Chymoksesta tehtiin erilainen historiakirja

Meidän tehdas Chymos -kirjan kansi.

Meidän tehdas Chymos -kirjan kansi.

Viime viikolla julkaistiin Chymoksen perinneyhdistyksen historiakirja Meidän tehdas Chymos. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1906 Imatralla ja siirtyi Lappeenrantaan vuonna 1922. Toijalassa se toimi vuodesta 1945 vuoteen 1952.

Kirjan on toimittanut vuosina 1971–1998 toimitusjohtajan sihteerinä toiminut Leena Kauria. Toimituskunnassa on ollut mukana viisi muutakin Chymoksella työssä ollutta: Esko Hakala, Harri Nyqvist, Seppo Ovaska, Aimo Vuorinen ja Aku Lipsanen.

Tämä historiikki on erilainen historiikki. Se kertoo tehtaan tarinaa ilman että se pursuilisi numerotietoja.

– Jo suunnitteluvaiheessa päätimme, ettemme rasita lukijoita kuivilla tilastotiedoilla, numerosarjoilla ja vuosiluvuilla, vaan kerromme tarinoita. Yleensähän historiikkeihin on pakattu hirveä määrä numerotietoa yrityksen saavutuksista, mutta on unohdettu ihminen näiden saavutusten takana, sanoo Leena Kauria.

Toimituskunta on todella onnistunut kokoamaan kirjan, joka vie mennessään.

Luonnollisestikin kirja kertoo, mitä kaikkea on yhtiön toiminnan takana ja miten sen tuotanto laajeni tuoteryhmästä toiseen. Historiikki kertoo eri tuotteiden syntytarinoita. Alkoholittomilla mehuilla aloitettiin, sitten tulivat mukaan alkoholipitoiset juomat, karamellit, suklaat, marmeladit, lastenruoat, makaronit…

Kirja kertoo, ketkä olivat yhtiön yhteistyökumppaneita ja miten yhtiötä johdettiin. Se kertoo mitä vaaditaan onnistumiselta ja menestymiseltä ja siitä, millaiset seikat voivat tehdä tuotteesta menestystuotteen – tai kaataa idean.

Persoonallisuuksia riitti

Chymoksen historiakirja pitää sisällään myös runsaasti ihmisiä kiinnostavaa tarinointia ja inhimillisiä asioita. Se kertoo persoonallisista ihmisistä, kuten Alkoholittomien Juomien Tehdas Chymoksen perustajasta, huvilansa kellaritiloissa mehujen valmistamisen aloittaneesta Wäinö Ekvististä (myöhemmin Tammenoksa) ja hänen jälkeläisistään.

Latinan ja kreikan kielen hallinnut Enkvist keksi tehtaan nimen. Kreikan khymos tarkoittaa marjaa, ja kun se ”latinalaistettiin”, siitä tuli Chymos.

Kirja kertoo myös monista muista persoonallisuuksista, kuten karamellimestari Leonid Kasankinista ja lähes kaikki myyntikilpailut voittaneesta Lapin noidasta, Matti Pietistä.

Omakohtaiset kokemukset kiehtovat

Kirjoittajat kertovat subjektiivisia muisteluitaan, jotka ovat eläviä, seikkaperäisiä ja osa melkein jännityskertomuksia. Esimerkki laadunvalvonnasta. Kun puolalaisten mansikoiden mukana tuli kärpäsiä ja asiasta valitettiin niiden toimittajalle, saapui paikalle popliinitakkinen herra salkkuineen, pisteli mansikkatynnyrissä olleet kärpäset poskeensa, totesi: ei ole enää kärpäsiä – ja lähti.

Historiikin mukana pääsee tutustumaan siihenkin, miten idänkauppaa piti aikoinaan tehdä.

Polar-liköörin myyntimatkoilla itärajan toisella puolella neuvoteltiin kylkiäisistä kuten rintaliiveistä tai kierukoista. Siperiaan saatiin myytyä lastenruokaa, kun mukana lähetettiin lavallinen karamellejä. Markkinointi- ja ostojohtaja Matti Harjulehdon ja vientipäällikkö Yrjö Huittisen seikkailut Neuvostoliitossa ovat oma herkullinen lukunsa.

 

Chymoksen aika Toijalassa

Sodan vielä jatkuessa kesällä 1944 oli Lappeenrannassa sijainneelle Chymoksen tehtaalle annettu evakuointimääräys. Tehdas pääkonttoreineen siirrettiin tilapäisesti Hämeenlinnaan Mensa Oy:n tiloihin.

Chymoksen Toijalan-tehdas jouluvalaistuksessa. Kuva Chymoksen arkistot.

Chymoksen Toijalan-tehdas jouluvalaistuksessa. Kuva Chymoksen arkistot.

Kun rauhanneuvottelut olivat alkaneet, tiedettiin, että uusi raja tulisi kulkemaan läheltä Lappeenrantaa, ja pahimmassa tapauksessa se jopa jouduttaisiin luovuttamaan. Tehdas etsi uutta tehtaan paikkaa Hämeestä, vaikka Lappeenrantaan jäikin osa tuotannosta.

Toijala hyvine sijainteineen ja hyvine rautatieyhteyksineen voitti muut mahdolliset paikkakunnat. Chymos osti yhdeksän hehtaarin maa-alueen Iso-Pennolan maista, ja paikalle rakennettiin vuonna 1945 Chymoksen Toijalan-tehtaat.

Alueelle nousi kolme betonitiilistä tehdasrakennusta ja niiden viereiseen mäenrinteeseen tehtaan työntekijöille neljä puurakenteista asuinrakennusta, joista näkee, että tehtaan oli ajateltu jäävän Toijalaan.

Tehtaalle rakennettiin myös pistoraide Toijalan satamaan menevältä radalta.

Toijalaan siirrettiin Lappeenrannasta kaikki makeiskoneet, ja sinne muuttivat myös karamellimestarit Leonid Kasankin, Aimo Martikainen ja Alexander Granqvist.

Chymoksen tehdas työllisti hyvin paikkakuntalaisia, ja töitä löytyi myös lähiseutujen marjanpoimijoille.  Työtä tehtiin kolmessa vuorossa, ja yrityksen liikevaihto tuplaantui kahdessa vuodessa.

Kun tehdas vuonna 1952 lopetti Toijalassa, työttömäksi jäi toistasataa henkilöä.

Marianne lähti maailmalle Toijalasta

Elintarvikesäännöstelyn päätyttyä Chymoksen Toijalan-tehtailla valmistettiin makeisten lisäksi muun muassa vihannessäilykkeitä, marjahyytelöitä ja suklaata.

Vuonna 1948 alettiin Toijalassa tehdä piparminttusuklaakaramelleja, jotka näihin aikoihinkin ovat suosittuja etenkin jouluisen ulkonäkönsä vuoksi. Vuosikausia Suomen eniten myyty karamelli syntyi karamellimestari Aimo Martikaisen komennossa Toijalassa. Sen alkuperäinen nimi oli Chymos piparminttusuklaa.

Marianne-nimen sille antoi Aimo Vuorinen, mies, joka tuli Chymokselle vuonna 1951 tuuraamaan pakkaussuunnittelijaa ja jäi taloon 42 vuodeksi.

Hänen mielestään piparminttu ja suklaa liittyivät mielikuvissa ranskalaisuuteen. Hän etsi siihen liittyvää symbolia, joka ei olisi trikolori. Silloin hänen mieleensä tuli Ranskan kansallisneito Marianne. Siinä oli nimi, ja kun karamelli kiedottiin punavalkoraidalliseen kääreeseen, oli hittikaramelli syntynyt.

Vuonna 1949 alkoi Toijalan tehtaalla suklaan valmistus. Noin 70 prosenttia Chymoksen suklaasta valmistettiin Toijalan tehtaalla.

Takaisin rajalle

Olojen rauhoituttua Chymos aloitti uudelleen toimintaansa Lappeenrannassa. Kun pääkonttori ja suuri osa toimintaa olivat siellä, alettiin harkita Toijalan tehtaan lopettamista. Toijalasta lähtemisen syitä oli muitakin. Mehujen, viinien ja liköörien myynti oli tilapäisesti hiipunut, ja Lappeenrannasta vapautui tuotantotilaa. Koneet molemmilla paikkakunnilla alkoivat olla vanhentuneita.

Alkuperäisestä Chymoksen tehdasrakennuksesta on Toijalassa jäljellä noin puolet. Oikealla oleva vaalea osa on rakennettu myöhemmin. Kuva Liisa Ahokas.

Alkuperäisestä Chymoksen tehdasrakennuksesta on Toijalassa jäljellä noin puolet. Oikealla oleva vaalea osa on rakennettu myöhemmin. Kuva Liisa Ahokas.

Oli selvää, että Chymoksen olisi tehtävä investointeja sekä Lappeenrannan että Toijalan tehtailla ja pankki ilmoitti, että olisi päätettävä jatketaanko kahdessa paikassa.

Vuonna 1952 yrityksen johdossa tapahtui vaihdoksia, ja siinä yhteydessä päätettiin myydä Toijalan tehdas.

Toijalan kauppala yritti saada Chymoksen paikalle Valtion pukutehdasta, mutta lopulta tehtaan tilat osti Posti- ja lennätinlaitos. Rakennukset ovat edelleenkin Itellan omistuksessa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?