Nojatuoli ja pari sohvaa

Akaan AatamiKelit ovat nyt holjat. Vaihtelua riittää. Sitä holjempi tapaus sattui Suomen Kuopiossa. Autoilija ajoi sata lasissa moottoritietä kohti pohjoista. Yks kaks hän havaitsi tiellä jonkin esineen, väisti vaistomaisesti, mutta kaikesta huolimatta auton etukulma osui tiellä olevaan. Se oli nojatuoli!

Heti tulee mieleen, että se oli tipahtanut jostakin muuttokuormasta. Hupaisana voi pitää poliisin tiedotetta, jossa se kyselee nojatuolin omistajaa ilmoittautumaan. Ehkä ei tule ihan heti mieleen soittaa poliisille ja kysyä, onks mun nojatuolia näkyny?

Autoilijat ajattelevat kolaritilanteissa perin vaistomaisesti: kuka maksaa? Niin muuten: kuka maksaa kolhukorjaukset, jos sellaisia tuli? Istu nojatuoliin ja tuumi.

Mööpelit ovat kovin usein osassa, kun onnettomuuksia tapahtuu. Hervantalaismies oli saanut huushollinsa sohvan palamaan. Joko varta vasten sytyttämällä tai sitten toheloimalla tupakan kanssa. Sankka musta savu tuli ikkunoista ulos, kun palokunta säntäsi paikalla. Sammutus sujui nopeasti. Vahingot rajoittuivat etupäässä omaan huusholliin ja vähäisessä määrin taloyhtiön seinään. Se meni pesuun. Maksajasta ei ole epäselvää.

Tätä lukiessani tuli mieleen Junnu Vainion mainio laulelma Tulta päin. ”Taas muistan kaiken kesken, kun tölli erään lesken, niin piti meidän porukalla sammuttaa, mä yksin voitin liekin, kai tulvi siinä tiekin, mut palopomo aikoi minut ammuttaa, kun suihkutin pihtipieleen, ei ollut se jonkun mieleen, kas töllissä nukkui leski ja hukkui klahvisohvaan haa, mull on kylän suurin kypärä ja letku letkeä…”

Sohva oli siis siinäkin tarinassa keskeisessä asemassa. Pohtia sopii, oliko palomiehen näkökulmasta kyseessä työtapaturma? Poliisilla ainakin on budjetissaan sellainen määräraha, josta korvataan työssä tapahtuneita sivullisvahinkoja. Jos johonkin kämppään on pakko mennä ovia murtaen, poliisi korvaa taloyhtiölle murretun oven korjaamisen. Omakotitalossa ei kannata kokeilla samaa, ei varsinkaan, jos olet talon omistaja ja olet itse operaation päähenkilö, aiheuttaja.

Joulu lähestyy

Jouluun on aikaa kuusi viikkoa. Maa on lamassa ja työttömyys kourii monia. Uhkia on ilmassa ja maailmallakin on levotonta. Uudistan jo monena vuonna hokemani ajatuksen: kun joka tapauksessa teette lahjahankintoja, suosikaa kotimaista. Suosikaa akaalaisia palveluelinkeinoja: hieronnat ja hoidot, käsintehdyt tuotteet, paikalliset ravintolat! Lahjakortti on kätevä tapa hoitaa joulumuistamiset.

Junnu Vainio tuli edellä mainituksi. Junnu, opettaja, eli aika rankan ja kuluttavan elämän. Tuottelias musiikkimies sävelsi, sanoitti, esitti, lauloi, loi ja joi. Tarina kertoo, että laulu Sä kuulut päivään jokaiseen on serenadi Kossupullolle. ”Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen.”

Juhlapyhien aikaan poliisilla on yleensä kiirettä. Kotikeikkoja riittää. Ja usein taustalla on liiallinen alkoholin käyttö. Joulunakin.

Pikkujouluaika on ennen Isoa joulua. Silloinkin usein tapahtuu kummallisia asioita. Älkää nyt kuitenkaan juhliessanne pudotelko nojatuoleja ja poltelko sohvia.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?