Ei alkeellisiakaan tapoja

Jätehuoltoviranomaiset ovat vuosikausia tehneet työtä sen eteen, että oppisimme lajittelemaan ja kierrättämään. Osalla väestä oppi tuntuu olevanAkaan Aatami ojan takana. Vai miten on ymmärrettävä se, että ihmiset rahtaavat jäteastioiden viereen harakoitten ja paskonärrien hakattavaksi ja levitettäväksi jätteensä. Jäteastioiden viereen, kun astiat sattuvat olemaan täynnä. Kesäaika on sesonkia eikä tyhjennyskierto aina osu yksiin ruuhkahuippujen kanssa. Järkeä saisi käyttää, jos sitä kerran katsoo annetun.

Samaa törkyilyä edustaa toimintatapa, jossa maaseudulla jätteitä kuskataan naapureiden roska-astioihin. Joka tapauksessa joku aina maksaa, joten tällainen toisten roskapöntöillä ratsastaminen on härskiä hyväksikäyttöä ja anteeksiantamatonta huonotapaisuutta.

Nollatutkimusta

Takavuosina puhuttiin paljonkin ns. nollatutkimuksesta. Korkeinta huippua edustanee se jyväskyläläinen tutkimus, jonka mukaan kävelykadulla perjantaina kello 23 meteli on rakennusten seinien ulkopuolella keskimäärin kovempaa kuin sisäpuolella.

Jouduin itse nollatutkimuksen kohteeksi. Kymmenen kuukautta nuori Venla istui sylissäni tässä eräänä päivänä ja keksi ykskaks, että haa, vaarillahan on viikset. Sitten alkoi järjestelmällinen haivenanalyysi ja -laskenta vasemmalta oikealle ja takaisin.

Koska en ole perin karvanaamaista sorttia, voin vain todeta, että nollatutkimuksen puolella kääntyy tämä tarina. Myönteisenä seikkana mainittakoon, että tutkijalla oli erittäin hauskaa. Motivaatio on kaiken alku ja juuri.

Hiipuu hiljalleen?

Havahduin huomaamaan, että Akaan Toijalan pääväylällä, Valtatiellä, aivan liian moni liikehuoneisto ammottaa tyhjyyttään. Se on aina merkki jostakin. Se on merkki ei niin hyvistä asioista.

Tiimari lähti. Se oli osa valtakunnallista rytinää. Seurusteluravintola oli ideana hyvä, mutta lienee kaatunut asiakkaiden puutteeseen. Kirjakaupan ”saneeraus” oli luku sinänsä. Kaupan luonteen muuttumista kuvaa se, että kotiin tuli kirje, jossa neuvotaan tilaamaan sähköpostitse ja noutamaan kirjat Valkeakoskelta, Ideaparkista tai Tampereelta.

Akaan sijainti on erinomainen. Tärkeintä kuitenkin on, että paikalliset käyttäisivät paikallisia palveluita. Ei ne puljut muuten pystyssä pysy saati kannata. Toisaalta taas olemme juuri pahasti Tampereen ja Hämeenlinnan puolivälissä, että nauhakaupungin helmeksi muodostuminen on vaivalloista. Ideaparkin nurkissa liikkuneet ovat havainneet, että uutta rakennetaan kaiken aikaa. Hämeenlinnan pohjoispuolella muutamat liikekonseptit odottavat tulemistaan. Mikä on Konhon helmi? Hiihtoputkiko?

Globaalit käryt

Muistamme muutama vuosi sitten, miten Venäjän Karjalassa riehuneiden metsäpalojen käryt leijailivat näille leveysasteille. Nyt puhaltaa lännestä. Tukholman lähistöllä riehuvan metsäpalon katkut ovat tavoittaneet lounaisen Suomen ja Ahvenanmaan. Haistoipa eräs tuttu rouva tätä katkua Akaassakin. Ei, ei se tullut naapurin keittiöstä. Sitä se oli: svenskdoftia!

Myrkyt, myrskyt ja ilmansaasteet eivät tunne valtionrajoja. Sama näyttää pätevän muutamien maailman johtajien ajattelumaailmaan: rajaintuntemus horjuu. Sekin haisee varsin pahalle!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?