatkalla Mäkikokko myönsi, että vanha suola alkoi hieman janottaa, ja Risto Lahti ehdottelikin työmaiden etsintää Akaan suunnalta.
”Ei tämmöistä ole ollut ikinä”
Risto Lahti puhui painavia sanoja myös koko porukalle, josta osaa hän on valmentanut pikkujunnusta saakka.
– Olemme menneet vuosi vuodelta eteenpäin ja kehittyneet. Aina on löytynyt hyviä tyyppejä ympärille, jotka ovat uskoneet asiaan. Tällä kaudella on ollut hieno nähdä, kuinka nuoret ovat pärjänneet, ja vanhat konnat ovat panneet itsensä kuntoon. Ja hemmetin hienoa, että Late on lähtenyt tähän hommaan, Lahti kiitteli Tihistä.
Yksi ilonaiheista oli myös Akaa-Volleyn pelien saama huomio kotikaupungissa.
– Kun tämmöinen buumi on saatu aikaiseksi, voimme saada suuria aikaan. Onko koskaan ollut sellaista urheilutapahtumaa kuin viimeinen kotipeli, kysyi Risto Lahti, ja kapteeni Joni Mikkonen komppasi.
– Loppuvaiheessa ihmiset tulivat kylällä juttelemaan ja ottamaan hihasta kiinni. Ei tämmöistä ole ollut ikinä.
Akaa-Volleyn uunituore puheenjohtaja Teemu Salminen oli samoilla linjoilla.
– Olihan tämä huikea loppu. Tästä on erittäin hyvä lähteä ensi kauteen ja hakemaan liigapaikkaa yhtä pykälää parempana.
Joni Mikkonen myönsi, että takki on tyhjä, mutta hänen, Dmitri Borichevin ja Hasse Mattilan mukaan liiganoususta ei otettu ylimääräisiä paineita.
– Ei tässä siinä mielessä ole mitään eroa tavalliseen kauden lopetukseen, Mattila totesi.
Pelaajista moni ei vielä tiedä ensi kauden seuraansa, mutta Lauri Tihinen on ilmeisesti päätöksensä tehnyt.
– On hienoa lähteä ensi kauteen, kun käyn valmennuskurssilla ja opin kaikenlaista, päävalmentaja naureskeli.
Nuorisokaartin karvat kasvoivat
Oman trionsa Akaa-Volleyn joukkueessa muodostavat vuonna 1996 syntyneet passari Miika Seppänen, keskitorjuja Rami Rekomaa ja yleispelaaja Jere Aalto. A-Volleyn kasvatit ovat olleet mukana edustusjoukkueessa viime kaudesta, ja tällä kaudella vastuu kasvoi.
– Vähän enemmän sai nyt peliaikaa. Onhan tässä karvat kasvaneet, myhäili Rekomaa, tuore valkeakoskelainen merkonomi, joka astuu heinäkuussa armeijan harmaisiin.
Niin ikään Valkeakoskella asuva Seppänen pääsi aika ajoin kauden mittaan tuuraamaan ykköspassari Hasse Mattilaa. Seppänen painaa tänä keväänä päähänsä Akaan lukiosta ansaitun ylioppilaslakin, kuten myös akaalainen syöttöspesialisti Aalto. Heillä sotaväki on edessä ensi vuonna, ja molempien tavoite on löytää välivuodeksi töitä lentopalloilun oheen.
Koko kolmikko kehuu sekä konkaripelaajien esimerkkiä että valmennusta.
– Mikäs tässä on pelatessa. Kyllä näiden kanssa kehittyy, ja valmennus on loistavaa.
Kauden viimeisellä bussimatkalla nuorisokaartilla sekä oheismatkaajana olleella entisaikojen nelossarjan vaihtopelaajalla ja nykyisellä katsomorumpalilla riitti kuunneltavaa, kun Mikkonen, Mäkikokko ja Borichev kävivät läpi liigatiimellyksiään vuosien varrelta. Vähitellen uni alkoi maittaa yhä useammalle, ja kahden jälkeen yöllä autossa puhuttiin enää politiikkaa muutaman sinnikkään voimin. Kellon lyödessä neljä oli pelaajat ripoteltu Tampereelle, Lempäälään ja Viialaan ja bussi parkkeerattu Tarpianjoen rantamaisemiin.
