Kinnarin kotimuseo on Akaassa jo käsite. Isäntä Timo Kinnari pitää huolen, että vieras löytää joka kerta uutta katsottavaa. Kotimuseon, samoin kuin monen kotiseutumuseon, ihanuus ja yhtä aikaa kurjuus on se, että niissä tuppaa olemaan samanlaista tavaraa. Kinnarin kotimuseo on tästä erinomainen poikkeus. Vanhasta kodistaan pitää suku tavattoman hyvää huolta.
Ensi lauantaina alkaa Kinnarin kotimuseolta retki kolmeen lähiseudun kotimuseoon. Kinnarin lisäksi avoinna ovat Viljasen ja Anja ja Eino Ilmasen kotimuseot. Kello 11 lähdetään liikkeelle omin kyydein.
Koti ja kotiseutumuseoista huomaa selvimmin, kuinka vaatimattomasti Suomessa on tultu aina näihin päiviin asti toimeen. Kaikki pyrittiin varsinkin maaseudulla vielä 1960-luvulla tekemään itse. Ja kaikesta oli pulaa, varsinkin heti sodan jälkeen, jolloin Suomi maksoi sotakorvauksia.
Suomi ei ole enää yhtenäiskulttuuri. Sen huomaa muun muassa siitä, että enää ei ole olemassa yhtenäisesti käyttäytyvää nuorisoa, joihin pätisivät vielä 1990-luvulla voimakkaina leiskuneet ismit. Nyt ryhmiä syntyy, jos syntyy, hetkitäin sosiaaliseen museoon. Koti- ja kotimuseoiden nuori pukeutuu samalla tavalla, hiihtää puusuksilla ja lukee samanlaisia koulukirjoja. Kulutustavaroiden tuonti on vielä 1970-luvulla vähäistä, joten suomalaiset yhtiöt jylläävät.
On hyvin tärkeää, että Akaan kotiseutuhenkiset ihmiset kokoavat seudulle tärkeitä asioita omiin museoihinsa. Kun näin arvokasta työtä tehdään, on hoidettava myös toimivat yhteydet täällä asuviin, jotta museoiden välittämä tieto saataisiin mahdollisimman monen omaksi. Tästäkin syystä kolmen kotimuseon kierros on tervetullut lisä Akaan kulttuuritarjontaan.
Kotiseutumuseoiden toiminnan tueksi tarvitaan jatkossakin Akaan kaupunkia. Kaupunki markkinoi museoita jo sivuilla. Tämän lisäksi museokäynnit pitää liittää myös päiväkotien ja alakoulujen ohjelmiin.
Museovirasto on rahapulassa, joten muutama Suomen historian kannalta tärkeä museo on siirretty muiden hoidettavaksi. P.E. Svinhufvudin kotimuseo Luumäellä ja Elias Lönnrotin koti Paikkarin torppa Sammatissa ovat saaneet uuden isännän. Tänä kesänä tunteita on kuohuttanut myös Museoviraston päätös sulkea Suomen ensimmäinen taidemuseo, professori Fredrik Cygnaeuksen galleria Helsingissä. Poikkeuksellisen arvokkaan kokoelman sisältämä galleria avattiin jo vuonna 1882. Näillä päätöksillä on taloudelliset perustelunsa, mutta historiantuntemuksen kannalta on sääli, jos museot vain suljetaan. Toisaalta museoita pitää aina myös markkinoida ja päivittää tämän päivän yleisölle sopiviksi.
Akaan kaupungissa toimii koti- ja kotiseutumuseoiden lisäksi kolme erikoismuseota. Täällä ovat kaupungin ylläpitämät Veturimuseo ja Viialan museo sekä yksityinen Tapettimuseo. Näillä museoilla on huomassaan poikkeuksellisen arvokkaita esineitä, mutta museoiden päivittäminen olisi paikallaan. Veturimuseo pysyy kunnossa, koska sen kokoelmaan hoitavat innokkaat harrastajat. Tämä museo kaipaa vain asiantuntevaa markkinointia. Viialan museon ja Tapettimuseon ongelmana on, että niitä ei hoideta oikein, vaikka ne kertovat Akaan teollisesta historiasta.
