Parlamentarismi kulunut työkalu?

Suomessa kansalaiset ihmettelevät miksi ns. järkevät ihmiset tekevät useimmiten perin tolloja poliittisia päätöksiä Arkadianmäen kammioissa. Missä syy moiseen holtittomaan käytökseen?

Parlamentarismi tuli voimaan virallisesti tässä valtakunnassa armon vuonna 1917. Harva ajelee tuon vuosimallin automobiilillä mutta koko tasavalta ajelee takkuilevaa päätöksentekoa lähes sata vuotta täyttävällä menetelmällä ja tulokset ovat sen mukaisia.

Eduskuntataloa remonteerataan sadoilla miljoonilla euroilla, jotta saadaan entistä ehompia kammioita päättäjien ympärille, kun pitäisi kiireesti rukata järjestelmää mikä ei pelitä optimaalisesti.

Tarvitaanko Suomessa todellakin 200 päätä kuluttamaan ahteriaan eduskuntatalon suuressa salissa. Suhteutettuna väkilukuun aikas hurja määrä porukkaa parlamentissamme puuhastelee.

Puolueet ovat lähentyneet toisiaan aatemaailmoissaan. Tuskin erottaa vassaria demarista tahi kokkareita persuista. Herää kysymys tarvitaanko eduskuntaan näin lukuisa määrä puolueita joiden suurin energia harmittavan usein kuluu toistensa parjaamiseen.

Mikä puolue ottaa tulevaan vaaliohjelmaansa parlamentaarisen järjestelmän täysremontin eli radikaalin uudistuksen päätöksenteon välineeksi, saa varmasti kansalta äänivyöryn seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Jos touhu jatkuu samoilla askelmerkeillä niin se on nukkuvien puolue mikä saa äänivyöryn vaaleissa. Harvainvalta lisääntyy tässä tasavallassa ja kohta kärvistellään liittovaltion kohtalokkaassa syleilyssä. Onko tämä todellakin kansan tahto vai ainoastaan tiettyjen puolueiden agendalla?

Elämme säästöjen ja niukkuuden aikaa joten esimerkki pitää lähteä luottamushenkilöiden suunnalta, niin kansasta löytyy varmasti sitä kauan kadoksissa ollutta talvisodan henkeä, jotta saadaan talous takaisin nousuun. Säästämällä A-mäen toiminnoista ei tietenkään tämän maan taloutta pelkästään pelasteta mutta esimerkin voimalla on suuri psyykkinen merkitys kansan syvien rivien tuntemuksiin.

Mikään puolue ei julista ennen vaaleja, että palkkoja on alennettava, viikoittaista työaikaa lisättävä ja sosiaaliturvaa joutuu heikentämään merkittävästi, mutta näiden asioiden äärellä ollaan, jos tästä suosta meinataan nousta kuiville ehjin kalossein.

Nykyajan Suomen kansa tuskin uuteen Nuijasotaan ryhtyy, kun telkkaristakin tulee niin hyvää viihdettä ettei kerkiä millään reagoimaan oman hyvinvointinsa rakentamiseen. Tosin köpelösti sille kapinamestari Ilkan Jaakollekin kävi siinä savotassa muutama sata vuotta sitten.

Velka on veli otettaessa ja veljenpoika takaisin maksettaessa joten miten kauan tätä velaksi otettua hyvinvointia jatketaan ilman radikaaleja toimenpiteitä?

Kansa varmasti haluaisi rehellistä politiikkaa eikä katteettomia vaalilupauksia ja jatkuvia juhlapuheita vailla merkitystä.

Risto Kajanto

Akaan Aktiivisten Sitoutumattomien pj