Taistelevan journalistin muistolle

9kallesiukola

Minulla ei ole kunniaa tuntea kunnioitettua edeltäjääni Kalle Siukolaa päätoimittajana ja journalistina, mutta hänen työnsä jälkiin omina työvuosinani kohtuullisen hyvin perehtyneenä, voin vilpittömästi todeta, että ”monena mies eläessänsä”. Kalle Siukola kuuluu kiistatta suomalaisen paikallislehdistön suuriin päätoimittajiin, voimakkaisiin vaikuttajiin ja paikallislehtijournalismin kehittäjiin, joita nykyaika ei enää synnytä.

Tutustuin Kalle Siukolaan Toijalan Rotaryklubin jäsenenä, jolloin kävimme kohtuullisen usein varsin mielenkiintoisia keskusteluja niin tästä paikkakunnasta kuin journalismista yleensä. Vaikka edessäni istui usein väsynyt mestari, tunsin voimakasta kollegiaalisuutta, ja saattoipa joku joskus meitä kuunnellut vitsaillakin, että ettehän te osaa väitellä, kun te seisoitte samalla puolella aitaa.

Rotarina Kalle Siukolan aikaansaannoksiin kuuluu muun muassa Akaan Joulu -lehden perustaminen ja arkkiatri Arvo Ylpön muotokuvan järjestäminen Toijalan terveysaseman aulaan.

Päätoimittajan vaihdos Toijalan Seudussa syksyllä 1977 osui tahtomatta suomalaisessa sanomalehdistössä tuolloin vallinneeseen mielenkiintoiseen kehittämisen aikaan. Koko 1970-luvun oli lehdistössä viety läpi voimakkaita uudistuksia. Tekniikassa metalliladonnasta siirryttiin valoladontaan, kohopainokirjapainosta syväpainorotaatioihin. Sellaisetkin laitteet kuin telefotofaksi ja hieman myöhemmin telefaksi mahdollistivat juttujen ja muun materiaalin siirron paikasta toiseen hyvin nopeasti.

Tekniikan nopea kehitys vaati myös sanoma- ja paikallislehtien toimituksilta paljon. Lehtien ilmestymiskertojen lisäännyttyä ja sivumäärien kasvaessa, tarvittiin moneen lehtitaloon lisää toimittajia, ja nimenomaan koulutettuja ja eteenpäin katsovia toimittajia. 1970-luvulla Suomi nousi hyvinvointivaltioksi, joka halusi modernin lehdistön.

Kalle Siukola eli lehdistön 1970-luvun uudistumisen ensin toimittajana Aamulehdessä, sitten Uudessa Suomessa ja vihdoin päätoimittajana Lauttakylä-lehdessä ja viimein Toijalan Seudussa. Hänen joskus jopa yltiöoptimistisista kirjoituksistaan voi päätellä, että journalisti Kalle oli täysin rinnoin kehityksessä mukana. Toijalan Seutuun tuli marraskuussa 1977 mies tekemään uudistuksia.

Ja uudistuksia tapahtuikin, miltei ensimmäisestä työpäivästä alkaen. Toimittaja Tuula Nummisen ansiokas historiikki, Kun sanomalehti Akaaseen tuli, kertoo Kallen uudistuksista dramaattisen hengästyttävästi. Kalle käänsi muutamassa vuodessa joka kiven. Historiikin ja tuon ajan lehtien lukeminen yhdessä on hyvin mielenkiintoista – olen sitä harrastanut viime viikot. Tästä yhteislukemisesta huomaa, että Kallen tekemät uudistukset totisesti myös näkyivät.

Ja totta kai Kalle tiesi uudistuksia tehdessään, että kaikki ei mene tässä juurevassa hämäläisessä yhteisössä niin kuin olettaa sopii. Tiedän minäkin kokemuksesta, että kun täällä leikkiin lähtee, on leikki kestettävä, ja usein on leikittävä hyvin yksin. Kallella oli kuitenkin selvä näkemys uudistuksien tarpeellisuudesta ja sen hän teki hyvin selväksi niin lehden omistajille kuin lukijoillekin.

Tuosta ajasta Kalle muistelee seuraavasti:

”Silloin kun tulin, katsottiin hyvin tarkkaan, mitä kaveri pitää sisällään, ja silloin niitä paineita luotiin ja niitä myös tuli. Sitten opittiin tuntemaan puolin ja toisin ja yhteistyö eri tahoihin sujui hyvin. Kokonaisuutena katsoen painostusta tuli loppuen lopuksi aika vähän, sain olla yllättävänkin rauhassa.”

Mitä nämä uuden päätoimittajan uudistukset sitten olivat? Niin sanottuihin puffijuttuihin alettiin suhtautua hyvin kriittisesti, lehden omaa uutishankintaa kasvatettiin voimakkaasti, lehti alkoi ottaa kantaakin ja osa yhdistyksien suosimista ilmaispalstoista muuttui maksullisiksi.

”Lehti ei saa olla postikonttori eikä pelkkä julkaisualusta”, jyrisi tuore päätoimittaja.

Lehteen tuli myös juttusarjoja ja jopa kokonaan uusia juttuaiheita, valokuvatkin suurenivat.

Päätoimittaja Kalle Siukolan aikana myös toimitusta vahvistettiin huomattavasti. Tuula Numminen sai seurakseen ensin Pirkko Saarikosken ja Soile Aitasalon ja myöhemmin Pia Sivusen ja Sari Eerolaisen.

Kun 1970-luvun lopun ja 1980-luvun Toijalan Seutuja selaa, näkee, että lehdessä on tekemisen meininki. Toijalan Seutu näytti voimansa. Kalle muun muassa liitti lehden, levikkialueen elinkeinoelämän sekä kaupungin hyvin tiukkaan ja uskoakseni tulokselliseen yhteistyöhön. Hän visioi tämän yhteistyön syvempääkin kehittämistä muun muassa pääkirjoituksessaan Toijalan Seudun 70-vuotisjuhlanumerossa 1986 seuraavasti:

”Tulevina vuosina kunnat ja lehti saisivat tiiviisti kehittää yhteistyötä eri muodoissaan. Tämä koskee myös muita lehtemme lukijatahoja. Tutkimustoiminnalla ja mielipidetiedusteluilla voitaisiin selvitellä kuntien päättäjille tärkeitä asioita ja samalla lehdelle merkittäviä kysymyksiä. Kaikki tahot voisivat osaltaan hyödyntää tietoa omassa arkipäivän työssään.”

Tästä Kallen kirjoittamasta visiosta tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Visio tulevan tutkimisesta oli tuolloin ehkä valistunut arvaus, sillä kukapa olisi voinut ennustaa tulevaa median murrosta, joka toisi haasteita vahvoillekin sanoma- ja paikallislehdelle tilanteessa, jossa suomalainen yhteiskunta – ja ytimenä kunta – on monien uusien haasteiden edessä. Tänään voidaan hyvin kysyä, onko kunta hallintomallina ja jopa palvelujen järjestäjänä menettämässä merkityksensä.

Olen usein miettinyt minkälainen journalisti Kalle Siukola oli? Meillä molemmilla on vahva lehtimiestausta, mutta päätoimittajaksi kasvetaan hyvin monia muitakin reittejä pitkin ja lopullinen valinta tehtäviin on aina kustantajalla. Journalistipäätoimittajankin työpöydällä ovat aina talouden kylmät lait, ilmoitus- ja tilausmyynnin kehitys.

Journalistina Kalle oli osallistuva ja tuottelias, mikä kertoo sen, että työpäivä venyi tarvittaessa hyvinkin pitkäksi. Hän halusi näkyä ja muun muassa kotiseutuseura ja Toijalan taideyhteisöt olivat hänelle hyvin läheiset. Kansakouluopettajan koulutus toi Kallen juttuihini myös tietyn pedanttisuuden. Hän oli voimiensa päivinä tarkka. Syvällinenkin Kalle teksteissään oli ja ilman muuta kulttuuri-ihminen. Taidearvostelijana Kalle oli raadollisen pistämätön, arvosteluissa näkyi selvimmin hänen toinen ammattinsa – kuvataitelija.

Arvosteluista muutamia poimintoja:

”Piirtäjänä hänellä on kohtuullisia lahjoja, mutta väriin hän älköön tarttuko.”

”Kun tässä näyttelyssä saa nähdä taitelijan tuotantoa laajemminkin, huomaa hänellä olevan kykyjäkin.”

”Väriopin tuntemus ei olisi pahitteeksi”.

”On julmaa sanoa, mutta näyttelyn taso on matala.”

Rauni Mollbergin versiosta elokuvasta Tuntematon sotilas, Kalle kirjoitti tammikuussa 1986:

”Uskon, että Rauni Mollbergin Tuntemattomassa sotilaassa on hyvin paljon tämän päivän, vuosikymmenemme perustuntoja. En ihmettelisi yhtään, jos elokuvakriitikot vuosien saatossa löytäisivät Mollbergin Tuntemattomasta uusia tasoja, se koettaisiin itsenäisenä taideteoksena, vähän samansuuntaisena aikansa tulkintana, kuin Edvin Laineen ensimmäinen, Linnan teksteille niin uskollinen filmiversio.”

Ja näinhän on käynyt.

Pääkirjoituksia Kalle Siukola kirjoitti harvoin. Pääkirjoitukset eivät kuuluneet vielä 1970- ja 1980-lukujen paikallislehtien vakiopalstoihin. Kalle tapa ottaa kantaa oli mitä ilmeisimmin mahdollistajana ja tuulensuojana toimiminen. Hän kannusti ja puolusti toimittajiaan viimeiseen asti. Epäilyt Toijalan Seudun poliittisuudesta sai Kallen kuitenkin kirjoittamaan kipakan pääkirjoituksen.

”Toimituksemme harkitsee tasapuolisesti, minkälaisten ”uutisten” perässä me juoksemme. Paikallislehden rooli on toimittajan työn kannalta huomattavasti vaikeampi kuin esimerkiksi poliittisen lehden toimituksella.

Poliittisten paikallisosastojen johtohenkilöt ovat hyvin tiedostaneet Toijalan Seudun, puolueettoman paikallislehden, roolin poliittisesta kirjoittelusta. Tosin toimituksessamme vierailee henkilöitä, joille toimituspolitiikkamme ei ole selvillä.”

Toijalan Seudun mielipideosasto on Kallen päätoimittajakaudella hyvin hektinen ja avara. Hän salli paljon, vaikka tiedän oman mielipiteen saati kustantajan mielipiteen olleen toisenlaisen.

Tiedän kokemuksesta, että päätoimittajan työ on hyvin yksinäistä. Vaikka kuinka ollaan kavereita, ystäviä silti hyvin harvoin. Kaveruuskin on usein yhdensuuntaista, tarpeellista vain silloin, kun lehti ja sen päätoimittaja ovat tarpeelliset. Ongelmana monesti on myös se, että päätoimittaja tietää usein aina enemmän kun koskaan voi kertoa.

Päätoimittajuus on myös hyvin julkista työtä, jossa ainoat apuvälineet ovat sittenkin omatunto ja perustuslaillinen oikeus sananvapauteen. Tiedän Kallen tietäneen tämän ammatin kirot varsin hyvin. Kalle käänsi työssään lehden kurssia niin monta kertaa, että sen on täytynyt vaikuttaa jo fyysisesti. Kalle oli taistelija aikana, jolloin median valta ja asema olivat ehdottomia.

Uskon Kallen tietäneen myös sen, mitä painovapauslaki kaikkine nyansseineen merkitsi. ”Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.”

Menestyvän päätoimittajan rooliin kuuluu myös tulevan ennakoiminen ja ehdoton ennakkoluulottomuus, mikä tekee hänet usein toisten silmissä haihattelijaksi, ehkä toisinajattelijaksikin. Tässäkin osassa Kalle oli mestari. Hänen uransa helmiin eittämättä kuuluu myös paikallisradio, jonka Toijalan Seutu perusti 1983. Vaikka radiolle vuosien rimpuilun jälkeen huonosti kävikin, on sen toimittamisen aloittamisessa muutama selkeä myöhemmin media-alalle vallitsevaksi noussut piirre. Painettu sanomalehti aloittaa kokonaan uuden viestinnän alan, radiotoiminnan ja paikallislehti hakeutuu yhteistyöhön toisen paikkakunnan paikallislehden kanssa. Toijalan Seudussa elettiin paikallisradiota puuhatessa todella edellä aikaansa, ja tiedän Kalle Siukolan olleen tässä merkittävä primus motor.

Lehtien välinen yhteistyö, jopa konserniomistajuus, sekä uusien toimitustapojen etsiminen on tänään arkipäivää. Monessa mediatalossa seistään tänään myös veitsi kurkulla kuilun reunalla.

Kalle Siukola jäi pois Toijalan Seudun päätoimittajan tehtävästä kesäkuussa 1996. Journalistin ja taiteilijasielun voimat uupuivat ja sairaus pakotti sivuun. Elämässä alkoi hiljainen vaihe, joka on nyt päättynyt. Kalle Siukolan elämäntyö ei kuitenkaan katon minnekään. Olemme tässä, koska hänkin oli vuorollaan tulta valvomassa.

Juha Kosonen

Akaan Seudun päätoimittaja

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>