Sisäilmatilaisuudessa kuultiin paljon painavaa puhetta

Suomen Vanhempainliitto, Hengitysliitto ja Akaan Vanhempienverkosto järjestivät viime viikon tiistaina Toijalan yhteiskoululla sisäilmaillan akuutin aiheen monipuolista käsittelemistä varten. Suomen ensimmäinen tämänkaltainen kolmikantatilaisuus oli onnistunut sekä järjestäjien että yleisön mielestä.

Suomen Vanhempainliiton suunnittelija Katja Repo totesi aluksi, että tarkoitus ei ole puida yksityiskohtaisesti jonkun tietyn koulun tilannetta ja tapahtumia, koska siihen aika ei riitä.

– Se vaatii syvällisempää tutkimista ja sitä varten parempi foorumi on oman koulun vanhempainyhdistyksen ja rehtorin kanssa pidettävä vanhempainilta, Repo linjasi, ja linjaa myös noudatettiin kiitettävästi.

Hengitysliittoa edusti Länsi-Suomen korjausneuvoja, rakennusinsinööri Heidi-Johanna Jokelainen. Hän pohjusti kysely- ja keskustelurupeamaa kertomalla muun muassa minkälaista on terveellinen sisäilma (hajutonta, pölytöntä, vedotonta, lämpötilaltaan miellyttävää ja melutonta) ja missä mikrobeja on (kaikkialla, mutta suurin osa mikrobeista on hyviksiä. Pahiksia ne ovat, jos ne ovat rakenteiden sisällä).

Jokelainen kävi myös läpi kosteus- ja homeongelmien syitä (suunnittelu, rakentaminen, huolto ja korjaus, käyttö) sekä homevauriorakennuksessa olemiseen liittyviä oireita (ei-pysyvät ärsytys- ja yleisoireet, osin pysyvät oireet eli toistuvat infektiot, pysyvät oireet kuten alveoliitti ja astma sekä työtehon lasku ja tilojen käyttäjien poissaolot).

Alustuksen jälkeen ihmiset saivat esittää Jokelaiselle sisäilmaan liittyviä kysymyksiä. Vastauksensa jälkeen tai sijasta Jokelainen saattoi esittää jatkokysymyksen paikalla olleille Akaan kaupungin viranhaltijoille, kuten teki myös osa yleisöstä.

Seuraavassa otteita illan annista. Nimellä on mainittu vain kaupungin viranhaltijat, ja yleisökysymysten kohdalla on pelkkä K-kirjain. HJJ tarkoittaa Heidi-Johanna Jokelaista ja KR Katja Repoa.

K: Minkälaiset ovat hyvät oirekartoitukset lapsille?

HJJ: THL:n sivuilla on hyvät. Jos kartoituksia ei ole tehty, olen sitä mieltä, että rahat kannattaa laittaa ennemmin korjaamiseen kuin oirekartoitukseen, koska rahaa on kuitenkin niin vähän. Tietysti riippuu, onko yhden luokan vai useamman ongelmasta kyse.

K: Voiko veren vuotaminen nenästä pikkupojalla johtua sisäilmaongelmasta?

HJJ: Kyllä, voi johtua. Mutta voi johtua myös vaikka kuivuudesta. Jos se helpottaa, kun on kesäloma, voi miettiä, johtuuko se koulusta, vai onko joku muu syy.

K: Mikä on puutteellinen ilmanvaihto?

HJJ: Luokkatiloille on laskettu, paljonko on käyttäjämäärä ja paljonko ilman pitää vaihtua. Koulusta löytyy piirustukset ja tieto.

K: Onko tällainen paperi julkinen?

Vs. kiinteistöpäällikkö Juha Jalonen: Kyllä niitä voi tulla lukemaan, mutta se vie tietysti aika paljon työvoimaresursseja, jos niitä ruvetaan lähettämään systemaattisesti vanhemmille.

HJJ: On hyvä, jos niitä pääsee katsomaan, mutta siinäkin täytyy tavallisen ihmisen miettiä, ymmärtääkö niistä papereista mitään ja vetääkö hän oikean vai väärän johtopäätöksen. Jos epäilee jotain, kannattaa olla opettajaan ja rehtoriin yhteydessä, onko ilmanvaihdon riittävyyttä mitattu.

K: Onko meillä tässä kunnassa päiväkoteja tai kouluja, joissa laitetaan yöksi ilmastointi kiinni?

Tekninen johtaja Antti Kemi: Ei ole.

K: Vanhempainyhdistyksen iltakäytössä huomaa, että ilmanlaatu on huomattavasti huonompi. Muutamassa kohteessa on homeen hajua illalla. Säädetäänkö ilmanvaihtoa yöksi pienemmälle?

Antti Kemi: Kyllä. Silloin ilmanvaihdon tarve on pienempi.

KR: Joissain kouluissa ilmanvaihto ei riitä välituntien aikana käytävillä, kun lapset ovat sisällä. Näissä kouluissa vanhemmat ovat päättäneet, että lapset menevät pihalle.

K: Menevätkö nykyiset ilmanvaihtolaitteet sekaisin, jos ikkunoista tuuletetaan raitista ilmaa.

HJJ: Ei

Antti Kemi: Ei, se on vanhakantainen ajattelutapa. Ilmanvaihto toimii ihan mainiosti, vaikka tuuletetaankin.

K: Joko kohta muutetaan julkisiin rakennuksiin vanhat talkkarit takaisin?

H-J: Se olisi mahtavaa, jos saataisiin vanhat talkkarit takaisin. Rovaniemellä tutkin kaupungin omistamaa kiinteistöä, ja siellä oli rännikourun ja syöksytorven liitos irti ja se laski suoraan vedet ulkoseinään. Työ laitetaan järjestelmään, ja jos ei tule tilausta, kun korjaaminen ei kuulu tilaukseen, niin ei ollut tehty mitään.

K: Minkälaiset ohjeet annat tavaroiden siirrosta, kun palataan korjattuihin tiloihin?

HJJ: Irtaimistolle pitää tehdä homeettomaksi siivous ja miettiä, mitkä voidaan säilyttää ja mitkä ei. Oulussa haluttiin viedä päiväkotiin sellaiset kirjat, mitkä haisivat homeelle. Ne haluttiin pitää erillisessä tilassa ja hakea aina sieltä, mutta minä sanoin, että ei kannata.

K: Kun tavaroita muutetaan tilasta toiseen, kuinka suuri riski se on, jos tavaraa, mitä ei ole kunnolla puhdistettua, kuinka suuri vaara on sairastuttaa puhdas rakennus?

HJJ: Tavara ei missään nimessä homehduta rakennusta. Meille tulee ulkomailta sänkyjä ja kirjahyllyjä homeisista varastoista homeisilla autoilla. Jos se home hyppäisi rakenteisiin, meillä olisi kaikki talot homeessa. Jotta hometta syntyy rakennukseen, siihen täytyy tulla jostain kosteutta.

K: Ionisointeja ja otsonointeja on tehty paljon. Onko sinulla niistä kokemusta, ja mitä ne ylipäänsä tarkoittavat?

HJJ: Me emme suosittele kumpaakaan näistä. Tarkoitus on poistaa mikrobeja ja hajuja, mutta osassa otsonointi on lisännyt mikrobeja ja hajuja ja osassa ne ovat lähteneet pois.

K: Miten tilat pitää siivota?

HJJ: Periaatteessa ihan normaalin homesiivouksen pitäisi riittää.

K: Jos jossain tilassa on homevaurio, ja ilmaa kierrätetään rakennuksessa, onko olemassa riski, että se saastuttaa myös muita tiloja tai voi aiheuttaa niissä oireita?

HJJ: Riippuu, onko ilmanvaihtokoneessa palauttava järjestelmä. Ne ovat vanhojen koneiden ongelmia.

K: Mitä sisäilmatutkimukset maksavat?

HJJ: Jos lähden julkisissa rakennuksissa tutkimaan vaikka kaksi luokkaa, niin kyllä minä siitä 3 000–5 000 euron laskun laitan. Riippuu mitä tutkitaan.

K: Onko näytteenotto vaatimus vai riittääkö visuaalinen havainto?

HJJ: Jos silmillä näkee, että rakenteissa on hometta, ei siitä tarvitse näytteitä ottaa, mutta harvoin sitä on seinillä. Jos jossain koulussa on ongelma, siihen menee aikaa. Ensin pitää tehdä tutkimus ja sitten ehkä lisätutkimuksia. Sitten odotellaan laboratoriotutkimuksia, ja raportin kirjoittamiseenkin menee aikaa. Sitten kilpailutetaan korjaussuunnittelu ja tehdään korjaussuunnittelu. Siinä menee helposti vuosi, ja sitten vasta aletaan ehkä tehdä jotain. Monessa kunnassa ei ole tutkittu kokonaisuutta vaan lähdetty korjaamaan. Sitten on ehkä korjattu väärää, ja asiat ovat menneet enemmän pieleen.

K: Jos tutkiminen on kauhean hidasta ja on joku tila, missä lapset viettävät vaikka kaksi kuukautta, ehtiikö niissä kahdessa kuukaudessa tulla oireet eli onko vaarallista olla tilassa, jossa kenties on mikrobeja ja jossa joku on saanut oireita?

HJJ: Mielellään missään mikrobipaikassa ei pitäisi olla, jos tiedetään että siellä on ongelmia. Jos puhutaan lapsista, joiden immunologia ja muu on erilaista kuin meillä, oireet tulevat nopeammin. Me ehkä kestämme enemmän. Henkilökohtaisesti en laittaisi omaa lastani tällaiseen kouluun, jossa on todettu ongelma.

K: Entä, jos on joku, joka oireilee korjausten jälkeen, vaikka muut eivät oireile? Uhkaako irtisanominen?

HJJ: Minä en missään nimessä halua, että yksittäistä ihmistä pistetään pihalle, vaan hänelle pitää järjestää sopiva tila. Vaikka kuinka korjataan ja otetaan seurantanäytteitä, tilaa ei välttämättä saada semmoiseksi, että henkilö pystyy sinne palaamaan.

K: Mitä jo tilanne kärjistyy? Onko olemassa joku puhelin, mihin voi soittaa?

HJJ: Työsuojeluun kannattaa olla yhteydessä ja liittoon.

K: Mitä ajattelet yleisestä siisteydestä työpaikoilla? Monesti on avohyllyt missä on papereita, ilma hurisee ja kukaan ei ole vuosikausiin pyyhkinyt pölyjä hyllyiltä ja mapeista. Työpöytä on paperivuoren alla, ja sitten ollaan hyvin närkästyneitä siitä, kun on työhuoneessa kauhean huono ilma.

HJJ: Ei siivooja pysty silloin puhdistamaan pöytäpintaa. Oman työhuoneensa ilmanlaatuun voi vaikuttaa sillä, että pitää ne tasot puhtaana, mitkä pyyhitään. Mutta syytä on myös taloudellisessa tilanteessa, jossa siivousta on monesti vähennetty, kun on päätetty säästää.

K: Montako kertaa ulkopuolinen valvoja on sanonut remontin jälkeen, että tämä on mennyt pieleen?

HJJ: Minä en laita nimeäni paperiin ennen kuin olen tehnyt onnistuneet mittaukset. Minä en päästä sitä läpi. Olen vaihtanut esimerkiksi urakoitsijaa. Sen, joka valvoo, täytyy pitää huoli, että tehdään väliaikaistarkastuksia ja mittauksia myös välillä. Moni ei halunnut tulla minun työmaalleni, koska he tietävät, että minä tarkastan. Näin pitäisi muidenkin toimia. Kunnan pitää pystyä luottamaan konsulttiin.

K: Jos työntekijä saa pysyvän haitan. Sen kanssako sitten vaan eletään?

HJJ: Olisi hyvä päästä ammattitautitutkimuksiin. Hyvällä tuurilla saatetaan jopa todeta, että se on työperäistä. Silloin voi saada rahallista apua lääkkeisiin vakuutuksen kautta. Mutta jos sitä ei todeta, sen kanssa pitää vain elää. Vertaistukea voi hakea sähköpostilla ja Facebookissa ja kasvotusten ja jakaa kokemuksia siitä, mitä se on aiheuttanut ja miten voi päästä takaisin elämään. Se on henkisesti myös erittäin rankkaa. Aika monella on ammatinvaihto edessä. Jos esimerkiksi opettaja altistuu jossain ja hän ei pysty menemään siihen kouluun eikä toiseen eikä kolmanteenkaan. Hän on muuten työkykyinen mutta ei pysty menemään rakennukseen. Semmoiset henkilöt tippuvat pois tästä järjestelmästä. Kukaan ei auta heitä rahallisesti eikä henkisesti muutenkaan. Näitä me käymme kunnissa kysymässä, miten kunnat pystyvät auttamaan. Vähän nihkeätä on ollut, kun on kierretty aika monta kuntaa. Ehkä ei tiedetä eikä ole resursseja auttaa. Kuntakierros päättyi, mutta me mietimme, miten voisimme auttaa ja viedä jotain työkaluja siitä, mihin he voivat ohjata näitä ihmisiä.

K: Välillä nämä ihmiset saavat kuulla, että se on psyykkistä oireilua. Uskotko siihen, vai onko se todellista?

HJJ: Se on todellista. Ei se ole mitään psyykkistä. Niiden ihmisten, jotka eivät sitä itse koe, on vaikea ymmärtää sitä. Eivät ihmiset mene valittamaan omaa pahaa oloaan ja oireitaan turhaan. Jos he oireilevat, kyllä ne pitää tosissaan ottaa eikä leimata. Tiedän, että osa homealtistuneista on ottanut mielenterveysdiagnoosin, että he pääsevät eläkkeelle tai pois työelämästä, koska ei ole olemassa mitään tukea homealtistuneille. Kunpa Suomeen saisi semmoisen järjestelmän, että nämä ihmiset saisivat apua. Eduskunnassakin olemme käyneet tätä asiaa puhumassa, mutta ei sieltäkään tule mitään. Yritämme koko ajan viedä näitä asioita eteenpäin homealtistuneiden osalta.

HJJ: Mikäs teidän kunnassa on tilanne, kun täällä on kuntapäättäjiäkin paikalla? Mitä te teette, jos ihminen on työssään altistunut? Mistä hän saa apua tai tukea?

Sivistysjohtaja Jukka Oksa: Meillä se ei tietenkään ole irtisanomisen peruste, jos on sisäilmalle altistunut. Meillä on tällaisia henkilöitä, jotka ovat muuten työkykyisiä, ja se on traagista. On vaikea löytää sellaista tilaa, missä töitä voisi tehdä. Jonkun verran heitä on sijoitettu toiseen kouluun tai muita kujeita koitettu tehdä, mutta sekin on välillä vähän hakuammuntaa. Meillä on kymmenkunta koulurakennusta, ja vähän siellä sun täällä on isompaa ja pienempää murhetta. Takuuvarmoja tiloja näille ihmisille, jotka ovat äärimmäisen herkistyneitä, on vaikea löytää.

HJJ: Tämä on positiivista, että edes yritetään. Olkaa siihen tyytyväisiä. Minä olen ollut  monella muulla paikkakunnalla, ja siellä nostettiin vaan kädet pystyyn: eivät he auta, ei heillä ole.

K: Jos joku yksittäinen ihminen saa oireita, onko se automaattisesti merkki siitä, että siellä on mikrobikasvustoa, vai voiko se johtua muista sisäilmaongelmista?

HJJ: Kyllä muitakin ongelmia voi olla, kuten ilmanvaihto. Ennen kuin aletaan puhua homeongelmasta, pitää tutkia, onko se homeesta johtuvaa vai johtuuko se matoista vai mistä.

K: Onko jotain, mitä me olemme tehneet kymmenen vuotta sitten, että nämä kaikki räjähtävät samaan aikaan? Se on ihmeellistä, että on monta rakennusta mennyt lyhyen ajan sisällä. Onko tämä trendi, joka muuallakin on näkyvissä?

HJJ: Rakenteisiin tulee homekasvustoa pitkän ajan juoksussa. Vanhoihin rakennuksiin on päässyt tulemaan vaurioita, kun ei ole tehty peruskorjauksia, ja aika monessa kunnassa on säästetty huollossa. Toisaalta myös ymmärretään enemmän altistumisesta, ja ymmärretään enemmän vaatia asioita selvitettäväksi. Onko täälläkään tehty kymmenen vuotta sitten paljon tutkimuksia verrattuna siihen, mitä nyt tehdään? Ei välttämättä ole, eikä näitä asioita ajateltukaan eikä oltu tietoisia, miten mikrobit vaikuttavat.

Antti Kemi: Yksi asia, mikä Akaassa on mielestäni hyvällä mallilla, on erittäin toimiva ja moniammatillinen sisäilmatyöryhmä. Ongelmia pohditaan ja ratkotaan säännöllisesti. Sisäilmatyöryhmät perustettiin aika moneen Suomen kuntaan suositusten perusteella, mutta ihan näin toimivaa en ole aikaisemmin nähnyt.

HJJ: Se on hyvin vaihtelevaa. Niitä kyllä perustetaan, mutta se ei ehkä ole niin moniammatillinen tai ei ehkä ymmärretä kaikista asioista.

KR: Vaikka se saattaa kuulostaa pahalta, on hyvä, että kunnan edustajat kertovat, että meillä on ongelmia siellä sun täällä. Minä puhun vanhempainliitossa niiden vanhempien kanssa, jotka huutavat kurkku suorana, ja kukaan ei tunnusta tosiasiaa. Se että on ongelma, ei ole hyvä, mutta se on, että ongelmat on tunnistettu.