Entistä opinahjoani, 1950-luvulla rakennettua Ylöjärven Siivikkalan ala-astetta, on korjattu elinaikanani kaksi kertaa. Jälkimmäinen peruskorjaus- ja laajennus on loppusuoralla, ja se valmistunee tämän vuoden loppuun mennessä. Sen yhteydessä koulun kylkeen on rakennettu tilat päiväkodille, esikoululle sekä aamu- ja iltapäivähoitolapsille sekä muun muassa neuvolalle, jonka tiloissa toimii myös koulun terveydenhuolto. Hienoa, nykyaikaista ja lapsen opinpolkua tukevaa!
Koulun laajennus on tehty taiten: se jatkaa keltaiseksi rapatun kivikoulun ilmettä ja näyttää aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä verkkokeinusta katseltuna siltä, kuin olisi ollut paikallaan aina. Ikävä tulee vain koulun pihan vanhoja käppyrämäntyjä ja pientä metsikköaluetta, johon me koululaiset pysäköimme polkupyörämme. Ehkäpä koulun oppilaat ja päiväkotilapset arvostavat enemmän monipuolista pihaa koripallokenttineen, erilaisine kiipeilytelineineen ja hiekkalaatikoineen.
Ensimmäistä koulun täysimittaista perusparannusta ja laajennusosaa tehtiin 1980-luvun lopulla. Me oppilaat ehdimme käydä remontin keskellä koulua kaksi vuotta. Remontista en muista juuri mitään: kun oikein pinnistelee, mieleen tulee epämääräisiä kuvia rakennusmuovein peitetyistä oviaukoista, pölyisistä käytävistä, ruokalan evakosta tai luokkahuoneen takaa kantautuvasta poran äänestä.
Uuden, peruskorjatun koulun vihkiäisissä vuonna 1988 esitetyn ja monilahjaisen luokanopettajamme, Marianne Uotilan (nyk. Björkqvist) säveltämän ja sanoittaman kappaleen osaan sen sijaan kutakuinkin laulaa ulkoa alusta loppuun. Biisiä harjoiteltiin musiikin valinnaisryhmän bändin kanssa varmaan hyvin pitkään ja se esitettiin vihkiäispäivänä täpötäydessä koulun juhlasalissa. Menipä kappale suoraan maakuntaradion eetteriinkin. Lauloin korkealta ja kovaa muiden mukana Vapaa Valinnasta hankituista neonvihreämustaraidallisessa collegepuserossa ja hiukset muodinmukaisesti krepattuna:
… onko läksyt tehty, ne muistan kai
sanat englannin, kieliopinkin,
niin – ja pian tapaan taas sinutkin.
Hissi kuljettaa, meillä svengaa taas,
uuden koulun kanssas sun jakaa saan.
Kuulen kuinka rokki soi,
se kuiskeen tuulen meille toi,
sen viesti on sanaton.
Se meidät vie huomiseen.
Kai löytyy tie, myös eiliseen,
sen muistot jää sydämeen,
kai löytyy tie, myös entiseen,
sen muistot jää elämään.
Siivikkalasta siirryimme yläkouluun Moision yläasteelle, jonne kuljimme päivittäin edestakaisin linja-autolla. Koulu oli huonossa kunnossa, ja odotti peruskorjausta. Muistan, miten maalasimme oman luokkamme seiniä vaaleankeltaisella ja töpöttelimme sapluunakuvioita käytävien seinille varsinaista remonttia odotellessa. Peruskorjaus valmistui muutama myöhemmin, kun olimme siirtyneet jo samalla tontilla sijaitsevaan viereiseen Ylöjärven lukioon. Nyt sekin on peruskorjattu ja liitetty yhdyskäytävällä osaksi yläkoulua. Lukiolaiset pänttäävät kaksi vuotta sitten valmistuneessa, ultramodernissa koulutuskeskus Valossa.
